>Kiristyksiä
>
Tillman on sitä mieltä, että kohtuullinen, annetun määräyksen mukainen liikennöinti säästää ihmishenkiä, taloudellisia menetyksiä ja syyttömien kärsimyksiä. En ymmärrä myöskään sitä, että ylinopeutta kaahaava perheenisä olisi jotenkin vaarattomampi yhteisölle kuin murtovaras. Kun lakeja säädetään, yhteiskunnan olisi myös suotava tarpeeksi resursseja niiden kaikkien valvontaan.
Olen tavannut tienpäällä vain mukavia ja asiallisia poliisimiehiä, joiden ammattitaito tuntuu olevan kohdallaan. Soveltuvuuskokeilla on pystytty valitsemaan poliisikoulutukseen sopivia ja asiallisia ihmisiä toisin kuin esimerkiksi julkisen sektorin esimiestehtäviin, joissa useinkaan ei mitään soveltuvuutta kontrolloida. Omat kohtaamiseni poliisin kanssa ovat sattuneet pääosin ei-rikollisissa yhteyksissä, jolloin minulla ei ole ollut juuri syytä olla huolissani virkavallan toimista. Tillman on autoillut ja nyt 37 vuotta. Sinä aikana minut on tuomittu kerran ylinopeudesta sakkoon. Tilanne oli silloinkin aivan selvä. Olin syyllinen enkä Saabin takapenkillä kiistänyt.
Tillman kannattaa lämpimästi monissa maissa käytössä olevaa pistelaskujärjestelmää, jossa liikennerikkomukset järjestelmästä piippuen joko tuovat pisteitä, taikka vievät pisteitä mennessään.
Olen myös sitä mieltä, että nopeusvalvonnan lisäksi olisi syytä lisätä kovasti ajokuntotestauksia. Rattijuoppojen määrää se ei vähennä juurikaan, mutta edes muutama pöhnäkuski saataisi näin pois liikenteestä. Rattijuoppous- ja ylinopeustapauksissa olisi syytä myös harkita sitä, mikä toimi kirpaisisi eniten autoilijaa. Ja sitten valita se.
Tillman ei ole lakannut uskomasta valistuksen oppeihin. Olen vain menettänyt uskoni tasapuolisuuteen ja kohtuullisuuteen. Tillman on joutunut seuraamaan sivusta henkilöitä, jotka säännönmukaisesti, yksilön vapaus-ihanteisiin vedoten, rikkovat kaikkia asetettuja sääntöjä, myös liikenteessä. Pakolliseen STOP- merkkiin ei pysähdytä, pyöräteitä ajetaan ja ylinopeuksista ei välitetä. Työyhteisöissä poljetaan toiset ihmiset ketoon ja vedotaan vapaaseen yrittäjyyteen ja ihmisen omaan tahtoon. Sellainen on moraalitonta, hyvinvointia haittaavaa, huonosti tuottavaa ja myös pelottavaa, mikäli satut istumaan kuljettajan vieressä.
Tillman ruoskii itseään joka kevät juuri näin. Tällä viikolla alkava ajokausi tarkoittaa minun kohdallani sitä, että taas on muistettava alistua moottoripyörälläkin tieliikenteen sääntöihin. Tillman kuuluu niihin vellihousuihin, jotka eivät ole koskaan ajaneet 200 km tunnissa kaksipyöräisellä.
Tillman myöntää päässeensä lähelle sitä nopeutta tilanteessa, jossa itsehillintä, säädyllisyys ja tilanne karkasivat Tillmanin käsistä ja tilanne mukamas semmoisia vauhteja vaati. Tänä kesänä toivon mukaan ajan mahdollisimman vähän kilometrejä ja toivon että ne kaikki ovat mahdollisimman mukavia ja nautittavia. Toivon että pystyn noudattamaan sääntöjä, vaikka se vuoksi menettäisinkin jotain.
Tillman 