>Takki tyhjä

by Michael Tillman

>

Takki on vähän tyhjä tällä hetkellä. Onneksi Tillmanilla ei ole monia ylioppilasjuhlia vaan ainoastaan yhdet valmistumisjuhlat. Sunnuntaivierailu on varmasti tukala tummassa puvussa, mutta oletan että takit riisutaan aikaisessa vaiheessa.

Oletan niin, jos sää on helteinen.

Joitakin vuosia sitten olimme hyvin helteisessä säässä veljen tyttären konfirmaatiossa. Kirkko oli täynnä ihmisiä, helle kova ja pastorilla henki päällä, joten puhetta piisasi. Istuin veljeni vieressä. Vilkuilimme vuorotellen kelloa sillä tiesimme, että länsisuomen rukoilevaisalueella saarna voi kestää tunnin ja ylikin jos asiaa nuorten oikealle tielle ohjaamiseen papilla piisaa. Ja tällä papilla piisasi.

Lopulta saarnan pitäjä pääsi sitten itse perkeleeseen ja synnin pahuuteen käsiksi. Hän kiskaisi saarnastuolin kätköistä esille mustan jätesäkin, johon hän oli saksilla tehnyt käsiaukot ja pään reiän. Syntivaihetta hän pyrki demonstroimaan vetämällä tämän jätesäkin päällensä ja näyttämällä kuulijoille, miten synti tekee meidät ihan pikimustiksi.

Hän jatkoi puhettaan ja totesi, että tähän mustaan synkkyyteen on kuitenkin apu ja sitä varten täällä nyt ollaan rippikoulun päätöksessä jotta se apu teille saadaan. Tätä asiaa hän konkretisoi vetämällä mustan jätesäkin päälle paksun valkoisen alban ja vyöttämällä itsensä 35 asteen helteessä tiukasti vyötärönyörillä.

– Nyt ei kestä enää kauaa, kuiskasi veljeni korvaani.

Eikä sitten kestänytkään. Pastori alkoi hikoilla niin että suuret pisarat putoilivat saarnakirjan sivuille. Pääsimme lopulta rauhoittumaan ulos hautausmaan koivujen katveeseen.

Tänään taas illemmalla koivujen katveessa nuoriso tekee sitä mitä ovat aikuisilta oppineet. Juovat viinaa kaksin käsin ja ihmettelevät sitä mitä tällä nuoruudella ja kesällä nyt oikein tekisi. Kuuntelin pitkin päivää radiosta asiaan kuuluvia varoituksia. Silti sydämeni on illalla syrjällään kun ajattelen kaikkea sitä mitä yön aikana tapahtuu.

Omien lasten koulunpäättäjäiset ovat olleen kuulaita ja seesteisiä päiviä, joiden aikana ei ikinä sattunut mitään kauhistuttavaa. Tillmanin omassa nuoruudessa taas esiintyivät kaikki mahdolliset varoituksen alaiset asiat. En osannut olla erityisen fiksu ja kuuliainen. Päättäjäispäivänä yleensä tuskaa aiheuttivat myös huonot numerot.