>Keskikesän taikaa

by Michael Tillman

>

Tänä juhannuksena huomaan perheessämme perinteiden muuttuneen ja uusiutuneen. Tillman oli väsynyt ja laiska aattoviikolla touhuamaan yleensä minkään muun, kuin töiden loppumisen ja loman alkamisen kanssa. Nyt kun aurinko alkaa viimein paistaa lauantai-iltana heleästi, on ehkä tehtävä vähän tiliä leväperäisyydestä.

Lehtimajaa ei ole tehty. No nuoriso on jo yli 20- vuotiaita, joten ehkä perinne elvytetään sitten, jos lapsenlapsia suodaan. Minulle tehtiin lapsena juhannukseksi lehtimaja ja minä tein vielä omilleni 1990-luvulla. Lukijoille tiedoksi, että se tehdään tökkimällä rautakangella maahan 2-3 metrisiä koivuja 30 cm välein. Kattoa ei tehdä, mutta oven paikka jätetään.

Ovenpielikoivujakaan en tuonut tänä vuonna. Minun nuoruudessani ne olivat ehdottoman välttämättömät ja pienempiä oksia tuotiin sisällä huoneisiin. Juhannusvihtakin on tekemättä. Kenties vielä täksi illaksi sellaisen voisi tuosta kaupungin puistosta käydä itselleen riipimässä. En osaa sitoa kunnollista koivusidettä, joten joudun turvautumaan s-kaupan talousnaruun taikka polkupyörän sisäkumista leikeltyihin kumirenkaisiin.

Seisemänsortin kukkakimppujakaan ei taloudessa ole harrastettu tänä juhannuksena. Lähimmät viljapellot ja niityt ovat niin kaukana, etten ole rohjennut lähteä pyöriskelemään yökasteessa. Semmoinen aiheuttaa myös pahaa verta tämmöisellä taajaan asutulla omakotialueella.

Sen verran taikoja tein, että kävin R-kioskilla kaljanostajien jonossa norkoilemassa ja otin 4 riviä Lottoa ja irtokarkkipussin. Minua säälittävät aina suunnattomasti ne, jotka lottoavat ja elävät todennäköisyyslaskennan vastaisessa haave-maailmassa. Perhesovun vuoksi ja olen kuitenkin tähän typeryyteen silloin tällöin alistunut.

Toinen typeryys, jota en ymmärrä on se, että nuoriso ja muukin väestö ostaa oluensa R-kioskilta, vaikka hintaero markettiin on kauhistuttava. Näin juhannuspäivänä sen vielä käsittää, mutta tavallisena arki-iltana en voi ymmärtää sitä, että tuloton ja ammatiton nuoriso ostaa kaksinkertaiseen hintaan olutta, vaikka siwa on 30 metrin päässä. Tyhjät tölkit paiskotaan R-kioskin roskikseen taikka huoltoaseman pihalle.

Joku taika semmoisessa on.

Huomenna on, luojan kiitos, tavallinen sunnuntai ja sitten alkavat muut tavalliset päivät. Tillmanin on aloitettava huomenissa ankaraa treenaus Kawasakin kanssa, sillä torstaina suuntaan keulan kohti sitä risteyksen haaraa, joka miellyttää enemmän. Torstaina lähden reissuun. Mihin menen, sitä en vielä tiedä. Poutaa on luvattu kaikkialle.