Juhannus

Ketkä ostavat kaljansa R-kioskilta ?

Kuka heittää tyhjät tölkit sosiaalitoimiston roskikseen ? Kerro se minulle.

Mennään mökille, kertoo nainen suttuisen ehostuksen takaa.

Sanon, ettei minulla ole varaa. Ei siihenkään.

Pikaruokagrilli asuu R-kioskin naapurissa. Olematonta ruokaa ja typerän kallista olutta. Välissä pub, josta voi löytää ystävän.

Ajavat japanilaisilla autoilla ja pitävät typerännäköisiä muovijalkineita.

Äänestävät demareita taikka eivät äänestä edes niitä.

Tyylikäs mustalainen saapuu

sosiaalinen rakenne jonossa muuttuu. Syntyy hierarkia.

Olen olemattomista paras. Käyn pesulla joka päivä ja minulla on ehjät vaatteet. Jono huokaa ja alistuu.

Otan kuponkini ja menen. Lähden odottamaan loman loppumista ja voimieni heikkenemistä. En osaa olla paras missään.

>Keskikesän taikaa

>

Tänä juhannuksena huomaan perheessämme perinteiden muuttuneen ja uusiutuneen. Tillman oli väsynyt ja laiska aattoviikolla touhuamaan yleensä minkään muun, kuin töiden loppumisen ja loman alkamisen kanssa. Nyt kun aurinko alkaa viimein paistaa lauantai-iltana heleästi, on ehkä tehtävä vähän tiliä leväperäisyydestä.

Lehtimajaa ei ole tehty. No nuoriso on jo yli 20- vuotiaita, joten ehkä perinne elvytetään sitten, jos lapsenlapsia suodaan. Minulle tehtiin lapsena juhannukseksi lehtimaja ja minä tein vielä omilleni 1990-luvulla. Lukijoille tiedoksi, että se tehdään tökkimällä rautakangella maahan 2-3 metrisiä koivuja 30 cm välein. Kattoa ei tehdä, mutta oven paikka jätetään.

Ovenpielikoivujakaan en tuonut tänä vuonna. Minun nuoruudessani ne olivat ehdottoman välttämättömät ja pienempiä oksia tuotiin sisällä huoneisiin. Juhannusvihtakin on tekemättä. Kenties vielä täksi illaksi sellaisen voisi tuosta kaupungin puistosta käydä itselleen riipimässä. En osaa sitoa kunnollista koivusidettä, joten joudun turvautumaan s-kaupan talousnaruun taikka polkupyörän sisäkumista leikeltyihin kumirenkaisiin.

Seisemänsortin kukkakimppujakaan ei taloudessa ole harrastettu tänä juhannuksena. Lähimmät viljapellot ja niityt ovat niin kaukana, etten ole rohjennut lähteä pyöriskelemään yökasteessa. Semmoinen aiheuttaa myös pahaa verta tämmöisellä taajaan asutulla omakotialueella.

Sen verran taikoja tein, että kävin R-kioskilla kaljanostajien jonossa norkoilemassa ja otin 4 riviä Lottoa ja irtokarkkipussin. Minua säälittävät aina suunnattomasti ne, jotka lottoavat ja elävät todennäköisyyslaskennan vastaisessa haave-maailmassa. Perhesovun vuoksi ja olen kuitenkin tähän typeryyteen silloin tällöin alistunut.

Toinen typeryys, jota en ymmärrä on se, että nuoriso ja muukin väestö ostaa oluensa R-kioskilta, vaikka hintaero markettiin on kauhistuttava. Näin juhannuspäivänä sen vielä käsittää, mutta tavallisena arki-iltana en voi ymmärtää sitä, että tuloton ja ammatiton nuoriso ostaa kaksinkertaiseen hintaan olutta, vaikka siwa on 30 metrin päässä. Tyhjät tölkit paiskotaan R-kioskin roskikseen taikka huoltoaseman pihalle.

Joku taika semmoisessa on.

Huomenna on, luojan kiitos, tavallinen sunnuntai ja sitten alkavat muut tavalliset päivät. Tillmanin on aloitettava huomenissa ankaraa treenaus Kawasakin kanssa, sillä torstaina suuntaan keulan kohti sitä risteyksen haaraa, joka miellyttää enemmän. Torstaina lähden reissuun. Mihin menen, sitä en vielä tiedä. Poutaa on luvattu kaikkialle.

>Rauhallisesti läpi juhannuksen

>

Katselin illalla kummallista elokuvaa. Siinä oli hirviöitä, kaunis nainen ja lentäjätakkinen sankari. En ole koskaan ennen tämmöistä elokuvaa katsellut.

Sky Captain and the World of Tomorrow oli elokuvan nimi.

Se on vanhanajan tieteis- ja seikkailutarinoiden innoittama digispektaakkeli. Todellinen spektaakkeli. Elokuva on tehty kummallisen keino-todellisuuden hahmoon. Mutta minä pidin siitä sen verran, että seurasin toisella silmällä.

Elokuvaa on esitelty aikoinaan 2004 näin:

Sky Captain and the World of Tomorrow sijoittuu vaihtoehtoiseen todellisuuteen, vuoteen 1939. Ilmalaiva telakoituu New Yorkin Empire State Buildingiin. Sitten hyökkäävät maailmanherruutta havittelevan tiedemiehen jättirobotit ja lentoaseet.

Hätiin rientää ”Sky Captainina” tunnettu lentäjä-ässä (Jude Law), ja mukana roikkuu hänen entinen heilansa, sankaritoimittaja Polly Perkins (Gwyneth Paltrow). Parin välille on yritetty saada kipinää heikoin tuloksin. Ihmisten asiat kituvat itseisarvoisten toimintakohtausten puristuksessa.

Toisella silmällä luin romaania ja korvillani kuuntelin radiosta lähetystä tanssipaikalta. Tangot ja valssit kuulostavat lähes tuon elokuvan veroiselta toiselta todellisuudelta, jota pääsee kotoa käsin seuraamaan niin intensiivisesti, että melkein tuntee ilmavirran kun kukkahame heilahtaa ja lopultakin on osa tuota iltaa ja viettelevää tunnelmaa.

Lähetys tuli Martti Vainion omistamalta Haapamäen höyryveturiopistolta. Oikeasti paikan nimi taitaa olla höyryveturipuisto. Arvo Karstulasta on tuon nimen vääntänyt ja se tahtoo sopia tämmöisen opettajan suuhun paremmin kuin alkuperäinen.

Höyryveturipuiston lauteilla lauleli Tarja Lunnas. Meidän matkaradiomme toisti musiikin oikein sopivasti ja hyvällä jytkeellä. Erityisen autenttisia ja hauskoja olivat juopuneen tanssiyleisön haastattelut. Niissä kohdin saatoin hetkeksi terästäytyä kuuntelemaan folkloristista tanssimisen ja riitin riemua, kun taas solistin laulujen aikana saattoi seurata elokuvaa ja maailman pelastamista.

Sivussa luin romaania ja lähettelin juhannus-tekstiviestejä. Niiden sisältö on välillä hyvinkin riemastuttavaa kansanperinnettä, jota jonkun sietäisi tallentaa. Tämän juhannuksen suosikki tuntui olevan se, jossa ylimielinen suomenruotsalainen varakas herra huonolla suomenkielellä selostaa kantaväestölle, miten se juhannus oikeaoppisesti pitäisi viettää. Kieliriitoja vähentääkseni ja hyvän tunnelman säilymisen vuoksi en sitä nyt tähän kirjoita.

Tämä päivä on eräs vuoden parhaista. Kaupat ovat kiinni, mihinkään ei ole pakko mennä ja olo on fressi ja seesteinen. Hyllyssä on puolimetrinen pino kirjoja, jääkaappi täynnä ruokaa ja loma alkamassa. Ainoa pieni murhe tässä on se, että tyttäreni kirjoitti minulle eilen laihdutus -ohjelman. Se tulee olemaan yksi tämän kesän ohjelmanumero; näykkiminen ja yhtenään syöminen. Uusien ohjeiden mukaan joudun nyt syömään jatkuvasti eli parin tunnin välein. Ongelma on se, että oikein mitään ei saa kuitenkaan syödä paljoa, vain vähän.

Mutta ensin pitää kuitenkin syödä jääkaappi tyhjäksi. Eihän hyviä ruokia voi hukkaan heittää.