Jäin aamulla heräämisen jälkeen hetkeksi sänkyyn maistelemaan sanaa, joka ilmestyi uniini viime yönä. Biodiversiteetti. Hieno sana. Edes Word ei tunne sitä. Sana kelpaisi rahavaikeuksissa olevan poliisipiirin alkometriksi. Jos tuon sanan osaat lausua ja toistaa konstaapelin perässä sujuvasti kolme kertaa, ajokuntosi on vähintään kohtuullinen.
Nuorimies on käymässä kotona. Hän sanoi menevänsä laavulle yöksi kavereiden kanssa katsomaan luontoa ja tuijottamaan tuleen. Hän sanoi heidän seurailevan hämärissä majavan ja laulujoutsenen pesäpuuhia.
Kielen monimuotoisuus lisääntyy luonnon monimuotoisuuden tapaan. Viime vuosikymmenien kehitys on rakentanut meille tuhansittain uudissanoja joiden avulla kieltä voi tärvellä, rikastuttaa tai sumentaa mielin määrin.
Tillmanin nuoruudessa maassa oli 20 pelokasta susihukkasta ja 100 karhua. Kaikki ne elelivät jossain rajaseudun kurjuudessa. Meillä ei ollut niistä muuta käsitystä kuin se, että niitä oli samoilla seuduilla, jonne joulun aikaan kerättiin ns. rajaseutupaketteja vähävaraisille perheille joulun iloa tuottamaan. Laulujoutsenia on kymmenen pesivää paria pohjoisessa. Lauri Kokko hätisteli joutsenten ampujia etäämmälle, kunnes kanta sitten lopulta alkoi elpymään.
Viime viikolla harmaahaikara oli saapunut taas Tillmanin kotijärvelle Satakuntaan. Liito-oraviakin on kuulemma monessa kerroksessa ontossa haavassa. Syksyllä isäni oli nähnyt saman kiven päällä ruokalevolla 4 Ilvestä. Yksi niistä kävi kuulemma talvella lintulaudan alta popsimassa rusakon napaansa.
Ja metsässä on Ilveksille lisää ruokaa. Bambeja ja muita kauriseläimiä on montaa eri lajia metsät täynnä. Kunhan vielä kevät koittaa, etelätuulilla saapuu maahan kymmeniä uusia perhoslajeja, jotka saavat taas kesämaisterit pinkomaan kedolla polvihousuissaan edes takaisin haavi kädessä.
Ei luonto niin hurjasti köyhtynyt ole. Muuttunut ehkä, mutta ei se kovin paljoa köyhtynyt ole. Biodiversiteetti kärsii tietenkin ihmisen toiminnasta, mutta kyllä suojelutoimilla ja säätelyllä on saatu paljon hyvää aikaan.
Julkisuudessa on esiintynyt jo monta uutta profeettaa, jotka ovat julistaneet kaiken muutoksen luonnossa vahingolliseksi. Heidän mielestään ilmastonmuutoksen tuomat perhoset ovat huono homma, jättiputkilo on huono homma, uudistulokaslajit ovat huono homma, ketojen umpeen kasvaminen on huono homma, auton keksiminen on huono homma ja Jyväskylän kirkkopuiston alle rakennettava pysäköintihalli on huono homma.
Olin tässä taannoin yhden tämmöisen viherihmisen kanssa tilaisuudessa, jossa opeteltiin laittamaan ruokaa. Tämä monimuotoinen ihminen oli hankkiutunut samalle kurssille, mutta joutui vetäytymään opinnoissa taka-alalle, koska hän ei voi syödä lihaa, eikä voi syödä myöskään kalaa. Kurssin opettaja neuvoi häntä sitten tekemään aurinkovihanneksista ja voinokareesta alumiinifolion sisään kasvisnyytin. Sitä hän sitten pari iltaa kypsenteli kun me muut pyörittelimme inhottavaa teuraskirjolohta voissa ja teimme julmasti kasvatetuista kalkkunafileistä kääryleitä.
Diversiteetti voi hyvin ja lisääntyy koko ajan. Se tekee sitä erityisen voimakkaasti ihmispopulaatiossa, mutta myös kielessä ja mikä parasta luonnossakin.
Mahtaa muuten toisinajattelija Linkolaa ottaa päähän kun maailmanlaajuiset torjuntatoimet näyttävät vielä kerran tepsivän ja populaation j-käyrä ei vieläkään romahtanut. SPR ja WHO iskevät vielä vastaan, vaikka luonto kerta kerralta näyttää pärjäävän paremmin ja paremmin.
Tillman tietää tietysti, kuten te kaikki muutkin, että populaatioekologian lainalaisuudet toimivat myös ihmispopulaatiossa. Joku kerta se romahdus tulee ja biodiversiteetti ihmisen osalta vähän köyhtyy. Luonnon suhteen sellainen saattaa olla hyvinkin hyödyllistä. Jo nyt on nähtävissä esimerkiksi Korean niemimaalla suljetulla rajavyöhykkeellä ja Helsingin edustalla puolustusvoimien saarilla se kiistämätön tosiasia, että luonto voi hyvin kaikkialla missä ihminen on ollut syystä tai toisesta väistyvä.
Toivoa sopii, että emme joudu väistymään kovin radikaalein ja nopein liikkein. Toivoa sopii myös, että kukaan viherhämy ei saa päähänsä vaatia painolastikasvien hävittämistä rannikolta ja minkkien poistamista luonnosta. Painolastikasvit ovat nimittäin harmittomia, kauniita ja eksoottisia. Minkin kohdalla poistaminen taas on hankalaa koska ko. hämyt laskevat niitä tarhoista luontoon samaan tahtiin.
Tillman 