>Ajoin tänään monen käenpesän ohi

>

Tänään tuli opittua taas virka-auton ratissa vähän triviaalitietoa. Radion ykköskanava on siitä mukava matkakumppani, ettei sieltä tuutista koko aikaa tule kehäkolmosen sisäpuolelle suunnattua murkkuviihdettä, eikä myöskään iskelmälistoja tai muita rasittavuuksia. Radion ykkönen lähettää silkkaa laatua.

Opin tänään semmoisen totuuden, että käki, tuo helkähtelevä kesälintu pesii vain määrättyihin pesiin. Jos käki-naaras on aikoinaan itse asustellut leppälintu-ottokodissa, se aikuisena pesii myös vain leppälintu-pesiin.

Siitä taas pitkässä juoksussa seuraisi se, että käkien geneettinen muuntautuminen voisi suuntautua vaikka mihin, elleivät järkevät ja tarmokkaat käki-urokset kuksisi käki-naaraita täysin valikoimatta ja suurella uutteruudella. Siitä huolimatta käkipopulaatioista on löydetty ainakin 16 erisorttista geenicoktailia.

Senhän jo tiesitte, että käki-naaraan munat muistuttavat aina sen lajin munia, joihin käki-naaras munansa munii. Pesinnän onnistumiseksi naaras saattaa munia jopa 20 pesään, eli esimerkiksi leppälintuihin erikoistunut käki saattaa kammata tiheällä seulalla puolen pitäjää ja pyöräyttää jokaiseen oman pikku yllätysmunansa.

Hieno kanava tuo ykkönen. Ja kun aamusoittoa tai sinfoniaa kuuntelee, se tekee kanssamatkustajiin kultivoituneet vaikutuksen. Saman vaikutuksen olen huomannut naistentansseissa, jos muistaa laittaa jalkaansa siistit ja nätit nauhakengät. Vaaleanharmaat pappa-mokkasiinit ovat nekin hyödylliset jalkineet , jos nimittäin ei missään nimessä halua päästä parketille.

Kuten huomaatte, 500 km virka-auton ratissa saa semi-morfinit liikkeelle. Viisainta kun ryhdyn valmistelemaan huomista. Olen koko viikon liikenteessä tarkoituksena tutustua opiskelijoiden harjoittelupaikkoihin, annettuun ohjaukseen ja nuorison yleisiin tuntoihin. Blogi päivittyy sitä mukaa kun viikon aikana pääsen valokaapelin päähän.

Yleisradio on muuten myös avannut vaalikoneensa. Pitänee arpoa silläkin oma ehdokas, jos vaikka sieltä nyt yllätykseksi pullahtaisi vaikkapa Jani Sievinen.

>Kokeilin konetta

>

Kokeilin eilen erkkolaisen tarjoaman vaalikoneen mahdollisuutta ratkaista kohta koittavien vaalien äänestysongelma. Minulla oli asiasta vähän ennakkokäsitystä, mutta silti tulos oli sangen kauhistuttava. Kone tarjosi minulle vaikka mitä.

Kymmenen ensimmäisen koneen tarjoaman ehdokkaan joukossa oli edustettuina seitsemän puoluetta. Kone ei tarjonnut minulle yhtään SDP-ehdokasta, mutta muita kyllä tarjottiin laidasta laitaan. Tämä tulos saa minut miettimään kaksikin kertaa äänestämistä; ketä ihmeessä nämä minulle tuntemattomat ihmiset oikein ovat ja mistä kone tiesi karttaa tuota oppositiopuoluetta.

Ensiksikin epäilen koneen ohjelmointia. Nyt sieltä on joku silmukka jäänyt kyllä koodaamatta. Toiseksi epäilen sitä, että ehdokkaat ovat antaneet näihin kysymyksiin vähän kosiskelevia vastauksia. Aivan samoilla äänenpainoilla ei julkisuudessa ole keskusteltu viime aikoina.

Kolmanneksi epäilen sitten sitä, että meikäläiseen on iskenyt taas bi-polaarinen mielitauti ja omat antamani vastaukset olivat jotenkin ristiriitaisia ja kaistapäisiä.

No onneksi kymmenen koneen antamaa epäsopivinta ovat todella epäsopivia. Siitä olen koneen kanssa samaa mieltä.

Luulen, että näitä koneita on muillakin kuin erkkolaisella. Pitänee suorittaa vähän empiirisiä kokeita ja palata asiaan. Toistaiseksi kieltäydyn uskomasta tulosta ja ryhdyn pohtimaan äänestyskäyttäytymistäni. Aikaisemmin kokeilemani koneet ovat olleet loogisia ja avuliaita.

Tulokset ovat olleet odotettuja ja ymmärrettäviä.

Tämän viikon Tillman on työreissuilla ja toivoo, että tämä blogin ajastus toimii. En ole ennen kokeillut sitä. Liikun Suomea ristiin rastiin ja mietin vaalikonetta. Joku tässä nyt mättää ja pahasti.