>Halki Suomen

>Olen taas täällä rajaseudulla, jossa Koitere liplattaa ja Alangon veljekset ovat musiikkinsa kokoon kasanneet. Rajan kirot ovat vielä tuonnempana, Ilomantsin takana. Tässä ruutukaava – alueella voi hyvin uskotella olevansa osa Eurooppaa.

Tulen tänne aina yhtä avoimin sieluin. Nyt saapumisen tekee tietenkin hellytäväksi se, että pääsee nuorison kanssa seurustelemaan ja kokkapuheita laskettelemaan. Aikaisemmin tulin tänne aistimaan Heikki Turusta ja hänen maalailemaansa elämää. Luulin se olevan satua ja Turusen keksimää. Myöhemmin olen huomannut, että Turunen ei ole kertonut vielä puoltakaan.

Loppukevään ilta kaupungissakin voi olla rauhallinen ja hiljainen. Kadut ovat äänettömiä ja täynnä hiipuvaa valoa. On vuoden upein aika.

>Pystyyn marinoitua pohjetta

>

Sunnuntai-iltana satuin valvomaan tavallista myöhempään sillä vilkuilin vähän merirosvoelokuvaa ja lueskelin kirjaa. Merirosvoelokuva oli yritetty tehdä pelottavaksi ja karmivaksi. Minua eivät kuitenkaan luurangot juurikaan säikäyttäneet. Surfailin ajankulukseni siinä sitten muitakin kanavia.

Osuin Madventures- ohjelmaan. Nuoret miehet olivat lähetyssaarnaajien jalanjäljillä Papualla etsimässä ihmissyöjiä. Semmoinen kun heistä tuntui olevan kiinnostavaa ja formaattiin sopiva aihe.

Löytyihän sieltä sitten joku porukka keskellä viitakkoa. Osalla oli lippalakit ja t-paidat päällä mutta jousipyssyt ja keihäät oli asiankuuluvasti kasattu varustukseksi.

Pojat kyselivät ihmislihansyönnistä ja tummat kaverit kertoivat sitä sun tätä. Turistillehan voi korvausta vastaan esittää juuri sitä, mitä turisti kaipaa. No lihaa ei päästy maistamaan.

Ohjelman lopuksi sitten parivaljakko oli kotosuomessa hankkiutunut johonkin hulppeaan hirsilinnaan kokkailemaan. Nyt oli löydetty jostain ihmisen istukka. Minusta se näytti lyttyyn menneeltä ilmapatjan pumpulta.

Istukka käräytettiin mediumiksi ja toinen jehupetteri ryhtyi syömään sitä punaviinin kera. Siinä vaiheessa Tillmannin mieleen pätkähti muutama kysymys;

Mistähän Suomesta saa ostaa ihmisen istukan ? Mitähän semmoisen kilohinta olisi ?

Ja sitten vielä nukkumaan mennessäni mietin, mitähän laki tästä sanoo. Minulle on yksi hailee mitä joku syö. Irvokasta on kuitenkin se, että tämän aamun aviisit toitottavat sitä, että ruokajonot ovat jälleen kasvamassa ennen näkemättömän nopeasti . Samaan aikaan tarjottava elämysmaailma lähestyy jotain sellaista äärireunaa, jonka jälkeen on vain tyhjyyttä. Kuka muuten takaa sen, että muut tiinapetterit eivät ryhdy kokeilemaan Madventures – reseptejä ?

>Liikehdintää

>

Tänään voisi kirjoittaa vaikkapa hetki sitten julkitulleesta Pohjois-Korean ydinkokeesta, taikka siitä, että Sami Hyypiä kuulemma pitäisi aateloida. Voisi kirjoittaa vaikkapa siitä, että 20 % suomalaisista jää ilman jälkeläisiä.

Ehkä kirjoitan kuitenkin siitä, että viikonloppuna viihtyisässä ja mukavassa entisessä pääkaupungissamme oli tapeltu oikein kunnolla. Varsisuon nukkumalähiö on kohta kuuluisa muustakin kuin Reijo Mäen dekkareista. Tosin edes niissä ei asuta ko. lähiössä vaan vain poiketaan työtehtävissä siellä.

Viikonloppuna Turun poliisi oli joutunut poikkeamaan useamman partion voimin Varissuolla. Syynä oli se, että kun

” monikymmenpäinen miesjoukko alkoi heitellä toisiaan kivillä ja kepeillä. Myös puukkoa vilautettiin tappelun aikana.”

Nyt tietenkin luulette, että kirjoitan sormet tikkana naputtaen monikulttuurisesta ahdingosta ja niin edelleen. No en kirjoita. Viittaan vain puukkojunkkareihin, Jukolan poikiin ja muihin historiallisiin ja fiktiivisiin tapahtumiin. Joukkotappeluja on aina ollut ja tulee aina olemaan. On hyvä, että niihinkin saadaan vähän uutta verta.

Ups. Tuo viimeinen kuulostaa vähän pahalta. Se oikeastaan näyttää ihan sammakolta, kun sen lukee.

Päästän teidät viimein ahdingosta ja kerron seuraavan mielipiteeni. Brighton, Paris, Malmö, Varissuo…. ketju tulee olemaan pitkä ja kivinen. Palokuntia ja poliisipartioita tullaan tarvitsemaan kaikkialla missä vieraat kulttuurit kohtaavat. Olen lukenut historiaa ja folklorea viimeisen viikon aikana yli 1000 sivua ja sellaiseen päätelmään valitettavasti olen tullut. Tämä kaikki on vasta alkua. Jos olet ostamassa kämppää, älä osta sitä läheltäkään Varissuota.

Ihminen näyttäisi muovaavan kulttuuriaan, liikehtivän edes takaisin ja sulautuvansa muihin ihmisryhmiin, mutta aina se vaatii veronsa. Näissä rajatilanteissa näyttää olevan kitkaa, viivettä ja aaltoliikettä.

Kun Suomi muuttui agraariyhteisöstä tietotekniseksi palveluyhteisöksi, tarvittiin aikaa 100 vuotta. Nyt kun maa muuttuu suomalais-ugrilaisesta pallinaamojen maasta monikansalliseksi eurooppalaiseksi valtioksi, tarvitaan taas ainakin se sata vuotta. Sitä kehitystä on nyt tapahtunut noin 30 vuoden ajan. Edessämme on siis vielä ainakin parin sukupolven mittainen ajanjakso jolloin sopeudumme tähän kaikkeen. Ruotsin kohdalla näyttäisi siltä, että sopeutumisaikaa on vielä ehkä 30 vuotta jäljellä.

Ryhtykäämme sopeutumaan.

Olen taas vähän reissussa. Ajastan tänne kuitenkin jotain pientä ajatuksen poikasta , jotta jotain lukemista olisi tarjolla.