…
Suntio tarjosi kesäteologille pastillin; se auttaa keskittymään suntio sanoi ja valitteli pastillin väriä.
Sunnuntaina liturginen väri kun on vihreä
mutta sen väriset olivat huoltoasemalta loppuneet
Neiti ottaa näitä valkoisia nyt
Minä käyn huomenna kaupungissa. On sitten sopivia ensi kerralla.
>
Oletan niin, jos sää on helteinen.
Joitakin vuosia sitten olimme hyvin helteisessä säässä veljen tyttären konfirmaatiossa. Kirkko oli täynnä ihmisiä, helle kova ja pastorilla henki päällä, joten puhetta piisasi. Istuin veljeni vieressä. Vilkuilimme vuorotellen kelloa sillä tiesimme, että länsisuomen rukoilevaisalueella saarna voi kestää tunnin ja ylikin jos asiaa nuorten oikealle tielle ohjaamiseen papilla piisaa. Ja tällä papilla piisasi.
Lopulta saarnan pitäjä pääsi sitten itse perkeleeseen ja synnin pahuuteen käsiksi. Hän kiskaisi saarnastuolin kätköistä esille mustan jätesäkin, johon hän oli saksilla tehnyt käsiaukot ja pään reiän. Syntivaihetta hän pyrki demonstroimaan vetämällä tämän jätesäkin päällensä ja näyttämällä kuulijoille, miten synti tekee meidät ihan pikimustiksi.
Hän jatkoi puhettaan ja totesi, että tähän mustaan synkkyyteen on kuitenkin apu ja sitä varten täällä nyt ollaan rippikoulun päätöksessä jotta se apu teille saadaan. Tätä asiaa hän konkretisoi vetämällä mustan jätesäkin päälle paksun valkoisen alban ja vyöttämällä itsensä 35 asteen helteessä tiukasti vyötärönyörillä.
– Nyt ei kestä enää kauaa, kuiskasi veljeni korvaani.
Eikä sitten kestänytkään. Pastori alkoi hikoilla niin että suuret pisarat putoilivat saarnakirjan sivuille. Pääsimme lopulta rauhoittumaan ulos hautausmaan koivujen katveeseen.
Tänään taas illemmalla koivujen katveessa nuoriso tekee sitä mitä ovat aikuisilta oppineet. Juovat viinaa kaksin käsin ja ihmettelevät sitä mitä tällä nuoruudella ja kesällä nyt oikein tekisi. Kuuntelin pitkin päivää radiosta asiaan kuuluvia varoituksia. Silti sydämeni on illalla syrjällään kun ajattelen kaikkea sitä mitä yön aikana tapahtuu.
Omien lasten koulunpäättäjäiset ovat olleen kuulaita ja seesteisiä päiviä, joiden aikana ei ikinä sattunut mitään kauhistuttavaa. Tillmanin omassa nuoruudessa taas esiintyivät kaikki mahdolliset varoituksen alaiset asiat. En osannut olla erityisen fiksu ja kuuliainen. Päättäjäispäivänä yleensä tuskaa aiheuttivat myös huonot numerot.
>
Siviilivihkiminen suoritettiin Hämeenlinnan naisvankilassa torstaina puoliltapäivin. Lönnqvist erosi edellisestä miehestään viime lokakuussa. Että näin.
Vankilassa siis voi eiliseen päreeseen viitaten saada vaikka mitä elämän iloja. Siellä voi saada itsensä raskaaksi, mutta ennen kaikkea sieltä löytää elämänkumppanin. Tunnettu tosiasiahan on se, että jos mies joutuu linnaan vakavasta rikoksesta, kohta alkaa hänelle virrata naimakirjeitä siviilistä. Flaksi käy ja elämä hymyilee.
Nyt on käynyt sitten niin, että Hämeenlinnan naisvankilassa on vietetty hääjuhlaa. Tiedätte paikan. Sitä kellertävää laitosta on mukava katsella ravintolavaunun ikkunasta olutta hörppiessä ja tuhmista tytöistä fantasioiden.
Uutinen ei kerro sitä, onko parisuhteen toinen osapuoli Hämeenlinnan naisvankilan naisvanki vai miesvanki jostain muualta. Kovasti on kuitenkin tutkintovankeuden ja kuulustelujen lomassa ehditty jonkin sortin kanssakäymistä harrastaan siinä määrin, että asianomaiset ovat vakuuttuneita avioliiton ihanuudesta ja loppuelämän yhteiselosta. Totta onkin sanonta; Onni tulee arvaamatta.
Asiassa on yksi mielenkiintoinen ja vähemmälle huomiolle jäänyt osapuoli. Hän on tämä Karatiina Merituulian entinen mies, josta tämä terhakka hoitaja on saanut eron tämän prosessin aikana. Ajatelkaas, miltä tuntuisi olla sen ” Nokian hoitsun entinen ukko”. Semmoinen esittely hetkeksi saa kyllä unisen aamuseminaarin esittelykierroksen sähköistymään. Saattaa semmoinen tiedonsiru saada joltakin pubissa oluen väärään kurkkuun.
Toisaalta semmoinen julkisuusvärinä ja kuoleman läheisyys kaikkine vaarantunteineen saattaa aikaan saada sen, että ko. herra on tällä hetkellä kovaa valuuttaa naimamarkkinoilla.
Sontaa levittävän Iltalehden olisi kannattanut ujuttaa tämä pari johonkin suosittuun Hää-ohjelmaformaattiin. Tillman olisi mielellään katsellut televisiosta häävalmisteluja naisvankilan käytävillä.
Kaaso olisi naapurisellin ritu, joka tappoi miehensä leipäveitsellä koska tämä oli mennyt aikoinaan ottamaan ritun pullosta luvatta huikat. Bestman olisi ritun veli, kake, joka istuu Keravalla pitkää pirikeikkaa. Itse sulhanen olisi kunnon %-kaveri, jolla olisi kakkua 10 vuotta. Oikea kakku olisi leivottu vankilan keittiössä. Ja sulhaselle olisi puvussaan raitaa ja morsiamella lainattua tai varastettua.
Kuten huomaatte, nukuin huonosti ja olen vähän äreällä päällä. Kello tulee kohta 7, joten lähden töihin eli lähden ajelemaan maakuntaan ja tapaamaan opiskelijoita työnsä ääressä. Tästä tulee hieno päivä ja hieno viikonloppu.
Onnea vielä kaikille Kangasniemen uusille terveystieto-abeille. Toivottavasti valkolakkijuhlia ei varjosta mikään. Onnea myös sinne Hämeenlinnan naisvankilaan. Vilkutan ravintolavaunun lasista kun menen ohi. Onnea myöskin niille 30 HD-motoristille, jotka olivat kitanneet kaljaa autolautalla siinä määrin, että poliisi laittoi heidät ajokieltoon satamassa. Ja kaikille yhteisesti kysymys;
Onko nyt hyvä ?
Tillman 