>Sunnuntaita kaikille

by Michael Tillman

>

Kuopiossa ja Jyväskylässä tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla ikäviä asioista. Molempien kaupunkien lupsakka ja maanläheinen ilme on muuttumassa slummiutuneeksi ja ahdistavaksi. Milloin kuolee kolme, milloin kaksi, milloin taas kaupunki pääsee jonkin inhokkilistan kärkikymmenikköön.
Tillman on kirjoitellut muutamaan otteeseen tästä ongelmasta, joten tässä ja nyt täytyy valitettavasti vain uudistaa se ennustus, että tämä Kuopion tapaus ei jää viimeiseksi lajissaan. Laajeneva avohuolto, lisääntyvä pahoinvointi ja nuorison näköalattomuus ovat avanneet Pandoran lippaan.
Vallitseva arkiajattelun mielipide asiasta on se, että aselakia uudistamalla voitaisi estää tämän kaltainen toiminta. Semmoinen ajatus on mieletön ja populistinen.
Totuus lienee se, että yhteiskunnalla ei ole enää mitään mahdollisuuksia kontrolloida jäsentensä pahenevien olotilojen aiheuttamia ongelmia. Mielenterveystyö on riittämätöntä. Lisäksi siellä käyvät vain fiksut sairaat. Keskuudessamme kulkee suuri määrä ”takarivin taunoja ja tiinoja”, jotka ovat omasta mielestään ihan terveitä ja joiden mielestä ympäristö vilisee erisortin hulluja.
Patologinen johtajuuskin on yleistä, sen määrästäkin tiedetään jotain ja monella on omakohtaisia kokemuksia semmoisesta työorganisaatioissa.
Tillman on nyt kärsinyt kohta 11 vuotta mielenterveyden häiriöistä. Tunnen tämän asian ja alueen paremmin kuin opettamani asiat keskimäärin. Joka kerta kun jossain puukko vilahtaa taikka iskuri iskee nalliin, Tillmanin sydämestä murenee pala.
Uhrin kauhistuttava kohtalo, omaisten suuri suru, teon sattumanvaraisuus ja mielettömyys, mutta ennen kaikkea surmatyön tekijän oma tragedia koskettavat mieltä. Paradoksaalista oikeastaan onkin se, että järkytyksen ohi mentyä voi hetken olla onnellinen siitä että oma sairaus on aisoissa. Itse on selvinnyt voittajana suuresta pahasta mörköstä, joka vaanii aina nurkan takana.
Arkiajattelussa unohtuu ”terveiltä” ihmisiltä oikeastaan kolme asiaa kun he puhuvat mielenterveydestä. Ensiksikin, kukaan ei mielenhäiriötä itselleen vapaehtoisesti hanki. Niin hullua ei olekaan. Voin vakuuttaa. Toiseksi vain osa mielipuolista on kirjoissa ja kansissa. Kolmanneksi on muistettava se, että mielen sairaus voi murtaa isäntänsä niin monella tavalla. Monen kohdalla taakka on niin ylivoimainen, ettei edes hoito pysty heitä pelastamaan. Näitä tapauksia on yli tuhat vuodessa.
Voisin kirjoittaa sivukaupalla x-sukupolvesta, joka syntyi 1980-luvun alkupuolella. Voisin kirjoittaa jonkin verran myös y-sukupolvesta, joka pieninä lapsina joutuu kohtaamaan sen, mitä meillä nyt on edessämme. En kirjoita.
Totean vain sen, että yhteiskunta tulee aina niittämään sitä , mitä se on kylvänyt. Siksi olisikin suotavaa, että ainakaan koululaisten ateriakustannuksiin ja vihanneksiin ei nyt puututtaisi. Semmoisesta pienestä jutusta voisi ihan hyvin aloittaa.
Tervetulo uusille lukijoille; Jamido ja Kaura