>Empiirinen koe

by Michael Tillman

>

Eilen tein alkavan loman kunniaksi empiirisen kokeen. Kuten tunnettua on, Tillman ei pysty katsomaan televisiosta ohjelmaa , jos esittävän kanavan numero on suurempi kuin keskiverto suomalaisen perheen lapsiluku. Eilen neloselta tuli kuitenkin 10 vuotta vanhaa Hugh Grant –siirappia. Ajattelin vähän hempeillä.

Erehdyin kuitenkin ottamaan lääkärin määräämät unihiekat ja muut aisoissa pitävät pienet värikkäät pillerit, ennen kuin huomasin, että tämmöinen elokuva esitetään.

Loppu tulemana oli sitten se, että kohtuullisen estottomana ja pidäkkeettömästi hihittelin, nuokahtelin uneen, ja taas hihittelin läpi elokuvan. Olin itsestäni vähän lopulta ylpeä, sillä pystyin seuraamaan onnettoman matkakirjakauppiaan ja maailman tähtösen tarinaa hyvällä intensiteetillä. Erityisen riemullista minusta oli taas päästä seuraamaan Horse and dog –lehden toimittajan työskentelyä ja nähdä joitakin tuttuja maisemiakin.

Onnettoman kämppäkaverin glamour oli jo vähän laantunut, mutta nössön kirjakauppiaan sukulaiset olivat edelleen kohtuullisen riemastuttavia. Julia Robertsin suu oli minusta suurempi kuin olin muistanut. Välillä tuntui aivan kuin se olisi ahmaissut nössö- kirjakauppiaan pään uumeniinsa.

Päivän pääpäreeseen viitaten; siirappia, oopiumia, sirkushuveja, mitä tahansa se sitten onkaan, niin kansan ajatukset pysyvät hetken pois valtaapitävien ahdistelusta.

Katsoin siis sujuvasti neloskanavan lähettämän elokuvan kemiallisen dopingin avulla. Minusta semmoinen on hyvä loman aloitus. Mutta olkaa huoleti. Ei minusta tule nelos-nistiä. Ei mitenkään. Minulla ei ole semmoiseen aikaa.

Kuvassa uskontoa sivuten esittelen St John´s Notting Hill Church- pyhätön, jossa myös Tillman on poikennut matkoillaan.