>Ei tullut titteliä tähän perheeseen eilen

by Michael Tillman

>

Eilen Tillman oli aamutuimaan taas täynnä urheiluvastaista henkeä ja ilkkui täällä blogissa nyrkkeilijöitä, paitsi söpöä Eva Wahlströmiä en ilkkunut. Nyt sama tarina jatkuu sattuneesta syystä.
Helsingin eilinen tynkänyrkkeilyilta nimittäin päättyi dramaattisesti, kun katsoja tunkeutui nyrkkeilykehään ja alkoi hakata tuomaria nyrkeillä.
Välikohtaus sattui sen jälkeen, kun tuomari oli diskannut Juho Tolppolan yhdeksännessä erässä. Ilta-Sanomien mukaan katsoja oli Tolppolan isä.
Väärin sammutettu, olisi sanonut entinen palopäällikkö. Tässä tapauksessa saattoi olla, että Tolppola löi väärin. En tiedän, kun en ole koskaan nyrkkeillyt ottelussa.
Ymmärrän isän tuskaa ainakin vähän. Onhan se ahdistavaa ja epätoivoista, jos poika ei voita nyrkkeilyottelua ja titteliä kun eilen niin monet tuhannet muut pojat valmistuivat johonkin ammattiin, taikka pääsivät jostain koulusta. Tolppolan poika se nyt joutuu vaan hakkaamaan ihmisiä vielä lisää, jotta valmistuisi tai saisi tavoittelemansa tittelin.
Tillman on aina suunnattoman ahdistunut kun elokuvassa englantilaisen sisäoppilaitoksen pojat kasvavat miehiksi toisiaan hakkaamalla. Viimeksi minua puistatti elokuva, jossa prinsessa Dianan pojat saivat jossain sivistyksen keskiaikaisessa kehdossa köniinsä.
Nyrkkeily on jotenkin automaattisesti luiskahtanut aina mielessäni työväenluokkaiseksi hommaksi, jossa on demarin, taistolaisen taikka mustan miehen mahdollista edetä sosiaalisessa asteikossa ja yhteiskunnan hyvinvointi mittaristoissa jonnekin kauaksi tovereitaan edemmäksi. Ja muut sitten maksavat kaiken näkemisestä ja huutavat itsensä sekopäisiksi. Amerikkalainen showpaini on sitten vielä tätäkin kauheampaa.
Kaikki kulminoituu tietenkin vanhaan sanontaan. ”Tapelkaa pojat, saatte tupakkia”
En ole koskaan ollut nyrkkeilyottelussa. Tunnen kuitenkin yhden nyrkkeilijän. Olin kuntoutumassa KELA:n kustannuksella tässä pari vuotta sitten. Kolmen viikon aikana huonekaverinani oli todellinen herrasmies, entinen nyrkkeilijä ja nyrkkeilyvalmentaja. Ovista kulkeminen oli taktiikkalaji, mikäli halusi joskus ehtiä avaamaan oven huonetoverille. Hänessä kulminoitui käänteisessä mielessä kaikki se, mitä olen aina luullut tietäväni ja ymmärtäväni nyrkkeilystä.
Hän taitaa lukea tätä blogia. Terveisiä vaan kuntoutuskaverille. Muistan sinut aina suurena herrasmiehenä ja suurena ihmisenä. Tässä nyt tulee vähän rähjättyä noin yleisellä tasolla, kun en tämän aamun kirjoitukseksi muutakaan keksinyt. Jos kaikki nyrkkeilijät olisivat kaltaisiasi, tai oikeastaan, jos kaikki ihmiset olisivat sinun kaltaisiasi, maailma olisi paljon parempi paikka elää.
Ylempi kuva on erkkolaisen nettisivulta, alempi tamperelaisen aamulehden sivustolta. Voitte harjoitella kuvanlukutaitoa, kuvallisen järjestyksen muotoja ja eri painotuksia sekä lähtökohtia. Olen vielä sekoittanut pakkaa vähän näyttämällä eilen teille Evan kuvan ja kertomalla teille herrasmiesnyrkkeilijästä. Teidän tehtävänne on nyt miettiä, onko nyrkkeily kivaa. Olisiko siitä teidän lapsenne harrastukseksi.
Joku toinen kerta ehkä kerron teille ajatuksiani juniorijääkiekosta ja vanhempien kaukalokäyttäytymisestä.