>Uskomaton juttu

by Michael Tillman

>

Helsingissä ja Turussa liikennelaitosten bussit ovat saaneet uusia mainoksia. Asiasta on erkkolainen yrittänyt vääntää pientä skandaalin poikasta. Lienee niin, että NYT-liitteen ateistihampuuseista jotkut ovat jo kasvaneet siihen mittaan, että kesätoimittajan pesti itse lehden puolelta on auennut.

Tillmanille on jäänyt asiasta semmoinen käsitys, että erkkolaisen ja muun älymystön mielestä nyt olisi ollut muslimi-aatetta edustavien bussinkuljettajien sopiva hetki heittäytyä hankaliksi ja tehdä oma osansa tämän jumalattoman maan rakentamisessa.

Tillman arvelee kuitenkin, että kaikki suomalaiset bussikuskit eivät ole sysimustia kirkosta eronneita pakanoita, vaan monelle ajatus todistamattoman yliluonnollisen olemassa olosta on tuttu ja normaali.

Työlainsäädäntö näyttää kuitenkin asettuvan tässä asiassa työnantajan puolelle. Työstä kieltäytymiselle ei ole perusteita, sillä ateistibussin kuskaaminen ei vaaranna islamilaisen kuljettajan turvallisuutta. Liikennelaitokset näyttävät kuitenkin olevan tässä asiassa hyvin nöyriä ja kuljettajia ymmärtäviä.

Ainoa närkästynyt näyttäisi olevan erkkolainen, joka ei taida saada tästä nyt kovinkaan repäisevää juttua leivottua. Lasipalatsissa lienee myös harmia siitä, että heidän edustamansa arvottomuus ei lisäänny ja arvotyhjiöitä on heidän mielestään harmillisen vähän.

Tillman muistuttaa kuitenkin, että uudessa työturvallisuuslaissa on maininnat henkisen työsuojelun tärkeydestä ja häirinnän estämisestä. Jos joku bussinkuljettaja, oli hän sitten suomalainen taikka ulkomaalainen, kokee ahdistavaksi kuljettaa bussia, jonka seinät on tapiseerattu näillä teksteillä, ollaan hyvin lähellä tilannetta, jossa työnantajan pitää ryhtyä toimenpiteisiin.

Toinen asia on sitten se, minkä sortin liike-etiikka pistää liikennelaitokset hyväksymään kaiken mahdollisen tarjolla olevan mainonnan. Pitäisi sentään olla joku rääpy tässäkin asiassa.

Erityisesti Tillmannia naurattaa se, että näiden vapaa-ajattelijoiden oppiin kuuluu tämmöinen lähetyskäskyn omainen hillitön uskovaisten ihmisten pelastaminen uskomisen kurimuksesta nautinnon ja vapauden alttarille. Normaalistihan olemme tottuneet siihen, että kirkko tekee käännytystyötä, auttaa siinä ohessa sairaita, opettaa lapsia lukemaan ja kerää vuohia ja koulupukuja ihmisille.

Tillman ihmettelee kovasti tätä ateistien hinkua pelastaa meitä muita. Olisi tietysti kivaa, jos ateistit tekisivät asiaan liittyen muutakin lähetystyötä; jakaisivat keittoa työttömille, keräisivät rokotusvaroja Afrikkaan ja painaisivat aapisia lukutaidottomille. Semmoista en ole kuitenkaan nähnyt.

Tässä uskonsotkussa ja vapaa-ajattelussa on kyse samanmoisesta vapaamatkustamisesta kuin Vihreiden vaalituessa. Vihreät rp. on näennäisesti hyvin avoin vaalirahoituksen suhteen. He paljastavat mielellään kaikki puolueen saaman tuen mutta heidän kytköksensä ovatkin toisenlaisia ja paljon tehokkaampia. Heille tuki tulee ympäristötoiminnan puolelta uudella, ovelalla ja erilaisella tavalla. Lukekaapa vaikka Kalle Isotalon blogikirjoitus asiasta.

Ja lopuksi tältä paikalta. Tillman itse kuuluu kirkkoon, eikä ole yhtään siitä asiasta ahdistunut. Ei tippaakaan. Vapaa-ajattelijoiden ei ole siis syytä olla huolissaan. Tillman on enemmänkin huolissaan siitä, että vapaa-ajattelijoiden toiminta aiheuttaa maailmaan murhetta ja huolta.

Esiin pyrkivät uskovaiset, olivatpa he sitten helluntaiaatteen läpivalaisemia KD-ihmisä , taikka Isä Mitron tapaisia yleisdemokraatteja, ovat kuitenkin sangen vaarattomia ja harmittomia yleisen ahdistuksen lietsojia.

No, kuten huomaatte, loma on alkanut ja virtaa piisaa. En halua käsitellä itse uskomista ja ihmisen jumalasuhdetta. Ne ovat kaksi hyvin tärkeää ja rauhoitettavaa asiaa, joiden kohdalla yksilö viime kädessä itse joutuu tekemään ratkaisun. Minua ärsyttää vain näiden ihmisten ääretön halu tehdä ”lähetystyötään”.

Nuoremmat lukijat eivät taida tietää, mitä yleisdemokraatti tarkoitti. Ehkä kertaan asian omin sanoin tähän lopuksi, vaikka yleisdemokraatit eivät mitenkään ateismiin liitykään.

Yleisdemokraatiksi sanottiin äärivasemmistossa henkilöä, jonka taustat olivat epäilyttäviä, mutta joka oli saatu kannattamaan DDR:n tunnustamista ja yhteisiä sotaharjoituksia sekä liittymään Suomi- Neuvostoliitto-seuraan. Oikeiston piirissä yleisdemokraateiksi taas nimitettiin henkilöitä, joilla oli hyvinkin oikeistolainen tausta, mutta jotka olivat harhaan johdettuja lampaita, jotka sitten 1990- vuoden jälkeen häntä koipien välissä kipittivät takaisin oikean uskon piiriin.

Politiikan, vihreän aatteen, uskonnon ja ateismin välillä ei kovin suuria eroja edelleenkään ole. Ihmiset uskovat johonkin ja pitävät muita kummallisina.

Vain todella viisaat osaavat pitää itseään kummallisena.

Tässä vähän asiaan löyhästi sopivaa bussimusiikkia.

Kuva on lainattu täältä