Topi

Yksijalkainen mies oli sitonut tarpeettoman housunlahkeen hakaneulalla vyötärölleen. Mies kiiruhti eteenpäin. Ylössidottu lahje lepatti ja välistä saattoi nähdä uuden maailman.

Kapealla polulla kyynärsauvojen kumitossut loikkivat rinnakkain yhtä jalkaa ja alumiiniputket pisaroivat kastetta. Mies kiirehti rantaan. Yksinäinen kumiteräsaapas loikki eteen ja taas eteen ja taas kohti rantaa.

Koira juoksi tyhjän jalan kohdalta ohi. Viisi jalkaa ja kuusi tassua laskeutui polkua mökille.

Mies istahti tummuneille portaille ja nojasi auringon lämmittämään seinään. Hän laski raskaan repun viereensä. Koira joi rannassa vettä pitkään, vaihtoi paikkaa ja joi taas. Mieskin päätti aloittaa juomisen.

>Postimies koettelee kahdesti

>

Eilen törmäsin hankalaan ja kiusalliseen tilanteeseen. Menimme yritysvierailulle ranskalaisen ryhmän kanssa ja yllätimme h-moilasena heidän viestintäpäällikkönsä. Sähköposti oli kyllä kuljettanut heille vierailusopimuksen ja kyseinen viestintäpäällikkö oli vieläpä vastannutkin meille, mutta sitten hän oli unohtanut merkitä asian kalenteriinsa. Kun muutama minuutti asiaa oli taivasteltu, muokattiin nopeasti sopiva modifioitu ohjelma ja tutustuminen saattoi alkaa kun edellinen ryhmä oli saatu pois alta.

Poliisin ylijohtaja Mikko Paaterollakin on kuulemma vaikeuksia sähköpostinsa kanssa. Kaikkea saapuvaa ei millään ehdi lukemaan ja asiat jäävät roikkumaan. Ylijohtaja voi lohduttautua sillä, että niin oli asian laita viime syksynä myös Tillmanilla. Satoja viestejä säästettynä, vilkaistuna ja sitten unohdettuna.

Talvella ryhdyin tomeriin toimenpiteisiin, sillä sähköpostilaatikkoni oli täyttymässä. Päätin kolmesta periaatteesta. Ensiksikin ryhdyin puhdistamaan jokaisen päivän saapuneet viestit pois näköpiiristä. Huu-haa –viestit laitan roskiin.

Toiseksi päätin sen, että nopeasti käsiteltävät käsittelen heti. Kolmanneksi päätin että myöhemmin käsiteltävät siirrän omiin alikansioihinsa. Tein postilaatikkooni tarpeellisen määrän alikansioita.

Järjestelmä on toiminut melkein täydellisesti. Työnantajan suodatin seuloo erilliseen kansioon suoraan Viagrat ja muun spamin. Loppu tulee saapuneet kansioon. Siitäkin määrästä voi tuhota yli puolet sen jälkeen kun on lukenut ne läpi. Työyhteisössä on paljon sellaista viestintää, sillä jakelulistat ja joidenkin ihmisten loputon halu postitella kummallisia asioita merkitsevät yhdessä sitä, että merkkitulet työyhteisöissä eivät koskaan täydellisesti sammu.

Loppuposti jaetaan sitten nopeasti käsiteltäviin ja myöhemmin käsiteltäviin. Nämä siirretään a.o. alikansioon. odottamaan käsittelyä. Usein käy niin, että myöhemmin käsiteltävää ei koskaan enää tarvitse käsitellä. Itse olen viiden kuukauden aikana joutunut noutamaan puolen tusinaa kertaa jotain viestiä niistä lokeroista käsittelyyn.

Kauhajoen kouluampujasta vihjannut viesti olisi tietenkin tämmöinen kiireellinen, heti käsiteltävä viesti.

Myöhemmin käsiteltävä viesti voisi olla taas esimerkiksi sellainen, jossa työpaikan henkilökuntayhdistys pyytää sinulta ilmoittautumista filosofi Esa Saarisen –luentotilaisuuteen. Usein käy sitten viestin varastoinnin yhteydessä niin onnellisesti, että aika on tehnyt tehtävänsä.

Suoraan ö-mappiin menee taas sellainen viesti, jossa työnantaja laajalla levityksellä kyselee työntekijöidensä mielipidettä siitä, millä värillä maalataan alapihan parkkiruutujen rajat.

Ja kun postilaatikko jällen on täyttymässä, voit ryhtyä tuhoamaan kokonaisia alikansioita sitä mukaan kun niissä tapahtuneet asiat ovat muuttuneet osaksi historiankirjoitusta.

Näin kaikki on edes siedettävän mukavaa.

Kaikkein mukavinta postinkulku on tietenkin silloin kun se on konkreettista ja lämpimällä tunteella lähetettyä etanapostia. Silloin vastaanottajan on pakko reagoida jotenkin saapuneeseen kirjeeseen. Usein hän mielellään avaa sen.

Ellei sitten käy kuten elokuvassa, jossa Jack Nicholson postimiehenä avaa Jessica Langen leipomispöydällä jauhojen seassa ennen kuin Jessica omat kirjeensä saa.

Laittakaapa äideillenne tänään kortti postiin, ellette ehdi itse käymään. Saattaapi vielä ehtiä. Sellainen posti ainakin avataan kiireellä ja ilolla.