>Joku muukin tietää tuoppisi jäljet..
by Michael Tillman
>
Tillman ei ole kokenut mitään vastaavaa vielä täällä kotimaassa. Työnhaun yhteydessä tuleva työnantajasi taatusti käy tsekkaamassa, mitä kaikkea Google sinusta tietää, mutta Facebook- etsinnästä en ole vielä kuullut. Suomen stipendijärjestelmä ja opintojen rahoitus muutenkin eroavat niin suuresti tuon lännen ihmemaan koukeroista että täällä urkinnan tarpeellisuus tulee vastaan vasta paljon myöhemmin. Siinä vaiheessa kun oppilas on jo tarttunut esimerkiksi pistooliin.
Rekrytointi on sitten asia erikseen. Kukaan ei kai estä työnantajaa kirjautumasta näihin järjestelmiin. Muutenkin työnantaja käyttää sumeilematta hyväkseen yleensä kaikkea sitä tietoa, jonka hän onnistuu työnhakijasta saamaan selville.
Sen jälkeen kun työsopimus on solmittu, työnantajan asema tietojen kerääjänä ja rekisterien ylläpitäjänä muuttuu toisenlaiseksi. Tosin tässä mennä viikolla sveitsiläinen pankkineiti sai potkut kun sairauslomallaan päivitti naamakirjaansa.
Nämä ovat mielenkiintoisia asioita varsinkin näin vappuna, kun moni voi avata elämässään ja naamakirjassaan suorastaan uuden sivun tekemällä jänniä asioita, jotka eivät ehkä naurata tulevaa työnantajaa. Kun tartut tuoppiin ja kerrot siitä, tieto on yhteistä.
Internet on yhtä vaarallinen paikka kuin ala-asteen piha. Yksikin varomaton sana ja kannat taakkaa koko loppuikäsi. Ennen se tarkoitti lempinimeä, nyt se tarkoittaa jo enemmän.
Aikoinaan alakoulun jääkiekkojoukkueessa pelasi tukeva poika, Lauri, josta tehtiin maalivahti. Hän päätti käyttää ruumiin erikoisuuttaan hyväksi. Aina kun vastapuolen hyökkääjä ylitti keskiviivan, Lauri heittäytyi kyljelleen maaliaukolle. Strategia oli loistava; kun pelissä ei saanut kohottaa, Lauri napsi 0-pelin toisensa jälkeen.
Hän maksoi asiasta kuitenkin kovan hinnan. Koko elämänsä hän kulki nimellä vatupassi-late. Niin, että aikuisena hän sitten yhä useammin hankkiutuikin vaaka-asentoon juovutusaineiden avulla.
Tillman 
>Työnantajat ovat tosiaan aika paranoidisia, mutta osaltaan lienee syyttäminen Suomen työntekijää suojelevia lakeja, jotka antavat vainoharhaisuuteen aihetta. Vääristä valinnoista ei pääse noin vain eroon tai ainakin se tulee hyvin kalliiksi, etenkin yrittäjille. Muuten ihmettelen kyllä sitä vakavuutta, jolla internetiin Suomessa suhtaudutaan. Lieneekö tämä perua painettua sanaa kohtaan tunnetusta kunnioituksesta, joka on nyt ulotettu myös digitaaliseen sisältöön vai vain perussuomalaisesta vakavuudesta.
>Suomen lainsäädäntö aiheuttaa juuri tämän asian.Työntekijää suojellaan aikalailla työsyhteessa ja työnantajan oikeudet vähenevät huomattavasti työsopimuksen syntymisen jälkeen.Myös tuo painetun sanan julmalallisuus pitää paikkaansa. Jos joku ajatus on päässyt kirjapainoon asti, se on sitten varmasti totta.Internetin kanssa emme osaa olla vielä luontevan katolilaisia. Protestanttinen maailmamme vaatii uskomaan kaiken todeksi ja peruuttamattomaksi.