Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Lohko A… lohko B… lohko C

>

Kulttuurin köyhtyminen ja rikastuminen kulkevat käsi kädessä. Internet ja muut tiedon pellot on nimetty hyvin tarkasti. Jos haluat jakaa Lauri Tähkää ystävillesi netin välityksellä, sinun on vain tiedettävä sopivan välitysmedian nimi ja ystäväsi osoite. Tätä sarkaa ja näitä vainioita on sitten oikealle ja vasemmalle. Tottumattoman on vaikeaa toimia, ellei tiedä, onko ystävä Naamakirjassa, Twitterissä, Bebossa vai My Space – luukussa.

Tavalliset, viljan viljelyyn tarkoitetut pellot on sitä vastoin nykyään eroteltu toisistaan kirjaimien avulla eri lohkoihin. Tänä vuonna on kauraa lohkolla A, nurmea lohkolla B ja ohraa lohkolla C. Brysselin satelliitti vahtii sitä, että näin tosiaan on ja rajojen yli ei mennä. Rajat ovat digitaalisessa muodossa eu- tarkastajan läppärissä.

Ennen pelloilla ja vainioilla oli omat nimet. Suo tarkoitti tietenkin vainiota, joka oli raivattu suosta pelloksi. Jo nimestä saattoi aavistaa, että siellä ei sokerijuurikas ja vehnä viihtyneet. Suon takana oli tietenkin pieni Perävainio, joka joskus huonoina vuosina jätettiin viljelemättä. Hyvinäkin vuosina se oli vaikea viljeltävä, sillä sinne oli paha kulkea huonoa väylää myöden. Heinäkuormat kaatuivat ja viljasadon sotkivat hirvet.

Jokiranta oli tietenkin joen rannassa. Sellainen oli yleensä pitkä sarka, suurikin välillä ja sinne saattoi laitta mitä tahansa, ellei sitten tullut tulva. Umpaitaus oli vainio, joka oli ostettu karjalaisilta siirtolaisilta. Sen laidassa oli kummallisia heinäseipäitä ja laidassa suuri monttu. Heinäseiväs malli oli Räisälästä. Monttu taas oli syntynyt siitä, kun siirtolaisisäntä oli yrittänyt 40-luvun lopulla raivata suurta kiveä pois kahdella telamiinalla. Ne hän oli sukeltanut asekätkentä-kätköstä meidän uimapaikkamme vierestä.

Sitten oli tietenkin Uusivainio, jonka vaari oli kuokkinut viimeksi. Kotivainio oli taas se alue, joka lähti pihasta kohti jokea. Joen takana oli Järvenrannan vainio. Se taas oli joka kevät hyvää hauenkutu aluetta. Rimmi oli taas vainio, jonka nimi periytyi entisiltä omistajilta. Samoin Samulinmaa oli aikoinaan omistanut eräs Samuli, joka lähti Australiaan ja joka vasta aikojen kuluttua suostui viimein myymään peltonsa.

Jos pellolla tai vainiolla ei ollut selvää omaa nimeä, sanottiin, että mennään äestämään kellarin taakse.

Naapureilla oli kummallisia nimiä. Siksi, että pellot eivät sekoittuisi keskenään. Joskus oli kuitenkin pakko metsäpalon jälkeen nimittää kaikkia alueen peltoja sanalla Palo. Silloin puhuttiin erikseen talon tai torpan nimellä ja lisättiin siihen sitten sana Palo.

Muitakin hienoja nimiä joutui pieni lapsi ensi töikseen opettelemaan. Käärmeenkuopalla oli usein nähty käärmeitä tiellä, Susikuopan kohdalla taas oli vielä nähtävissä suden pyyntikuopan syvennys tien vieressä. Jokaisella kalliolla ja mäellä oli oma nimi. Ei välttämättä kuitenkaan se, jonka kartoittaja oli karttaansa hyväksynyt.

Minä myönnän, että olen vähän hukassa urbaanissa ympäristössä. Kadut ovat tietenkin selviä, nettiosoitteet varmoja kelillä kun kelillä, mutta inhimillisyys jotenkin nykymenosta puuttuu.

Edelleen, kun ajan Teilinummen läpi pitkin asfalttitietä, kylmät väreet kulkevat selässäni. Tiedän vielä hyvin tarkasti sen kiven ja paikan, jossa kotipitäjäni viimeinen mestaus suoritettiin.

Nykyihminen kuitenkin alitajuisesti kaipaa kontekstia ja tarinaa. Ohjenuoraksi ei välttämättä riitä navigaattorin naisen pehmeä ääni.

Ystäväni kertoi, että Porin puolessa, Ulvilassa, on kyläkunta, jonka nimi on Suolisto. Kylän perällä asustelee kuulemma henkilö, jolle ystävälliset ystävät lähettävät matkoiltaan postikortteja osoitteella: Ulvila, Peräsuolisto.

>TWITTER , herra pääministeri. Se on sopiva Teillekin.

>

Suomeen ollaan perustamassa näköjään kerhoa, johon sisäänpääsyyn oikeuttaa seurustelu taikka tekstiviestiminen pääministerin kanssa. Aamulehdestä saatoimme lukea sen, että pääministerin entinen ex antoi tarjoilun lomassa neuvoja pääministerin nykyiselle exälle. Tähän kerhoon pääsee jäseneksi heti ilman jäsenmaksua, kunhan on päässyt sitä ennen iltapäivälehden lööppiin.

Tillman jää odottamaan sitä, mihin tämä nykyinen ex laittaa lohdutussilikonit. Entinen ex nimittää pääministeriä hännänheiluttajaksi. Sitäkin Tillman jää miettimään.

Minusta nämä viestimisjutut ovat tuulesta temmattuja. Minä ja pääministeri molemmat kuulumme Twitter- pikaviestimisjärjestelmään. Minä olen ilmoittautunut siellä pääministerin kaveriksi, mutta hän ei ole vielä oivaltanut TWITTER-järjestelmän oivallisuutta. Joulukuun jälkeen pääministeri ei ole viestittänyt kenellekään mitään.

Pääministerillä on 35 seuraajaa tässä järjestelmässä. Hän itse seuraa 12 henkilöä. Pääministeri ei ole vielä oivaltanut, että Twitterin kautta hänellä on mahdollisuus tutustua satoihin tuhansiin kiinnostaviin ihmisiin ja viestitellä heille yhdessä jotain, taikka sitten ihan erikseen yksityisiä asioita.

Barack Obaman seuraa tarkasti Tillmanin viestittelyä. Angela Merkel samoin. Angelalta tuli tässä viime viikolla viestikin, että ei nyt joka päivä ehdi viestittelemään, kun hänen pitää käydä Prahassa jossain kokouksessa ja sitten heti perään pitää lähteä tervehtimässä joukkoja Kaukasuks…. ei kun sorry Afganistanissa.

Hieno systeemi tämä Twitter on. Voin suositella. Pääministerikin voisi rohkeasti vain ryhtyä käyttämään tätä Barack Obaman salaista asetta. Kannatusluvut näyttävät tällä hetkellä siltä, että kannattaa nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin.

Ensiksikin tietenkin olisi mukavaa, jos pääministeri ilmoittautuisi myös Tillmannin seuraajaksi siellä Twitterissä. Muutenkin Pääninisterin pitäisi nyt vähän ryhdistäytyä. Hänen 35 seuraajaansa vastaan Tillmannilla on jo 499 seuraajaa. Eikä Tillman ole joutunut vielä yhdestäkään seuraajasta käräjille taikka lööppeihin.

Kannattaa harkita

PS.
Tosin , edes Suomen Keskusta ei seuraa tätä Twitterin Vanhasta, joten ehkä minäkin seuraan ihan väärää Vanhasta. Seuraan ehkä ihan väärä Obamaakin . Tämä on itseasiassa antiikin naamionäytelmä. On huudettava naamion takaa kovaa, jotta yleisö kuulee.