>Slow housing

>

Tänään Tillmanin ohjelmassa on Slow housing – menoa. Päivään on jo sisältynyt psykoterapeutin tapaaminen ja oikein hidas ja nautinnollinen pinaattikeitto-lounas, joten oikein asiallista on jatkaa sitä näin iltasella slow-housing menolla.

Slow food touhu on mukavaa, sillä minä hermostun aina mäkkärin jonossa. Ehkä se johtuu niistä traumaattisista kokemuksista, joita aikoinaan sain Euroopan mäkkäri piireissä. Minulle tuotti vaikeutta nimittäin tajuta, mitä tyttö tarkoittaa, kun hän sanoo ”here or go”. Luulin ensin, että meille vai teille.

Tein takkaan tulet, kävin hakemassa Alkosta vapuksi riistaviiniksi Trapiche Pinot Noir Oak Cask 2007 –pullon ja ryhdyn lukemaan hitaasti loppuun Nesbon kirjaa Lumiukko.

Slow food – käsitteelle on tullut viime aikoina kovasti kaiken karvaisia hitaita seuralaisia. Slow city –käsite ei ole minulle koskaan auennut. Slow life on kuitenkin tuttu asia. Kun pentuna odotti 15 vuoden ikää ja mopolla ajo oikeutta, elämä oli olevinaan kovinkin hidasta.

Yhteistä näille uusi keksinnöille on kuulemma se, että kun niitä noudattaa , niin voi päästä flow –ilmiön harjalle ratsastamaan.

Flow paukauttaa pikkuvarpaat kierremakaroneiksi, saa verisuonet laajenemaan ja pistää kaikki asiat onnistumaan tuosta vain, ainakin ihmisen mielessä.

Se vissiin tarkoittaa sitä, kun olet ostanut tummahkolta herrasmieheltä käytetyn mersun ja kotimatkalla hanskalokerosta löytyy 50 euron Killerin kaksarilappu kertoimella 500. Tai sitä, kun huomaat että naistentansseissa orkesteri soittaa vain hitaita ja naapuripöytään on majoittunut TEHY:n piirikokouksen 60 edustajaa.

No minulla on nyt slow housing päällä. Ei siivota, eikä tyhjätä tiskikonetta. Takkaa poltetaan ja luetaan kirjaa. Talvirenkailla ajetaan vappuun asti. Niin olen ajatellut. Ainakin siihen asti kun vaimo tulee kävelylenkiltä kotiin meillä on nyt slow housing.

>Autio

>

Autio näyttää myös usein autistiselta. Sanoma jonka kohtaamme autiuden äärellä on yksinkertainen ja tiukka. Autio vaatii usein meitä ottamaan kantaa voimakkaasti.

Tunsin kerran vähän autistisen miehen, joka oli innostunut pesuaineista. Hän siis ei ollut Dustin Hoffmanin kaltainen laskukonevirtuoosi, joka olisi muistanut kaikki Black Jack – korttikengästä ulos tulleet kortit ja joka olisi laskenut kuusinumeroisilla luvuilla kertolaskuja. Ei, hän oli täydellisen uppoutunut pesuaineisiin. Etenkin niihin, joissa on vihreitä pieniä pilkkuja. Hän oli myös pesukonefriikki.

Kun kohtasin hänet ensimmäisen kerran, ajattelin, että tuon kaverin elämä on autiota ja tyhjää. Myöhemmin olen huomannut, että erehdyin pahasti. Hänen elämänsä näyttää olevan täynnä hauskoja ja hassuja tapahtumia, rakastavia ihmisiä ja upeita elämänkohtaloita. Hänen elämänsä ei ole autiota.

Mutta autius kyllä vaatii meitä hiljenemään. Kun horisontissa rannikko katoaa jonnekin taivaanrantaan, useimmat joutuvat ottamaan kantaa itsessään hiljaa. Kun tunturissa autius on vienyt yksityiskohdat, etäisyys on sitonut meidät juuri siihen tilanteeseen ja selviytyminen on kiinni itsestä, kuulemme autiuden äänen.

Autiotalo ei ole minusta erityisen romanttinen käsite. Autius on ihmisen tekemänä käsitteenä enemmänkin arkirealismia. Luonnon muovaamana se on täynnä yksiselitteisyyttä, katoavaisuutta ja hiljaisuutta, ihmisen aiheuttamana se on täynnä menetyksiä, tuskaa ja epäonnistumisia.

Autiomaan hiekka saa meidät taas romanttiseksi. Danakil, tuo suuri humppamusiikin autiomaa, sijaitsee Etiopiassa, 80 m merenpinnan alapuolella ja on melko moisen rutikuiva paikka. Vuodessa sataa 150 mm.

You Tube ei tunne Urho Lehtosen säveltämää ja sanoittamaa Danakil-humppaa, mutta tässä on Bob Marleyn samanniminen esitys. Lieneekö Lehtonen koskaan käynyt Etiopiassa ? Luultavasti ei. Luultavasti tässäkin tapauksessa innoitus on saatu mielikuvituksesta.

Tillmanille on tullut naimakaupan mukana kuuluisan Kinnulalaisen merimaalarin taideteos, jossa aallot vyöryvät kuutamoisella autiolla merellä jylhinä, mutta vähän kummallisina. Perimätieto kertoo taiteilijan saaneet innoituksensa autolautan ikkunasta.

Kuvaa voi klikata vähän suuremmaksi

Tuli vähän sössittyä tuon Valokuvatorstain linkityksen kanssa. Sorry. Sama Tillman täällä edelleen.