Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: toukokuu, 2009

>Halki Suomen

>Olen taas täällä rajaseudulla, jossa Koitere liplattaa ja Alangon veljekset ovat musiikkinsa kokoon kasanneet. Rajan kirot ovat vielä tuonnempana, Ilomantsin takana. Tässä ruutukaava – alueella voi hyvin uskotella olevansa osa Eurooppaa.

Tulen tänne aina yhtä avoimin sieluin. Nyt saapumisen tekee tietenkin hellytäväksi se, että pääsee nuorison kanssa seurustelemaan ja kokkapuheita laskettelemaan. Aikaisemmin tulin tänne aistimaan Heikki Turusta ja hänen maalailemaansa elämää. Luulin se olevan satua ja Turusen keksimää. Myöhemmin olen huomannut, että Turunen ei ole kertonut vielä puoltakaan.

Loppukevään ilta kaupungissakin voi olla rauhallinen ja hiljainen. Kadut ovat äänettömiä ja täynnä hiipuvaa valoa. On vuoden upein aika.

>Pystyyn marinoitua pohjetta

>

Sunnuntai-iltana satuin valvomaan tavallista myöhempään sillä vilkuilin vähän merirosvoelokuvaa ja lueskelin kirjaa. Merirosvoelokuva oli yritetty tehdä pelottavaksi ja karmivaksi. Minua eivät kuitenkaan luurangot juurikaan säikäyttäneet. Surfailin ajankulukseni siinä sitten muitakin kanavia.

Osuin Madventures- ohjelmaan. Nuoret miehet olivat lähetyssaarnaajien jalanjäljillä Papualla etsimässä ihmissyöjiä. Semmoinen kun heistä tuntui olevan kiinnostavaa ja formaattiin sopiva aihe.

Löytyihän sieltä sitten joku porukka keskellä viitakkoa. Osalla oli lippalakit ja t-paidat päällä mutta jousipyssyt ja keihäät oli asiankuuluvasti kasattu varustukseksi.

Pojat kyselivät ihmislihansyönnistä ja tummat kaverit kertoivat sitä sun tätä. Turistillehan voi korvausta vastaan esittää juuri sitä, mitä turisti kaipaa. No lihaa ei päästy maistamaan.

Ohjelman lopuksi sitten parivaljakko oli kotosuomessa hankkiutunut johonkin hulppeaan hirsilinnaan kokkailemaan. Nyt oli löydetty jostain ihmisen istukka. Minusta se näytti lyttyyn menneeltä ilmapatjan pumpulta.

Istukka käräytettiin mediumiksi ja toinen jehupetteri ryhtyi syömään sitä punaviinin kera. Siinä vaiheessa Tillmannin mieleen pätkähti muutama kysymys;

Mistähän Suomesta saa ostaa ihmisen istukan ? Mitähän semmoisen kilohinta olisi ?

Ja sitten vielä nukkumaan mennessäni mietin, mitähän laki tästä sanoo. Minulle on yksi hailee mitä joku syö. Irvokasta on kuitenkin se, että tämän aamun aviisit toitottavat sitä, että ruokajonot ovat jälleen kasvamassa ennen näkemättömän nopeasti . Samaan aikaan tarjottava elämysmaailma lähestyy jotain sellaista äärireunaa, jonka jälkeen on vain tyhjyyttä. Kuka muuten takaa sen, että muut tiinapetterit eivät ryhdy kokeilemaan Madventures – reseptejä ?

>Liikehdintää

>

Tänään voisi kirjoittaa vaikkapa hetki sitten julkitulleesta Pohjois-Korean ydinkokeesta, taikka siitä, että Sami Hyypiä kuulemma pitäisi aateloida. Voisi kirjoittaa vaikkapa siitä, että 20 % suomalaisista jää ilman jälkeläisiä.

Ehkä kirjoitan kuitenkin siitä, että viikonloppuna viihtyisässä ja mukavassa entisessä pääkaupungissamme oli tapeltu oikein kunnolla. Varsisuon nukkumalähiö on kohta kuuluisa muustakin kuin Reijo Mäen dekkareista. Tosin edes niissä ei asuta ko. lähiössä vaan vain poiketaan työtehtävissä siellä.

Viikonloppuna Turun poliisi oli joutunut poikkeamaan useamman partion voimin Varissuolla. Syynä oli se, että kun

” monikymmenpäinen miesjoukko alkoi heitellä toisiaan kivillä ja kepeillä. Myös puukkoa vilautettiin tappelun aikana.”

Nyt tietenkin luulette, että kirjoitan sormet tikkana naputtaen monikulttuurisesta ahdingosta ja niin edelleen. No en kirjoita. Viittaan vain puukkojunkkareihin, Jukolan poikiin ja muihin historiallisiin ja fiktiivisiin tapahtumiin. Joukkotappeluja on aina ollut ja tulee aina olemaan. On hyvä, että niihinkin saadaan vähän uutta verta.

Ups. Tuo viimeinen kuulostaa vähän pahalta. Se oikeastaan näyttää ihan sammakolta, kun sen lukee.

Päästän teidät viimein ahdingosta ja kerron seuraavan mielipiteeni. Brighton, Paris, Malmö, Varissuo…. ketju tulee olemaan pitkä ja kivinen. Palokuntia ja poliisipartioita tullaan tarvitsemaan kaikkialla missä vieraat kulttuurit kohtaavat. Olen lukenut historiaa ja folklorea viimeisen viikon aikana yli 1000 sivua ja sellaiseen päätelmään valitettavasti olen tullut. Tämä kaikki on vasta alkua. Jos olet ostamassa kämppää, älä osta sitä läheltäkään Varissuota.

Ihminen näyttäisi muovaavan kulttuuriaan, liikehtivän edes takaisin ja sulautuvansa muihin ihmisryhmiin, mutta aina se vaatii veronsa. Näissä rajatilanteissa näyttää olevan kitkaa, viivettä ja aaltoliikettä.

Kun Suomi muuttui agraariyhteisöstä tietotekniseksi palveluyhteisöksi, tarvittiin aikaa 100 vuotta. Nyt kun maa muuttuu suomalais-ugrilaisesta pallinaamojen maasta monikansalliseksi eurooppalaiseksi valtioksi, tarvitaan taas ainakin se sata vuotta. Sitä kehitystä on nyt tapahtunut noin 30 vuoden ajan. Edessämme on siis vielä ainakin parin sukupolven mittainen ajanjakso jolloin sopeudumme tähän kaikkeen. Ruotsin kohdalla näyttäisi siltä, että sopeutumisaikaa on vielä ehkä 30 vuotta jäljellä.

Ryhtykäämme sopeutumaan.

Olen taas vähän reissussa. Ajastan tänne kuitenkin jotain pientä ajatuksen poikasta , jotta jotain lukemista olisi tarjolla.

>Sunnuntaita kaikille

>

Kuopiossa ja Jyväskylässä tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla ikäviä asioista. Molempien kaupunkien lupsakka ja maanläheinen ilme on muuttumassa slummiutuneeksi ja ahdistavaksi. Milloin kuolee kolme, milloin kaksi, milloin taas kaupunki pääsee jonkin inhokkilistan kärkikymmenikköön.
Tillman on kirjoitellut muutamaan otteeseen tästä ongelmasta, joten tässä ja nyt täytyy valitettavasti vain uudistaa se ennustus, että tämä Kuopion tapaus ei jää viimeiseksi lajissaan. Laajeneva avohuolto, lisääntyvä pahoinvointi ja nuorison näköalattomuus ovat avanneet Pandoran lippaan.
Vallitseva arkiajattelun mielipide asiasta on se, että aselakia uudistamalla voitaisi estää tämän kaltainen toiminta. Semmoinen ajatus on mieletön ja populistinen.
Totuus lienee se, että yhteiskunnalla ei ole enää mitään mahdollisuuksia kontrolloida jäsentensä pahenevien olotilojen aiheuttamia ongelmia. Mielenterveystyö on riittämätöntä. Lisäksi siellä käyvät vain fiksut sairaat. Keskuudessamme kulkee suuri määrä ”takarivin taunoja ja tiinoja”, jotka ovat omasta mielestään ihan terveitä ja joiden mielestä ympäristö vilisee erisortin hulluja.
Patologinen johtajuuskin on yleistä, sen määrästäkin tiedetään jotain ja monella on omakohtaisia kokemuksia semmoisesta työorganisaatioissa.
Tillman on nyt kärsinyt kohta 11 vuotta mielenterveyden häiriöistä. Tunnen tämän asian ja alueen paremmin kuin opettamani asiat keskimäärin. Joka kerta kun jossain puukko vilahtaa taikka iskuri iskee nalliin, Tillmanin sydämestä murenee pala.
Uhrin kauhistuttava kohtalo, omaisten suuri suru, teon sattumanvaraisuus ja mielettömyys, mutta ennen kaikkea surmatyön tekijän oma tragedia koskettavat mieltä. Paradoksaalista oikeastaan onkin se, että järkytyksen ohi mentyä voi hetken olla onnellinen siitä että oma sairaus on aisoissa. Itse on selvinnyt voittajana suuresta pahasta mörköstä, joka vaanii aina nurkan takana.
Arkiajattelussa unohtuu ”terveiltä” ihmisiltä oikeastaan kolme asiaa kun he puhuvat mielenterveydestä. Ensiksikin, kukaan ei mielenhäiriötä itselleen vapaehtoisesti hanki. Niin hullua ei olekaan. Voin vakuuttaa. Toiseksi vain osa mielipuolista on kirjoissa ja kansissa. Kolmanneksi on muistettava se, että mielen sairaus voi murtaa isäntänsä niin monella tavalla. Monen kohdalla taakka on niin ylivoimainen, ettei edes hoito pysty heitä pelastamaan. Näitä tapauksia on yli tuhat vuodessa.
Voisin kirjoittaa sivukaupalla x-sukupolvesta, joka syntyi 1980-luvun alkupuolella. Voisin kirjoittaa jonkin verran myös y-sukupolvesta, joka pieninä lapsina joutuu kohtaamaan sen, mitä meillä nyt on edessämme. En kirjoita.
Totean vain sen, että yhteiskunta tulee aina niittämään sitä , mitä se on kylvänyt. Siksi olisikin suotavaa, että ainakaan koululaisten ateriakustannuksiin ja vihanneksiin ei nyt puututtaisi. Semmoisesta pienestä jutusta voisi ihan hyvin aloittaa.
Tervetulo uusille lukijoille; Jamido ja Kaura

>Kesän ensimmäinen hirvi

>

Joroisilla on kuollut motoristi ajettuaan hirven kanssa yhteen. Onnettomuus sattui eilen Pieksämäen ja Varkauden väillä, valtatie 23:lla. Uutisen mukaan motoristi kuoli heti.

Tillman on ajanut tänä keväänä vasta 10 kilomeriä. Monet työ velvollisuudet ja uusien urien aukomiset ovat vieneet ajan täydellisesti, eikä aikaa ole ollut tien päälle. Moottoripyöräilyn vaarat ja niihin sopeutuminen ovatkin minun kohdallani vasta edessä tämän ajokauden suhteen.

Irtosora ja –hiekka ovat teiltä ja kaduilta viimepäivien sateiden ansiosta kadonneet. Vaara numero ykkönen on siis pois.

Toisena vaarana kuitenkin on ajamattomuus. Vasta ensimmäiset 1000 kilometriä antavat ajajalle edes vähän takaisin menneiden vuosien ajotuntumaa ja – taitoa. Vasta juhannuksen jälkeen kaikki alkaa taas sujua kohtuullisen turvallisesti.

Sitten ovat tietenkin ketut, koirat, rusakot, hirvet ja traktorit, joihin ei koskaan oikeastaan totu. Ajaessa katse seuloo tienpientareita ja sivuteitä taukoamatta. Jokainen tummempi varjo on potentiaalinen eläin, joka tulee eteesi. Kissan kokoisesta ylöspäin ne ovat kaikki erittäin tappavia.

Kun kohtaan tiellä traktorin, ryhdyn heti haravoimaan liittymiä. Jokainen lähistöllä oleva liittymä on potentiaalinen määränpää tälle vehkeelle. Se voi kääntyä ihan minne vain.

Vaaralistassa seuraavana ovat valtateiden kulumaurat sateella. Niistä on syytä pysytellä pois. Sadekeli on mukava keli ajaa, sillä silloin ei tule kuuma ajopuvun sisällä. Sadekelin inhottavuus on juuri noissa urissa.

Tietenkin myös jokainen sivuliittymä on vaaran paikka. Kuka tahansa saattaa tulkita sinut naapurinpojan mopediksi ja kun sieltä kurvataan eteesi, sinä voit vain toivoa, että vastaantulevien kaista on juuri silloin vapaa.

Tillman ei pääse vielä tänäänkään tien päälle, sillä pino kirjoja odottaa tuossa vieressä, nurmikko on leikkaamatta ja pyörä huoltamatta.

Vaara vaanii kuitenkin siellä jossain ja odottaa minua. Ei se häivy mihinkään. Vaara vaanii hoitolaitoksissa, Kuopion torilla ja vaikka missä. Tästäkin päivästä pitää taas jotenkin selvitä.

Tervetuloa lukijoiksi Rita ja Anna. sekä muut viime aikoina tulleet.

>Vauva-Boxi

>

Tillman on tottunut palauttamaan kirjoja kirjastoon luukun kautta jos aukioloaika on sattunut jo päättymään. Menetelmä on mukava ja helppo. Samalla säästyy usein rahaa sillä sakkomaksut jäävät tulematta.

Tsekin tasavallassa asia on viety vielä pidemmälle. Jos siellä sattuu omistamaan ei-toivotun vauvelin, sen voi viedä vauva-boxiin. Tämmöisiä boxeja on Tsekissä kuulemma jo 25 kappaletta.

Kun vauva laitetaan boxiin, laite hälyttää hoitajan paikalle sellaisella viiveellä, että jättäjä voi lähteä jatkamaan huoletonta elämää anonyyminä ja elämälle avoimin sydämin. Edessä voi olla vaikka mitä kivaa ja jännää.

Hoitajatäti käy ottamassa vauvelin pois laatikosta ja tasavalta alkaa huolehtia jäsenestään.

Ohjeita boxin ulkopuolella on kuulemma monella kielellä, ei kuitenkaan suomeksi. Monikielisyys on tietenkin avoimessa Euroopassa pakollinen juttu jonka tarkoituksena on se, että äidit ja vauvat voivat vapaasti liikkua yhdentyvässä maanosassa.

Sarah Palinin tytär tässä äskettäin valitteli teiniraskauden kurjuutta ja elämän kovuutta. Hän oli kovasti sitä mieltä, että jokaisen teinibileisiin lähtijän olisi ennen siiderikassiin tarttumista hyvä kuunnella vähän vauvelin itkua. Ettei sitten menisi elämä pilalle.

Elämän pilaajia voivat olla esim. katolinen maa ahdasmielisine abortti-säädöksineen, vastasyntynyt lapsi, otettu opintolaina tai liian paksut sääret. Kaikki vaikeudet pitää kuitenkin pystyä kiertämään. Ihminenhän on luotu lopultakin Narkisoksen kaltaiseksi hedonistiksi, jolle on annettu kaikki valta maan päälle.

Ei valitettavasti kylläkään kaikkea järkeä.

>Shokki ja jälkishokki

>

Tein perjantaipäivän kunniaksi vähän politiikkaa. Näpsyttelin YLE:n vaalikoneeseen mielipiteeni 30 väittämään. Sen jälkeen kone kertoi minulle sen, ketkä ajattelevat samalla tavoin asioista. Tein samanlaisen testin erkkolaisen sivuilla viikko sitten.

Toinen tai molemmat koneista ovat täyttä humpuukia. Yleisradion testi antoi kärkikymmenikköön minulle 7 ehdokasta yhdestä ja samasta puolueesta. Erkkolaisen testi taas antoi yhden ainoan ehdokkaan kyseisestä puolueesta kärkikymmenikköön. Molempien testien hylkiö-kymmenikkö oli suurin piirtein samanlainen. Mitään eroa ei siinä päässä syntynyt. Vain tuolla yläpäässä.

Tuntien ajatteluni ja mielipiteeni, voin nyt tässä todeta, että yleisradion kone antaa huomattavan kiinnostavia ja äänestystä innoittavia tuloksia kun taas erkkolaisen koneen antama tulos on minulle vieras ja kauhistuttava.

Yleisradion testi muuten rankkasi kohdallani ykköseksi naisehdokkaan. Kas kummaa, reporadion listalle pääsi myös yksi entinen urheilija ja nykyinen sosiaalidemokraatti. Erkkolainen ei antanut minulle yhtään työväenaatteen nimeä.

Olen siis toipumassa shokista. Ajatteluni ei olekaan irtaantunut niistä arvoista ja asioista, joita olen mielessäni elämäni aikana pitänyt. Erkkolaisen lehtitilauksen katkaiseminen viime syksynä oli järkevä ja asiallinen teko, joka toivon mukaan avaa silmäni vähitellen. Kissanpennuilla se tapahtuu muutamassa päivässä, keski-ikäisen miehen osalta aikaa saattaa kulua vuosia. Mutta paranemisen tiellä ollaan.

Monet läheiseni ovat sanoneet, että he eivät tiedä, ketä äänestäisivät ja miksi äänestäisivät. Minulle miksi on ollut aina helppo asia. En ole koskaan jättänyt äänestämättä yhdessäkään vaaleissa. Kirkollisvaalit mukaan lukien. Ketä – kysymys taas tulee minullekin vaikeammaksi vuosi vuodelta. Sen tiedän jo nyt, ketä en missään nimessä äänestä. Tässä lyhyt luettelo asiasta.

En tule äänestämään henkilö, joka on saanut oikeudessa tuomion. En tule myöskään äänestämään henkilöä, joka on ennen harrastanut kilpaurheilua tai harrastaa sitä nyt. En äänestä myöskään henkilöä, joka on saavuttanut julkisuutensa median avulla ennen politiikkaan ryhtymistä. En äänestä henkilöä, joka on järjestämässä kansanäänestystä joka ainoasta tuulimyllystä ja pakolaiskiintiöstä.

Lisäksi yritän em. karsinnan jälkeen etsiä jäljelle jääneistä sellaisen, joka on tehnyt joskus oikeaa, aitoa lisäarvoa tuottavaa työtä ja elättänyt itsensä sillä.

Mutta käykää ihmeessä vertailemassa koneita. Minun kohdallani tulokset olivat kummallisia.

>Kahden kilon siika

>

Sosiaalisen median sarjassa esittelen nyt Jutta Urpilaisen jälkeen ”Kahden kilon siika” nimisen videon, joka on kerännyt jo yli miljoona katselukertaa Internetissä. Kyseinen tuotos on lisäksi poikinut noin 40 remix- esitystä, joissa samaa teemaa pyöritetään eri kanteilta.

Suomalainen kaupallinen liikkuva kuva ei helpolla pääse näihin lukuihin edes vuosien mittaa. Niiden budjetit liikkuvat miljoonissa euroissa ja usein käy niin, että jokaisen katsojan pääsylippusta leijonan osa menee kattamaan näitä kustannuksia.

Tässä videossa yksityinen ihminen pienellä budjetilla luo spektaakkelin, jossa pääosassa oleva siika luultavammin ei edes esiintymispalkkioita saa, vaan lopulta heittää henkensä filmimogulien kädessä.

Remix osaston riemuja voitte myös käydä katselemassa. On tappajahaita ja Hitleriä Perikatoelokuvassa. Kaikissa on pääosissa savolainen siika.

>Tosi huono ajoitus

>

Tänään ilmestyvän IMAGE – lehden kannessa on SDP:n puheenjohtaja Urpilainen. Niin ainakin lehden kotisivut väittävät. Äänten kalastelun tehostamiseksi ja hoivaihmisten mielenkiinnon lisäämiseksi puheenjohtaja on vetänyt asiaan kuuluvat releet päälleen.
Ja kädessä on valmis lääkeruisku.
Huono , tosi huono.

Kesäilta

Talon vintillä poika lukee isoisän sotakirjeitä
sataa hiljaista kesäsadetta
kirjeissä on pakkasta kolmekymmentä ja enemmänkin.

Poika tuntee sanomalehtien, niputettujen kirjeiden ja talvivaatteiden tuoksun.
Ne kertovat muista maailmoista, kaukaisista asioista
ja menneistä.

Ulkona lehmiä ajetaan navettaan lypsylle. Sorkat narskuvat sorassa ja
lehmien hengitys kuuluu ylös asti.

Taas yksi päivä lisää tätä kaikkea