>Kuka kumma näitä uutisia otsikoi ?

>

Miestä puukotettiin useita kertoja Helsingin keskustassa.

Näin saimme lukea muutama päivä sitten erkkolaisesta. Tillmanin kirjoittama kieli on huonoa ja sitä vaivaa raumalaisuus sekä kammottavat pilkkuvirheet. Media on kuitenkin viime aikoina toistuvasti otsikoinut uutisensa sangen iltapäivälehtimäisesti ja ylittänyt sietokyvyn ja säädyllisyyden. Lehdistö on ylittänyt mauttomuudessaan jopa Tillmanin tautologian ja arkikielisyyden. Osa uutisten sisällöstäkin on samaa otsikon silkkoa sisältä . Niinpä olen pakotettu vähän kommentoimaan.

Finnairilla on kadonnutta Airbusia muistuttavia koneita.

Kadonnut kone on samaa tyyppiä kuin Finnairin uutuudet.

Anna minun kaikki kestää. Joko kesätoimittajat ovat astuneet puikkoihin vai onko konkarien hihna pahemman kerran luistamassa? Joka tapauksessa minä tulkitsen ensimmäisen uutisen niin, että miestä on puukotettu ensin Kaisaniemen puistossa, sitten hän on raahautunut turvaan rautatieasemalle, mutta puukottaja on kirmaissut hänen perässään sinne ja taas törkkinyt fileerausveitsellä häntä muutaman kerran kylkiluiden väliin.

Tämän jälkeen uhri on hoippunut ylös Simonkatua ja kohden Hietalahtea, jossa sitten Kaapelitehtaan korvilla samaa kaveria on vielä puukotettu illan päätteeksi vähän lapaan ja mahaan. Ja joka kerta saattaa olla eri tekijä asialla. Puukotetun ilta on uutisen mukaan ollut todellinen amok-juoksu.

Todellisuudessa uutisen otsikoija halusi vain kertoa, että tässä nyt alla on uutinen siitä että yhtä miestä on yhdessä paikassa pistetty puukolla enemmän kuin kerran.

Toisen uutisen taas tulkitsen niin että en enää koskaan lennä Finnairilla, sillä heillä on laivueessaan turmakonetyyppiä, tai sitä läheisesti muistuttavaa konetyyppiä, johon salaman-jumala saattaa seuraavaksi iskeä, mikäli sattuu kovasti suuttumaan ja mielensä pahoittamaan ko. konetyypin suhteen.

Olen ymmärtänyt, että menekin vuoksi iltapäivälehdistölle on myönnetty lupa tämmöiseen koheltamiseen. En soisi kuitenkaan sen leviävän itseään kunnioittavaan lehdistöön. Erkkolainen on tälle sontatunkiolle jo menetetty. Mitä vaan voi , ja saa kirjoittaa.

>Tänään vielä narisen vähän

>

Liikaa on aina liikaa, mutta paljon voi olla siedettävää. Suomen työttömyysaste nousi huhtikuussa 8,8 prosenttiin, kun se vuotta aiemmin oli 6,2 prosenttia. Työttömiä oli Tilastokeskuksen mukaan 233 000 eli 68 000 enemmän kuin vuosi sitten.

Aikoinaan paljon parjattu entinen presidentti pakotti poliittiset puolueet hätätilahallitukseen tilanteessa, jossa maassa oli 80 000 työtöntä. Samoihin aikoihin pahimpina vuosina Ruotsiin muutti työn perässä. 50 000 henkeä vuodessa. Nyt elämme toisenlaisissa maailmoissa. Kukaan ei pakota enää ketään mihinkään.

Edellisen laman jäljiltä maassa ajelehti noin 200 000 todellista työtöntä joiden olemassaolo ei häirinnyt ketään. Suuri nousukausi sai kaikkien huulille lämpimän hymyn. Nyt kirjattujen työttömien määrä on noussut 233 000 ja todellisia työttömiä on lähes 300 000. Tämä kaikki tilanteessa jossa varsinainen työttömyyden kasvu ei ole edes alkanut. Kukaan ei puhu nyt yhtään mistään.

Ammattien uusiutuminen, pitkäaikaistyöttömyys ja kurjistumisen muuttuminen periytyväksi saavat aikaan sen, että maassamme on todella aika ajoin työvoimapulaa, jota joudutaan paikkaamaan työperäisellä maahanmuutolla sellaisista maista, joissa köyhyys, uskonnollinen järjestelmä taikka keskioluen huono saatavuus ovat pitäneet kansan nöyränä ja suhteellisen työkuntoisena.

Olemme joutumassa tilanteeseen, jossa meidän on hyväksyttävä samanaikainen työvoimapula ja suurtyöttömyys. Meidän on hankittava tänne aito siirtotyöläisten kansanryhmä joka huolehtii siitä, että osa omasta jengistä voi rauhassa syrjäytyä ja pysytellä työelämän ulkopuolella.

Kenen on sitten vika. No ei oikeastaan kenenkään. Kalja on vain niin jumalattoman hyvää, varsinkin näin helteellä. Ihminen on heikko. Kun edellisen kerran 1990-luvun alussa ihmisistä ei pidetty kunnolla huolta, yhteiskunta saa nyt sitten toisessa ja kolmannessa polvessa niittää sitä mitä on kylvänyt. Suoraa sanottuna, yhteiskunnassamme on suomalaista kansanosaa, valkoisia naamaltaan, useimmiten vain suomea puhuvia, tavallisia syntyperäisiä kotimaisia ihmisiä noin 200 000 sellaista, jotka eivät koskaan enää aidosti voi olla työmarkkinoiden käytettävissä. Luku muotoutuu siten, että esitettyihin työttömyyslukuihin lisätään näennäiskoulutuksessa olevat, ne jotka eivät ole edes työttömiksi ilmoittautuneet ja muut vastaavat ryhmät.

Olemme nyt siirtymässä pysyvästi tilanteeseen, jossa paljon on siedettävää. Olemme siirtymässä tilanteeseen, jossa maahanmuuttajan kotouttaminen ja työelämään sopeuttaminen on tarpeellista, automaattista, yleisesti hyväksyttyä ja yhteiskunnan normien mukaista. Samaan aikaan suuri määrä omia kansalaisia syrjäytyy, näkee nälkää ja potee huonoa elämää .

Tillman alleviivaa ja korostaa, että en hetkeäkään usko, että heitä ikinä enää saataisi takaisin työelämään, vaikka edessä olisi millainen korkeasuhdanne. Tillman ei kuitenkaan hyväksy sitä, että heidät unohdetaan kuin koirat leipäjonoihin.

Ja sitten lopuksi vielä tutkittua tietoa ETLA : n uumenista muistitietona. Työttömyyden poisto vaatisi kansantaloudelta sitä, että siinä vallitsisi 6 % talouskasvu 17 vuoden ajan. Lukija ehkä ymmärtää, että tuon varaan ei voida laskea edes maahanmuuttajien työllistämistä. Jostain muualta pitää löytyä varallisuutta.