>Näin se kesäloma toimii….
by Michael Tillman
>
Tänään siis eletään saavuttamisen apatian odotuksessa. Muistatte tunteen lapsuuden jouluista. Joulupäivän aamuna oli oikeastaan yksi tärkeä asia mielessä.
Se on nyt ohi ja seuraavaa joulua on vain urheasti ryhdyttävä odottamaan. Kesälomassakin on parasta odottaminen ja mentaalinen onnellisuusharjoittelu ja askelmerkkien hiominen.
Monet ihmiset ostavat alkuviikosta muutaman rivin lotto-peliä, jotta unelmat ja haaveiden täyttymättömyys voisivat helliä heitä koko viikon. Lauantai-illan pettymyksen jälkeen vain harvat jaksavat todella olla koko seuraavaa viikkoa köyhinä; useimpien on pakko käydä lunastamassa pelikuponki hyvissä ajoin, jotta haave eläisi.
Tillmanin loma alkaa vasta 8 tunnin kuluttua. Tässä vaiheessa kaikki on vielä mahdollista ja maailma avonainen. Usein käy kuitenkin niin, että todellisuus on vähän harmaampi kuin unelmat.
Tärkeä syy pysähtymiselle ja rauhallisuudelle lienee ikä. Enää ei jaksa riehua juhannusjuhlissa ja iltatilaisuuksissa. Ainakin Tillman odottaa mielellään juhannuksen jälkeistä aikaa kun elämä kaduilla ja turuilla normalisoituu. Ihmisiä on sopivasti liikkeellä iltapäivisin ja kaikki puhelinoperaattorien puhelinmyyjät ovat jossain Saimaan rannalla kavereidensa kanssa örveltämässä eivätkä minulle soittelemassa.
On mukava käydä katsomassa katetun katsomon alla kesäteatteria Laajavuoren kupeessa. Taiteellinen vaikeusaste ei kovin korkeaksi nouse, mutta eipä ole kesäteatteriyleisökään hääviä. Mukava on nauraa pikkutuhmille vitseille, jos vaan on muistanut ottaa paksun solumuovisen istuintyynyn mukaan. Kovalta puupenkiltä ei huonoa kesäteatteria katso susikaan.
Yksi taidenäyttely on myös mukava käydä katsomassa. Pitää vain olla suu supussa ellei tiedä kuka tai minkä näköinen itse taiteilija on. Tillman onnistuu munaamaan itsensä joka kerta ja joka näyttelyssä. Varminta on mennä ITE-taidetta katsomaan. Semmoisessa taidelajissa taiteilijalla useimmiten on ollut suuri luomisen tuska ja samalla kertaa krooninen rahapula. Taidetta on tehty materiaaleista jotka ovat katsojalle tuttuja ja tulkinta helpottuu heti ratkaisevasti.
Mihin Tillman ei sitten taatusti menen kesän aikana ?
No, ainakaan en menen moottoripyörien kokoontumisajoihin. Ne ovat vähän ahdistavia ja narsistisia tilaisuuksia, joissa soitettava musiikki on rasvaista ja osallistujat ihan liikaa kaljassa.
En mene myöskään ” vanhan ajan päiville” , joissa yleisöä viihdyttää joukko rohtimiin pukeutuneita maalaisia, jotka yrittävät saada heiniä pysymään seipäillä ja maamoottoria käyntiin.
En mene myöskään Ahvenanmaalle. En ole koskaan ollut ko. saarivaltiossa ja yritän sen suhteen samaa kuin laskettelussa olen onnistunut tekemään. En ole koskaan laittanut laskettelumonoja jalkaan, enkä lumilaudalla seissyt. Enkä Maarianhaminassa laivasta noussut.
En menen eukonkannon MM-kisoihin, enkä Savonlinnan oopperajuhlille. Tänä vuonna voi olla, että ensimmäiseen kertaan 15 vuoteen en mene edes Porin jatseihin.
En mene viikateniiton kisoihin, en mene saunomisen MM-kisoihin, enkä ilmakitaransoiton MM-kisoihin.
Mitä sitten teen ?
No olen vain ja luen kirjoja. Saatan käydä aurinkoisena päivänä terassilla istuskelemassa ja katselemassa sääriä. Tärkeintä on kuitenkin se, että teen suunnitelmia seuraavaa kesää varten. Olen suunnitellut sen jo lähes täyteen.
Tässä asiaan löyhästi liittyvä musiikkiesitys. Päreen kuvan sanoma avautuu vain harvoille ja valituille. Yleisesti ottaen siinä ollaan kesälaitumella, mutta syvempääkin tulkintaa on löydettävissä.
Tillman 