>Episodi kolme, tapauksessa puhelinoperaattori

>

Yritysmaailma on nopeasti oppimassa kantapään kautta sen, että Internetin, blogimaailman ja sosiaalisen median valta on huima. Eiliseen kirjeeseeni tuli vastaus aamupäivällä. Puhelinoperaattori valittelee tapahtunutta.

Reskontrassa on kuulemma ollut viivettä. Lupasivat kahden pankkipäivän kuluessa rahaa tililleni. Ongelma on vain se, että kuulemma reskontrassa on nyt käynyt niin, että siitä summasta on ehditty maaliskuun ja huhtikuun puhelujen lisäksi ottaa myös toukokuun puhelinlasku. Minulle palautetaan 156 euroa.

En ole kuitenkaan soittanut vielä yhtään toukokuun puhelua. En ole vielä ottanut yhtään vappujuomaa. En ole kännissä vappuyönä soittanut aamuyönpuheluja. Minulla ei ole ollut tämän vuoden vappukrapulaa. Nyt nimittäin, hitto soikoon, on vielä huhtikuun 15 päivä.

Minua vähän paljon kiinnostaisi katsoa nyt tämä pelin persekortitkin. Toki ymmärrän, että minulla on kuukauden irtisanomisaika, joten jos nyt sanon liittymän irti, se astuu voimaan vasta toukokuussa. Onneksi minulla ei ole mitään kahden vuoden torpparisopimusta.

Puhelinoperaattori aavistaa nyt tietenkin pahinta. He tietävät, että asiakassuhde on nyt liipaisimella. Heidän egonsa ei kestä täydellistä tappiota, joten he yrittävät viimeiseen asti ja napsaisevat puoli kuukautta lisää asiakassuhdetta toukokuun loppuun.

No voin vakuuttaa heille, että tästä kuukauden asiakassuhteesta tulee nyt tässä asiakkuudessa kuolonsyleily. Nyt kun on mahdollisuus vaihtaa operaattoria niin että puhelinnumero säilyy, tulen epäilemättä niin myös tekemään.

Mutta harkitsen nyt kovasti kuitenkin vielä sitä, mitä kaikkea iloa on mahdollisuus saada irti tästä tapahtumasta.

Voisin esimerkiksi vaikkapa vahingossa, heikkona hetkenä, paljastaa sen, montako kirjainta tulevan entisen operaattorini nimessä on.

No tämä on onneksi ainoa perheen liittymä tällä operaattorilla. Tyttäreni saa pitää numeronsa, mutta minä maksan tulevaisuudessa hänen puhelunsa jonnekin muualle.

Jään odottelemaan luvattua palautusta.

>Että sitten kuitenkin näin….

>

Lääkelaitoksen virkoihin on kovasti tunkua. Savon Sanomien tietojen mukaan kuutta ylilääkärin virkaa haki 17 lääkäriä ja erikoistutkijaksi pyrki 75 ihmistä.

Vaikka Erkkolainen on meille yrittänytkin kovasti väittää koko vuoden, että lääkkeet loppuvat apteekeista ja maa makaa kohta kalmistossa sen takia. Kovasti hakijoita..

Tillman miettii, josko nämä nyt ovat niitä Kuopion Yliopiston vääräleukaisia lääkäreitä taikka professoreita .. Vai olisiko niin, että joku etelän ihminenkin hakisi maakuntaa vesien ja metsien äärelle.

Joka tapauksessa Suvi-Anne Siimes Lääketeollisuus ry:n johdossa on ollut yllättävän vaisu ja hiljainen tässä asiassa. Ei ole nyt kuulunut soraääniä kovastikaan puoleen ja toiseen.

Tillman on pahoittanut mielensä vähän siitä, että apteekkilaitoksen asema on kokonaan unohdettu tässä tuulimyllyjen taistossa. En nyt kovasti hae semmoista tilannetta mielessäni, että Siimes ja kumppanit vaatisivat kiväärit kädessä apteekkilaitoksen sosialisoimista kuten 1970-luvulla tekivät. Nyt, ikääntyvänä vanhuksena minua kiinnostaisi semmoinen, jos edes vähän suitsittaisi suurten voittojen tekemistä monopoliasemassa.

Apteekkioikeuksia voitaisi vähän vaikka lisätä.