>Milloin me päästään luokkaretkelle ?

by Michael Tillman

>

Elämme suvivirren odotuksessa. Peruskouluissa on kirjat luovutettu, päivien opetuksellista sisältöä kevennetty ja luokkaretket työn alla. Jotkut onnelliset ovat jo käyneet Särkänniemessä ja jotkut menevät vielä tällä viikolla. Kaikki Suomen juku-juku –maat ovat toivon mukaan saaneet osansa näistä pikku riiviöistä.

Turun Sanomissa on mielenkiintoinen artikkeli asian tiimoilta. Siinä opettajat ja rehtori kertovat meille vähän siitä, millaisilla reunaehdoilla retkille lähdetään saatua oppia syventämään ja parantamaan.

Laivamatkoille ei lähdetä ollenkaan, ei edes päiväaikaa. Luokkaretken kohteen määrittelee oppilasryhmä. Villit viedään Korkeasaareen tai johonkin muuhun aidattuun paikkaan, rauhallisemmat luokat ehkäpä jopa museoihin taikka kaupungille. Ulkomaille ei mennä missään tapauksessa. Alkometri otetaan mukaan ja lapsosia puhallutetaan tarpeen mukaan.

Luokkaretkirahojen kerääminen on ollut viime aikoina vähän ongelmallista, sillä Helsingin herrat ovat esittäneet, että mitään ylimääräistä ei saisi kerätä. Toiset koulut ovat lopettaneet retket totaalisesti, toisissa taas niitä jatketaan.

Tillman teki aikoinaan kaksi ikimuistettavaa luokkaretkeä, joilla molemmilla olisi saanut kyllä olla mukana alkometri. Vuonna 1969 retkeilimme kaksi päivää Hanko-nimisessä periferiassa, jossa ruokakaupan myyjä ei halunnut puhua suomea, mutta myi kyllä auliisti 14 vuotiaalle keskiolutta. Hän ei ehkä ymmärtänyt kielen päälle, mutta kylläkin rahan päälle sitäkin enemmän.

Myöhemmin yöllä pakenimme täysihoitola Tellinasta kaupungille huoneen ikkunasta. Talvisten kaksoisikkunoiden poisottaminen oli vähän työlästä, sillä vanharouva – omistaja oli teipannut ne huolellisesti vanhanmallisella ikkunateipillä.

Seuraavana vuonna sekoitimme Lahden kaupungin toukokuista elämää Mukkulan kesähotellissa. Eräs tuleva opettajakollega tosin nautti matkaevääksi hankkimansa Nordfors- pöytäviinin ennen Tamperetta sillä seurauksella, että hänen retkensä musta aukko osui jo menomatkalle. Tillmanin musta aukko osui kesähotelli Mukkulan varhaisiltaan.

Nuoriso on siis mennyt kovasti eteenpäin noista ajoista. Vain joku harva nykyään lähtee omille teilleen taikka hukkuu vierailukaupungin meluun. Alkometreillä voi selvästi rajata luvallisen ja luvattoman toiminnan toisistaan ja hurjat yöreissut on kokonaan kiellettyjä. Tässä asiassa on hyvä että aika entinen ei koskaan enää palaa. Tässä asiassa on selvästi menty asialliseen suuntaan.

Tillman oli kerran myös oman tyttärensä yö-luokkaretken valvojana. Kaikki sujui hämmästyttävän hyvin ja asiallisesti. Olin ällistynyt ja kauhistuin vasta illalla vuoteessa kun muistin, että unohdin reception- vaiheessa pyytää, että kaikki mini-baarit suljetaan huoneista ja aikuisviihdekanaville laitetaan esto.

Aamulla kaikki olivat pirteitä ja innokkaita jatkamaan retkeä. Jälkeenpäin sitten kuulin pelkästään hyvää siitä, että lopetin viimein klo 24 poikien huoneissa ramppaamisen ja hyvien öiden toivottelun.