>Camera Obscura

>

Juttelin tänään muutaman minuutin viime vuoden Miss Suomen kanssa. Hänen, joka tanssi tähtien kanssa. Miehinen charmini puri heti totutulla tavalla ja hän ehdotti parin viikon matkaa Etelä – Afrikkaan. Olin vähän empivällä kannalla, sillä tämä Satu Tuomisto on aika trimmatun oloinen nuori nainen ja minä vaan tämmöinen harmaantuva herrasmies. Uskalsin vähän härnäillä, mutta ymmärsin, että jos menen pidemmälle, joudun peijooni sentään, matkan ostamaan ja maksamaan.

Kyseinen viehättävä tädyke oli Erä-messuilla Jyväskylän Paviljongissa kauppaamassa metsästysmatkoja. Matkan hinta olisi ollut 1100 euroa. Siihen ei olisi sisältynyt lentomatkoja, eikä kaatolupaa.

Suussani pyöri pari sammakkoa. Minun teki mieli kysyä, lähteekö neiti mukaan Etelä –Afrikkaan Wilbur Smithin romaani-maisemiin ja mikä sen kaatoluvan hinta on. Sain nielaistua viime hetkellä. Kysyin sitä vastoin sitä, mitä se lentobiletti sinne maksaisi. Satu sanoi, että 500 eurosta 1500 euroon, joten kyllä hän läksynsä oli oppinut.

Irrottauduin tilanteesta hymyilemällä typerästi ja sanomalla että minä ehkä ryhdyn unelmoimaan asiasta. Hipsin takavasemmalle ja mietin että tuostakin saisi kyllä novellin; Miss Suomen kanssa safarilla ja ympärillä kiimainen karjulauma, joka on auringonlaskusta lähtien kitannut GT-juomaa ja unelmoi kaadosta.

Suonette anteeksi sen, että hehkutan tapaamistamme näin paljon. Syy on se, että täytän huomenna 6. päivä , aamulla kello 5.30, viisikymmentäviisi vuotta. Olen antanut itselleni luvan aloittaa pienimuotoisen safarin jo nyt täällä sateisessa Suomessa em. GT-juoman voimin.

Onnitteluja otetaan vastaan kommenttilaatikossa. Ei kunniamerkkejä eikä puheita. Omat juomat.

Neiti Tuomistoon palatakseni. Hän oli erittäin ammattitaitoinen, huoliteltu ja sivistynyt. Myyntityö ei ollut hyökkäävää ja tykö työntyminen oli hienovaraista ja perin juurin häkellyttävän söpöä. Jos hän vielä osaa tanssia paritansseja niin a vot`.

Se oli häkellyttävää, että hän on tyttäreni kokoinen pikkutyttö. Ajantäytelehdet ovat antaneet minulle semmoisen käsityksen, että hänen rinnanympäryksensä on pitkälle toista metriä ja hän on 180- senttinen miestennielijä. Kaikki on harhaa. Hän on oikeasti vähän lukiotyttöä vanhempi ja asiallisempi, solakka, pikkuinen, nätti ja viehättävä ” college- girl”, josta paskalehdistö antaa meille ihan väärän kuvan.

No Tillman kävi äsken tarkastamassa varastossa baarihyllynsä lasitavara-tilanteen ja samalla kokeili hellästi kädessään suurriistakiväärinsä ( 9,3 x 57, Mauser) pähkinäpuista tukkia. Hetken vielä viivähdin jossain Afrikan savannilla leirinuotion loisteessa. Minä ja Hemingway. Hänellä on Manlicher – kiväärinsä, minulla Mauser.

Teltassa askartelevat daamit. Rouva Mocomberin on jo Ernest koukuttanut mutta toisen teltan kätköissä puuhastelee leirisuihkun jälkeen raikkaana Miss Suomi. Nuotion valo heijastuu telttakankaan läpi. Olen Camera Obscurassa ja näen vartalon ääriviivat. Ympärillä villieläimet ääntelevät ja nuotiossa napsahtelevat palavat puut.

Kuva on täältä

>Elämä on

>

Tunnetussa operaattorimainoksessa meille sanottiin että elämä on. Välillä ihmeellistä ja välillä vähän puuduttavaa. Usein ajattelemme elämän olevan kuitenkin tylsää ja tavallista. Jännittävyys ja mielenkiintoisuus on aina jossain toisaalla; tv-sarjoissa, elokuvissa ja kirjoissa.

Kauhajoella poliisi on löytänyt autiotalosta 71 varastettua puutarhatonttua. Semmoinen uutinen hiljentää hetkeksi ja saa sormet syyhyämään. Tuommoista pärettä sitä ei olisi ihan itse blogiin keksinytkään. Tuossa on jo novellin sytykkeitä enemmän kuin tarpeeksi.

Tillman myöntää, että sympatiat ovat tässä tapauksessa varkaan puolella. Operaattorin mainos muuttui muutaman kuuntelukerran jälkeen vähän puuduttavaksi ja aidot, pihoilla olevat tontut ovat muutenkin vähän outoja minusta. Tillman jakaa mielessään omakotitalot aina kahteen ryhmään. Tonttutalot ja tontuttomat talot.

Mikä on saanut sitten ihmisen ryhtymään tonttuvarkaaksi ? Epäilemättä syitä on monia. Tontut nurmikoilla voivat ottaa varasta pattiin, mutta toisaalta taas varas voi olla tonttuihin hurahtanut. Tai sitten varkaan hihna vain on ryhtynyt valta-akselilla luistamaan siinä määrin, että tontut ovat hänen pakoaan kaikesta tästä mielettömyydestä.

Joka tapauksessa tontut ovat nyt putkassa. Kauhajoella ei nimittäin enää nykyään pidetä juoppoja oman kylän putkassa, joten tontuilla on nyt kuiva ja turvallinen asunto.

Tillmanin nuoruudessa Eurajoella majaili eräs vanhempi mies, johon 1950- 60 lukujen ydinasekokeet tekivät niin lähtemättömän vaikutuksen, että hän ryhtyi varustautumaan tulevaa ydinsotaa varten. Niukasta eläkkeestään hän säästi rahaa sementtiin, hiekkaan, rautaan ja polkupyöriin.

Sementistä, hiekasta ja raudasta hän rakensi kolmikerroksista pomminvarmaa taloa itselleen. Seinissä oli paksuutta metrin toista. Olen sen rakennelman nähnyt omin silmin.

Polkupyöriä ja niiden runkoja, renkaita ja varaosia hänellä oli myös loputtomasti. Hän oli edellisen sodan kokemusten perusteella päätellyt sen että seuraavankin sodan jälkeen polkupyöristä, niiden renkaista ja muusta tarvikkeista on huutava pula ja tällä kertaa hän on valmiina kun markkinat aukeavat.

Tosi mukavaa, että meitä on niin moneen junaan. Tämä tonttujuttu kiinnostaa minua kovasti ja saa päivän mittaan minut monesti miettimään syitä ja seurauksia. Eilisestä poliitikkojen vaalitentistä taas en muista sanaakaan.

Tontun kuvan olen lainannut ULPUKKA- sivustolta. Sieltä löydätte tontun valmistajan, jos innostutte aiheesta.