>Sataa…sataa….

>

Tytär soitti tässä viikolla ja ilmoitti uuden sim-korttinsa toimivan hyvin ja uuden operaattorinsa olevan asiallisen oloinen ja tahdikas. Minäkin sain vanhalta operaattorilta ilmoituksen siitä, että asiakassuhteemme on nyt ohi. Minä odotan kuitenkin jännityksellä vielä viimeisiä puhelinlaskuja. Semmoisia tämä vanha operaattori epäilemättä minulle lähettelee vielä. No mitäpä niistä enää, maksetaan pois, jos asiallisilta näyttävät.

Kävin äsken kaupassa ja laittelin myöhäistä lounasta. Äitienpäiväruusut ovat tänä vuonna oransseja. Se on julma kompromissi. Minä tiedän että keltaisia ruusuja on turha tähän ruokakuntaan tuoda. Punaisista en taas itse oikein välitä. Oransseilla on selvitty monta kertaa.

Pihalla on käynnissä karkean sorttinen pakolaisoperaatio. Lintulaudalla vierailleet tavalliset tiaiset ja heidän siniset serkkunsa ovat asettuneet pihan pönttöihin taloksi. Mamu – kirjosieppo yrittää nyt häätää jostain pöntöstä asukkaat sateeseen ja napata itselleen sijan pesueelleen. Meno muistuttaa vastaanottokeskuksen pihapiiriä. No minä annan tässä tapauksessa luonnonvalinnan ja julman selviytymistaistelun ratkaista reviirit.

Huomenna Tampereella ilmestyvä Aamulehti käsittelee ilmeisesti Isä Mitro – probleemaa. Myös Tillman saattaa päästä lehden palstalle, sillä toimittaja oli jättänyt eilen asiaa koskevan mailin. Hän sanoi lainaavansa blogiani. Nyt vähän jännittää, millaisesta kohdasta sitä lainataan. Minulle ko. aviisia ei tule, joten joudun huomisen suhteen olemaan muiden välittämien tietojen varassa. Saatan toki jostain yrittää etsiä huomisen irtonumeron.

Meissä jokaisessa blogaajassa taitaa asua sisällä pieni Narkisos. Oman tekstin painettuna näkeminen saa jotenkin olon tyrneväksi ja topakaksi. Semmoinen pieni toivomus ja haave tässä on, josko olisivat lainanneet niin, että mukaan olisi tullut myös blogin osoite. Sillä tavoin lukijat ainakin pääsisivät kurkkaamaan alkuperäistä pärettä ja näkemään sen, missä yhteydessä ortodoksiset taikka epäortodoksiset mielipiteeni ovat. Voisi joku tulla toistamiseenkin katsomaan.

Nyt keskityn jääkiekkovapaan lauantain viettoon. Meneillä on riemukas kehitysyhteistyöromaani, Rajamailla, jonka on kirjoittanut Janne Ora.

Kirjassa vesi-insinööri Eero Saari saa komennuksen Senegaliin seitsemän vuoden tauon jälkeen. Eeron tehtävä olisi laittaa vauhtia vesihankkeeseen, mutta Eerollapa on muitakin motiiveja. Afrikka ja länsimainen ihminen törmäävät jälleen vastakkain ja Eero joutuu lopulta vastakkain omien ristiriitojensakin kanssa.

Olen vasta sivulla 79 , joten tämä hieno analyysi kirjasta on pääosin pöllitty takakannesta.

>Organisaatio muutoksen paineessa

>

Maastohiihtoliitto irtaantuu kuulemma alppihiihdon tavoin Suomen Hiihtoliitosta. Sinne vissiin sitten jää enää hiihtoputkihiihtoliitto. No Suomen hiihtoliitossa on tästä eteenpäin johtajien lokoisa edustaa ja organisaatiota kehittää. Eivätpä ole epärehelliset ja hienhajuiset urheilijat häiritsemässä.

Hiihtoliitto on toimelias ja virkeä instanssi, jolle jää kyllä paljon tehtäviä ja toimia jäljelle , vaikka liitot nostavatkin kytkintä. Monet autoilijat ajavat , varsinkin näin laman aikana, hiihtoliiton hyväksymillä renkailla. Hyväksyntää pidetään erittäin arvokkaana ja semmoinen usein mainitaan esimerkiksi onnettomuusselostuksissa.

Pienenä Tillmanilla oli Hiihtoliiton hyväksymä pipo. Siinä oli valkoinen tupsu ja valkoinen raita. Pohjaneule oli tietenkin sininen. Veikko Kankkonen osasi nostaa veikeästi ja rehvakkaasti pipoa hypyn jälkeen mäkimontussa. Sitä me nassikat harjoittelimme kovasti.

Koiriinkin Hiihtoliitto on jotenkin sekaantunut.

Meillä kaikki koirat treenataan saman kaavan mukaan eli irti ollen. Päivisin Kettu kavereineen paini tarhassa, mistä edelleen kielii hiihtoliiton hyväksymä turkki. Kettu on treenannut hyvin, välillä jopa liiankin kanssa, tästä ikiliikkujasta kun ei tuo virta oikein lopu.

Myös musiikkimaailmaan on Hiihtoliitto sotkeutunut. Oheinen arvio kohdistuu ilmeisesti eurovisio-kappaleeseen.

Kun suomalaisen tangon ensitahdit kajahtivat, tajusin meikäläisten lähteneen kisaan turhan riskaabelilla musiikkivalinnalla. Sovituksessa oli mukana latinalainenkin vivahde, mutta ainoa tunnustus, jonka laahaavalle Satumaalle voi antaa, on: ”Hiihtoliiton hyväksymä.”

Tillman kysyykin ; Eikö olisi korkea aika lopettaa julkinen tuki tämmöiseltä organisaatiolta, jolla tuntuu olevan laaja yritystoimintaa, lisenssien myyntiä ja muuta hyväksymismenettelyä, josta se saa epäilemättä suuria tuloja. Eikö olisi korkea aika ryhtyä tukemaan yksittäisiä urheilijoita. Kaikki tuki yhdelle ja samalle kaverille. Pankkisiirrolla siitä selvitään ja sitten vain ryhdytään odottamaan tuloksia. Vain niin voimme päästä huipulle.

Tillman ehdottaa, että koko hiihdon kilpailutuki keskitetään 15-vuotiaan mäkihyppääjä Julia Kyykkäsen tukemiseen.. Naisten mäkihyppy on nopeasti laajeneva laji, jossa Suomi pääsisi pienillä uhrauksilla maailman huipulle. Kyykkäsellä on runsaasti kilpailuvuosia vielä edessä ja hän on esimerkillinen urheilija, joka on esiintynyt julkisuudessa hienosti ja arvokkaasti.