>Pippuria ja pamppua

>

Porissa ilmestyvä Satakunnan kansa tarkkailee valppaana uutismaailmaa ympärillään. Usein huolta pidetään naapurimaakuntien menosta ja etenkin raumalaisista. Tänään kuitenkin tarkkaavaisuus on ulottunut Ahvenanmaalle asti.

Uutisen mukaan Ahvenanmaan poliisit saattavat joutua tulevaisuudessa pitämään aseensa autossa lukollisessa kaapissa.

Tillman pyörittelee epäuskoisena päätään.

Keskenkasvuiset nuoret miehet ammuskelevat ihmisiä kouluissa, arvolastiryöstäjillä on varusteena rynnäkkökiväärit ja maassa on tuliaseita muutenkin yksityisten hallussa sekä rikollisessa että luvallisessa harrastusmielessä satojatuhansia kappaleita.

Elämme nyt sellaista aikaa maailmassa. Pelko siitä, että poliisin lanteilla roikkuva ase saattaisi antaa väärän vaikutelman kansalaiselle on turha. On helkkarin hyvä, jos se antaa jonkinlaisen vaikutelman. On ihan pirun hyvä, jos sen ansiosta joku keski-ikäinen tai nuorempikin nuuskan salakuljettaja tulee synnin tuntoon eikä porttiteorian mukaisesti jatka yhä pahempaan rikoskierteeseen.

Ahvenanmaa on minulle tuntematon paikka. Myönnetään. Puskissa kihisevät boreolis -punkit, linnoittamattomat ja aseista riisutut kalliot ja ylimielinen suhtautuminen mannersuomalaisiin ovat saaneet minut tarkkailemaan tätä saarta vain ja ainoastaan autolautan baarin ikkunapöydästä virkistävää juomaa nauttien.

Minulle tulevat mieleen tästä ehdotuksesta Peppi Pitkätossu kirjoissa ja elokuvissa seikkailevat hölmöt konstaapelit, jotka eivät tahdo pärjätä edes pikkutytölle, hevoselle ja marakatille.

Ja jos signaalista puhutaan, niin Ahvenanmaan antaa kyllä vääriä signaaleja muullakin tavoin. Nuuskan kanssa pelehtiminen muistuttaa jo kohta pahimpia Kummeli-sketsien kokaiini- parodioita, paikallisen raha-automaattiyhdistyksen touhut laitonta kasinoa ja joka helkkari kevät joku ikiaikainen haahkanuntuva oikeus taikka pesivien lintujen lahtausoikeus nousee otsikoihin.

Maailma on tietysti vähän hölmö, mutta Ahvenanmaa näyttisi olevan typerä. Noilla kahdella sanalla on tietty ero .