>Joku muukin tietää tuoppisi jäljet..

by Michael Tillman

>

Kaliforniassa on ryhdytty tarkkailemaan opiskelijoiden elämää entistä tarkemmin. Jos olet rellestänyt High Schoolissa tosi rankasti tai haet apurahaa college-opiskeluun, tarkastajat voivat kurkkia sähköisen olkapääsi yli ja käydä katselemassa naamakirjasta, mitä kaikkea olet viime aikoina puuhastellut ja mihin isukin rahat tärvännyt.

Tillman ei ole kokenut mitään vastaavaa vielä täällä kotimaassa. Työnhaun yhteydessä tuleva työnantajasi taatusti käy tsekkaamassa, mitä kaikkea Google sinusta tietää, mutta Facebook- etsinnästä en ole vielä kuullut. Suomen stipendijärjestelmä ja opintojen rahoitus muutenkin eroavat niin suuresti tuon lännen ihmemaan koukeroista että täällä urkinnan tarpeellisuus tulee vastaan vasta paljon myöhemmin. Siinä vaiheessa kun oppilas on jo tarttunut esimerkiksi pistooliin.

Rekrytointi on sitten asia erikseen. Kukaan ei kai estä työnantajaa kirjautumasta näihin järjestelmiin. Muutenkin työnantaja käyttää sumeilematta hyväkseen yleensä kaikkea sitä tietoa, jonka hän onnistuu työnhakijasta saamaan selville.

Sen jälkeen kun työsopimus on solmittu, työnantajan asema tietojen kerääjänä ja rekisterien ylläpitäjänä muuttuu toisenlaiseksi. Tosin tässä mennä viikolla sveitsiläinen pankkineiti sai potkut kun sairauslomallaan päivitti naamakirjaansa.

Nämä ovat mielenkiintoisia asioita varsinkin näin vappuna, kun moni voi avata elämässään ja naamakirjassaan suorastaan uuden sivun tekemällä jänniä asioita, jotka eivät ehkä naurata tulevaa työnantajaa. Kun tartut tuoppiin ja kerrot siitä, tieto on yhteistä.

Internet on yhtä vaarallinen paikka kuin ala-asteen piha. Yksikin varomaton sana ja kannat taakkaa koko loppuikäsi. Ennen se tarkoitti lempinimeä, nyt se tarkoittaa jo enemmän.

Aikoinaan alakoulun jääkiekkojoukkueessa pelasi tukeva poika, Lauri, josta tehtiin maalivahti. Hän päätti käyttää ruumiin erikoisuuttaan hyväksi. Aina kun vastapuolen hyökkääjä ylitti keskiviivan, Lauri heittäytyi kyljelleen maaliaukolle. Strategia oli loistava; kun pelissä ei saanut kohottaa, Lauri napsi 0-pelin toisensa jälkeen.

Hän maksoi asiasta kuitenkin kovan hinnan. Koko elämänsä hän kulki nimellä vatupassi-late. Niin, että aikuisena hän sitten yhä useammin hankkiutuikin vaaka-asentoon juovutusaineiden avulla.