>Torstain tohinoissa

by Michael Tillman

>

Suomen Kuvalehden valokuvaajan saama niskoittelutuomio pysyy edelleen voimassa. Tillman on seurannut huvittuneena suuren lehtitalon ällistystä ja loukkaantuneisuutta kuluneiden kolmen vuoden aikana. Tätä viimeistäkin käännettä epäilemättä norsunluutornista kommentoidaan. Tillman harkitsee kovasti, jaksanko enää seurata tätä kummallista varjonyrkkeilyä

Asemin aikaan mielenosoittajat eivät voineet missään skenaarioissaan mieltää tulevaisuutta niin kuin se näyttää nyt tapahtuvan. Osa siitä vihasta ja rähinästä on muuttumassa merkityksettömäksi ja ainoat merkkipaalut Asemista näyttävät syntyvän sitä mukaan kun Suomen tuomioistuinjärjestelmä niitä paaluttaa Suomen Kuvalehden tontille.

Vappuna on taas mielenilmaisujen aika. Pidetään puheita ja puhutaan leveitä. Nekin puheet ovat yhdessä vuodessa muuttuneet kovasti toisen näköisiksi. Mielenilmaisuja ei vaan tahdo esiintyä edes siinä määrin, että ketään voisi panna putkaan taikka muuten jäähylle. Vain Matit jaksavat kyntää julkisuuden sarkaansa.

Satakuntalaisessa nuorisohistoriassa merkittävää oli se, että vapun päivänä pyrittiin tekemään kovasti maataloustöitä ja osoittamaan se muulle väestölle myös. Sopivaa työnpäivän juhlistamista oli esimerkiksi karjanlannan, eli sonnan ajaminen. Se lisäsi jälkikasvun motivaatiota lukuhommiin ja samalla vieroitti heitä sopivasti marssimisesta, joutilaisuudesta ja sosialismin basillista.

Vapun aattona aukesivat Lapin Salamakallio, Eenokki, Valasranta ja Valtatie 2. Nuoriso saattoi säädellysti elämöidä ja aloittaa laidunkauden uusilla farmareilla, vastahankitulla mini-vogue kiharruksella ja salahankitun Nordfors-pöytäviinin innoittamana.

Tillman on pitänyt valkoista lakkia vain vuonna 1974 päässään. Enkä meinaa sitä tälläkään kertaa kaivaa esille. Tillman ei pidä tippaleivistäkään ja ilmapallojen puhaltelu saa verisuonet paukkumana poskissa. Sima menettelee , mutta muu krääsä ja tekonenäpirteys ei saa minulta kannatusta. Tillman ei myöskään liputta vappuna. Ei kiinnosta ja kun sitä ei vielä ole pakolliseksi määrätty, niin minä valitsen tarkoin ja hartaasti ne kaverit ja asiat, joiden kunniaksi meillä liputetaan.

Kaikesta huolimatta, tai oikeastaan juuri siitä syytä Tillman toivottaa kaikille lukijoille arvokasta ja hienoa vappua omien riittiensä ja rituaalien parissa. Semmoinen moniarvoisuus on ihan suotavaa ja mukavaa. Minulle tämä on nyt vain aurinkoinen ja pitkä viikonloppu, jolloin on mukava lueskella hyviä kirjoja.