>Joku muukin tietää tuoppisi jäljet..

>

Kaliforniassa on ryhdytty tarkkailemaan opiskelijoiden elämää entistä tarkemmin. Jos olet rellestänyt High Schoolissa tosi rankasti tai haet apurahaa college-opiskeluun, tarkastajat voivat kurkkia sähköisen olkapääsi yli ja käydä katselemassa naamakirjasta, mitä kaikkea olet viime aikoina puuhastellut ja mihin isukin rahat tärvännyt.

Tillman ei ole kokenut mitään vastaavaa vielä täällä kotimaassa. Työnhaun yhteydessä tuleva työnantajasi taatusti käy tsekkaamassa, mitä kaikkea Google sinusta tietää, mutta Facebook- etsinnästä en ole vielä kuullut. Suomen stipendijärjestelmä ja opintojen rahoitus muutenkin eroavat niin suuresti tuon lännen ihmemaan koukeroista että täällä urkinnan tarpeellisuus tulee vastaan vasta paljon myöhemmin. Siinä vaiheessa kun oppilas on jo tarttunut esimerkiksi pistooliin.

Rekrytointi on sitten asia erikseen. Kukaan ei kai estä työnantajaa kirjautumasta näihin järjestelmiin. Muutenkin työnantaja käyttää sumeilematta hyväkseen yleensä kaikkea sitä tietoa, jonka hän onnistuu työnhakijasta saamaan selville.

Sen jälkeen kun työsopimus on solmittu, työnantajan asema tietojen kerääjänä ja rekisterien ylläpitäjänä muuttuu toisenlaiseksi. Tosin tässä mennä viikolla sveitsiläinen pankkineiti sai potkut kun sairauslomallaan päivitti naamakirjaansa.

Nämä ovat mielenkiintoisia asioita varsinkin näin vappuna, kun moni voi avata elämässään ja naamakirjassaan suorastaan uuden sivun tekemällä jänniä asioita, jotka eivät ehkä naurata tulevaa työnantajaa. Kun tartut tuoppiin ja kerrot siitä, tieto on yhteistä.

Internet on yhtä vaarallinen paikka kuin ala-asteen piha. Yksikin varomaton sana ja kannat taakkaa koko loppuikäsi. Ennen se tarkoitti lempinimeä, nyt se tarkoittaa jo enemmän.

Aikoinaan alakoulun jääkiekkojoukkueessa pelasi tukeva poika, Lauri, josta tehtiin maalivahti. Hän päätti käyttää ruumiin erikoisuuttaan hyväksi. Aina kun vastapuolen hyökkääjä ylitti keskiviivan, Lauri heittäytyi kyljelleen maaliaukolle. Strategia oli loistava; kun pelissä ei saanut kohottaa, Lauri napsi 0-pelin toisensa jälkeen.

Hän maksoi asiasta kuitenkin kovan hinnan. Koko elämänsä hän kulki nimellä vatupassi-late. Niin, että aikuisena hän sitten yhä useammin hankkiutuikin vaaka-asentoon juovutusaineiden avulla.

>Torstain tohinoissa

>

Suomen Kuvalehden valokuvaajan saama niskoittelutuomio pysyy edelleen voimassa. Tillman on seurannut huvittuneena suuren lehtitalon ällistystä ja loukkaantuneisuutta kuluneiden kolmen vuoden aikana. Tätä viimeistäkin käännettä epäilemättä norsunluutornista kommentoidaan. Tillman harkitsee kovasti, jaksanko enää seurata tätä kummallista varjonyrkkeilyä

Asemin aikaan mielenosoittajat eivät voineet missään skenaarioissaan mieltää tulevaisuutta niin kuin se näyttää nyt tapahtuvan. Osa siitä vihasta ja rähinästä on muuttumassa merkityksettömäksi ja ainoat merkkipaalut Asemista näyttävät syntyvän sitä mukaan kun Suomen tuomioistuinjärjestelmä niitä paaluttaa Suomen Kuvalehden tontille.

Vappuna on taas mielenilmaisujen aika. Pidetään puheita ja puhutaan leveitä. Nekin puheet ovat yhdessä vuodessa muuttuneet kovasti toisen näköisiksi. Mielenilmaisuja ei vaan tahdo esiintyä edes siinä määrin, että ketään voisi panna putkaan taikka muuten jäähylle. Vain Matit jaksavat kyntää julkisuuden sarkaansa.

Satakuntalaisessa nuorisohistoriassa merkittävää oli se, että vapun päivänä pyrittiin tekemään kovasti maataloustöitä ja osoittamaan se muulle väestölle myös. Sopivaa työnpäivän juhlistamista oli esimerkiksi karjanlannan, eli sonnan ajaminen. Se lisäsi jälkikasvun motivaatiota lukuhommiin ja samalla vieroitti heitä sopivasti marssimisesta, joutilaisuudesta ja sosialismin basillista.

Vapun aattona aukesivat Lapin Salamakallio, Eenokki, Valasranta ja Valtatie 2. Nuoriso saattoi säädellysti elämöidä ja aloittaa laidunkauden uusilla farmareilla, vastahankitulla mini-vogue kiharruksella ja salahankitun Nordfors-pöytäviinin innoittamana.

Tillman on pitänyt valkoista lakkia vain vuonna 1974 päässään. Enkä meinaa sitä tälläkään kertaa kaivaa esille. Tillman ei pidä tippaleivistäkään ja ilmapallojen puhaltelu saa verisuonet paukkumana poskissa. Sima menettelee , mutta muu krääsä ja tekonenäpirteys ei saa minulta kannatusta. Tillman ei myöskään liputta vappuna. Ei kiinnosta ja kun sitä ei vielä ole pakolliseksi määrätty, niin minä valitsen tarkoin ja hartaasti ne kaverit ja asiat, joiden kunniaksi meillä liputetaan.

Kaikesta huolimatta, tai oikeastaan juuri siitä syytä Tillman toivottaa kaikille lukijoille arvokasta ja hienoa vappua omien riittiensä ja rituaalien parissa. Semmoinen moniarvoisuus on ihan suotavaa ja mukavaa. Minulle tämä on nyt vain aurinkoinen ja pitkä viikonloppu, jolloin on mukava lueskella hyviä kirjoja.

>Suurukselta puoleenpäivään

>

Jatkan tänään ehkä vähän eilistä suurus-pärettä. Agraariyhteisön yksityiskohdat tahtovat itseltäkin vähitellen unohtua, joten on hyvä koota asioita muistoissaan ja järjestellä niitä vähän lokeroihin. Tämän ikäisen miehen muisti muistuttaa tietokoneet omat tiedostot – kansiota siinä tapauksessa, että sinne ei ole tehty alikansioita ja tapahtunut on vain viskattu toisten joukkoon vakaalla uskolla, että kun sitä asiaa joskus tarvitsee, se sieltä vaivattomasti esiin nousee.

Suurus ruokana oli erityisen hyödyllinen karjatiloilla. Aamukahvi ja ehkäpä aamupuurokin oli syöty viiden ja kuuden välillä. Aamulypsy ja eläinten hoito vaativat aina 2 tuntia uutteraa työntekoa, joten kun lähdettiin ulkotöihin taikka elovainiolle, kello oli vierähtänyt joka tapauksessa kahdeksaan taikka yhdeksään. Ruumis vaati siinä vaiheessa jo jotain pullaa ja kahvia tukevampaa.

Erityisen hyödyllinen suurus oli niinä aamuina, jolloin suuri väkijoukko oli kertynyt tappuroimaan, eli Esa- merkkisellä puimakoneella suulissa eloa puimaan. Kotitorppani maamoottori oli Wikström, joka tahtoi bränkätä ja olla muutenkin erinomaisen epäluotettava. Kun aamutuimaan oli selvinnyt isälleni se, että Wikström ei taaskaan lähtenyt käyntiin, piti eloväki komentaa suurukselle ja ryhtyä soittamaan Laaksosen Nestorille.

Nestori ajoi taksia ja Nestori tiesi, mistä löydetään palopäällikkö, joka tunnetusti oli pitäjässä se, kuka osasi maamoottorien sielunelämän. Nesu toi sitten palopäällikön paikalle. Saapuminen muistutti elävästi vieläkin yleisiä maaherravierailuja maakuntaan. Tosin saapujaa ei kukitettu, eikä torvisoittokuntaa ollut paikalla, mutta muuten asianomaiselle suotiin arvoisensa saapuminen.

Muu väki jatkoi suurusta ja nautti pöydän antimista.

Palopäällikkö lähestyi tätä vaasalaisten valmistamaa pirulis`pelifärkki varoen ja ryhtyi muistelemaan hauskoja ja vaativia korjausepisodeja, joiden tarinoiden ylivoimainen sankari oli aina ko. palopäällikkö, vikuroivien koneiden joutuessa viimein antamaan periksi.

Ymmärsin niin, että isäni olisi useinkin jo halunnut päästä nopeasti itse asiaan, mutta vuosien saatossa hän oli oppinut ymmärtämään sen että kone käynnistyy vasta sitten kun esitys on valmis. Ikiaikainen ketju shamaanista ja tietäjästä on viimein tullut päähänsä. Kun henkilö, jolle yliluonnollisen taito oli suotu , oli viimein saanut esityksensä loppuun ja tarpeellista arvonantoa oli riittävästi vuodatettu, kone yskähti kumeasti käymään. Moderni riitti ja sadonkorjuun palvontameno oli suoritettu. Työ saattoi alkaa.

Kerran sitten kävi niin, että esitys sai melko dramaattisen lopun. Kun Wikström kumahti käyntiin, tappurikin alkoi tietenkin humisevan työnsä. Veljeni oli hiipinyt tutkimaan vehjettä ja kaikessa hiljaisuudessa oli työntänyt sormensa viskurin siipiin.

Onneksi taksi oli pihassa ja Raumalla sairaala. Sillä kertaa palopäällikön muistelukset keskeytettiin julmasti kesken , työnnettiin hänet Nesun taksiin ja veljeni nousi isänsä sylissä samaan taksiin. Taksi jatkoi palopäällikön jätettyään Raumalle sairaalaan. Kotona päällysmieheksi ryhtyi äitini, joka patisti oitis eloväen töihinsä.

Vähitellen uskottiin lopulta siihen, että David Brown- niminen vekotin saattoi pyörittää puimakonetta yhtä hyvin. Joka tapauksessa väki oli taas puolenpäivän aikaan hyvin nälkäinen ja innokas syömään lisää.

Laitteen kuva on lainattu täältä.

>Huomisen suurus on nyt tehty

>

Olen tänään keittänyt keittoa kaloista ja katkaravuista sekä tehnyt kalkkunakääryleitä kalkkunan rintafileestä. Olen tehnyt paljon muutakin kummallista. Mikään raaka-aine ei näyttänyt menevän piloille ja tuloksena ollut ruoka oli suussa sulavaa ja upean näköistä. Olen siis ollut kokkauskurssilla koko iltapäivän ja työnantaja maksaa palkkaa. Hassumminkin voisi iltapäivän käyttää.

Puuhastelu keittiössä saa ihmisen syventymään niin totaalisesti juuri niihin hommiin, ettei muulle ulkopuoliselle jää mitään tilaa ja roolia. Jokainen yrittää parhaansa, ryhmän paine muodostuu suorastaan tiheäksi ja jokainen fileerausviilto tehdään mitä suurimmalla hartaudella.

Tiedän nyt muutaman uuden asian kalakeitosta, maizena- suuruksesta ja pihvien paistamisesta. Osaan tehdä myös uudenlaisen lättytaikinan. Mutta ennen kaikkea osaan nyt pestä käsiäni. Semmoinen asia on unohtunut vuosien aikana pelkäksi hutaisuksi.

Nyt osaan pestä kädet, leikkuulaudat, veitset ja muut tarvikkeet. Ja nyt työpöydällä on jonkin sortin järjestys.

Parasta kaikessa on se, että kurssi jatkuu huomenna aamulla klo 8. Kun vappuaatto kallistuu iltapäivään, voin rauhallisin mielin ryhtyä pitkän viikonlopun viettoon. Nyt ei ole pakko turvautua vain perunasalaattiin ja nakkeihin.

Suurus on myös satakuntalainen ateria. Se tarjottiin työväelle aamiaisen ja puolpäiväsen välissä , noin klo 9 -9.30. Suuruksella saatiin tukevaa ruokaa, kuten perunamuusia ja kastetta, eli soosia. Sillä jaksoi siihen seuraavaan ruokaan, puolpäiväseen, jonka te tunnette parhaimiten lounaana.

>Tunnustuksia

>

Tänään on juhlallinen päivä monessa mielessä. Tänään saamme viettää vapautuksen muistopäivää.

Huhtikuun 29. päivä vuonna 1429 nimittäin Jeanne d’Arc joukkoineen vapautti Orleansin. Vuonna 1918 taas samaisena huhtikuun päivänä valkoiset vapauttivat Viipurin. Saigonistakin jouduttiin lähtemään vuonna 1975 ja evakuointi alkoi juuri tämmöisenä keväisenä päivänä.

Ehkä suurin huhtikuun vapautustapahtuma sattui kuitenkin vuonna 1945 kun Eva Braun vapautti 29. päivä huhtikuuta Adolf Hitlerin poikamieselämän kurjuudesta ja pariskunta vietti pienet ja somat häät. Aika vähän silloin kasvoi Berliinin kedoilla ja puistoissa kukkasia. No se oli näitä sota-ajan pika-avioliittoja. Semmoiset ei yleensä pitkään kestä. Ihminen hakee turvaa ja lämpöä kauheuksien keskellä.

Tänään liitin tuohon sivupalkkiin Melitan myöntämän tunnustuksen blogini älyllisyydestä. Olen kovasti otettuna ja yritän tässä satakuntalaisittain kursailla ja alentaa itseäni niin, ettei asiasta syntyisi mitään suurta numeroa. Meillä päin mennään yleensä kovasti hämillemme ja ryhdytään etsimään vasta-argumentteja ja väitteitä, joilla voitaisi osoittaa, että tunnustuksen myöntäjä on nyt perin juurin haksahtanut.

Ainakin yritän vakuuttaa, että en yritä olla älyllinen. Minulla on tuumaa vahva nippu koulutodistuksia ja muita kirjallisia vakuutteluja siitä, että Tillmannia vaivaa, jos ei nyt ihan heikkolahjaisuus, niin ainakin laiskamato ja loputon velttous.

Tillman kiittää kuitenkin nöyrästi myöntäjää posket julkisuudesta punottaen ja jalkaa raapaisten.

Tänään on siinäkin mielessä poikkeuksellinen päivä, että juuri huhtikuun 29. päivä tänä vuonna Tillman menee elämänsä ensimmäiselle kokkaus- , eli ruuanlaitto-kurssille. Olen antanut itselleni kertoa, että semmoinen kuuluu minun ikäisteni herrasmiesten kokemusmaailmaan ja harrastuneisuuteen. Vaikka olen ruokaa taikonut viikonloppuisin perheen pöytään jo parikymmentä vuotta, vasta nyt sitten on kurssien vuoro. Minua jännittää suorastaan sikana.

Onneksi opettaja on tuttu kaveri. Sikäli harmillisen tuttu, että hän on entinen oppilaani, joka nyt palaa sitten tässä asiassa minun opettajakseni. Juuri tästä syystä olen yrittänyt opetusurani aikana käsitellä nuorisoa kohtuullisen säädyllisesti. Kaiken löytää lopulta edestään, ennemmin tai myöhemmin.

>Jumal hallitte aalo ja taeva ja maa, kodoranna me nähd saa ja syndymämaa.

>

Tänään selvisi Tillmanille sellainen seikka, että sitä saatetaan olla sukua piirilääkäri Nortamolle. Tillmannin isoisän isoäiti nimittäin on Ida Kristina Nordling, Rauman maaseurakunnan Haapasaaren kylästä.

Frans Jalmar Nortamo taas syntyi Raumalla 13.6.1860. Vanhemmat olivat värjärimestari Johan Gustaf Nordling ja Amanda Lucina Renvall. Aikakausi ja paikkakunta täsmäävät ainakin. Ehkäpä Nordlingit olivat sukua keskenään.

Pitääpä ottaa asioista tarkemmin selvää. Harmittaa tuommoinen, että olen tähän ikään asti elänyt ilman kahta tärkeää tietoa. Toinen on tuo Nortamon alkuperäinen sukunimi ja toinen se, että Rauman ja Porin lisäksi Nortamo oli Pudasjärvellä lääkärinä 1900 – 1903. Mitähän selkosen ihmiset hänestä ajattelivat ?

Nortamo tunnettiin iloluontoisena ihmisenä, joka oli aina valmis totin tekemiseen ja pikku laulun sepittämiseen. Tillmanin sukua oleva Ida Kristiinakin oli ilmeisen iloluonteinen nuori nainen, sillä hänellä oli isoisäni isä synnytettynä ja 4 vuoden ikään varttuneena valmiina, kun hän isoisäni isoisän vihille koppasi.

Tämä sikäli vähäpätöinen seikka voi olla syynä siihen, että railakas hulivililuontoni on aina maailmalle halajanut ja olen ulkoisille virikkeille altis.

Päreen otsikko on hakattu Nortamon hautakiven. Siihen ei ole mitään lisäämistä. Teksti ei ole yhtään Rauman seudun rukoilevaisuuden vaikutuksille altistunut, vaan tuossa kirjoituksessa on enemmänkin nähtävissä teosofisia vaikutteita ja humanismin ajatusta.

Kuvassa taas on Rauman viimeisen purjelaivan, kuunari Uljaksen silhuetti. Uljas upotettiin Rauman edustalle 4.6.1950

>Olkoon onni mukanasi……

>

Fortumin uuden toimitusjohtajan Tapio Kuulan eläkeikä on nostettu yhdellä vuodella. Hän joutuu nyt johtajasopimuksensa mukaisesti ahertamaan sorvin ääressä 63 -vuotiaaksi.

Tillman on Kuulan puolesta onnellinen ja tekee täällä periferiassa yhdenmiehen aaltoja. Tillmania asia ei juuri kovasti vaivaa. Sähkölaskukin saattaa taloudessamme tulla maksetuksi, jahkaa eräpäivä koittaa. Välittäjäsähköfirman kautta suuri osa niistä euroista menee kuitenkin loppupeleissä Fortumille, sen johtajan osoittamaan paikkaan.

Tillman on sitä vastoin aika kiinnostunut siitä, miten Fortumin sijoitukset Venäjän energiamarkkinoilla ovat kehittyneet? Tulisiko sieltä mitään apua johtajan palkkaukseen, vai joutuvatko Tillman ja muut suomalaiset sähkönostajat kustantamaan yrittäjävoiton kautta koko tämän kuvion ?

Luulisin Fortumilla olevan Venäjällä noin 2 mrd euron sijoitukset. Nyt kun koko maailman taloudellinen tilanne on vähän hutera ja kone niin sanoakseni yskii, kiinnostaisi tietää, kuinka sidottua Fortumin liiketoiminta on Venäjän sisäisen energiatuotannon saralla. Olisi mukava tietää vähän siitä, ovatko odotetut tai peräti odottamattomat riskit toteutuneet. Voiko Fortum myydä sitä energiaansa jonnekin muuallekin kuin Venäjän omille markkinoille ? Ovatko kaikki Venäjän ympäristöviranomaisten lupavaatimukset täytetty ?

Parasta tietenkin olisi, jos mitkään riskit eivät vielä olisi toteutuneet.

No joka tapauksessa iltapäivähömppä saa sytykettä uutiskiimaansa tämmöisistä yhden vuoden eläkeikänostoista. Sekin on hyvä juttu. Niin kauan kuin sen suurempaa ei ole Fortumista kerrottavana, oikein hyvä juttu.

Eräs sotilastuttava kertoi aikoinaan olleensa sotilasvierailun isäntänä. Vieraana oli ollut everstintasoisia henkilöitä rajan takaa. Nähtävää, kestitystä ja ohjelmaa piti tietenkin järjestää.

Tuttavani kertoi laittaneensa maahan telttapatjoille rinnakkain 10 suomalaista rynnäkkökivääriä ja viereen 10 venäläistä AK-47 kivääriä. Sitten hän oli kysynyt toveri everstiltä, mistähän se mahtaa johtua, että jos hän nyt ottaa lukon mistä tahansa suomalaisesta rynnäkkökivääristä ja kokeilee sitä näihin 9 muuhun suomalaiseen rynnäkkökivääriin, niin lukko sopii kaikkiin näihin toisiin aseisiin. Mutta kun hän ottaa mistä tahansa venäläisestä aseesta lukon, niin se sopii vain ja ainoastaan siihen yhteen aseeseen, eikä mihinkään toiseen.

Eversti oli läimäyttänyt tuttavaani ystävällisesti hartioihin ja sanonut hymyssä suin, että toveri majuri, asiahan on aivan selvä.

Suomi pieni maa, kiväärissä pienet toleranssit, Neuvostoliitto suuri maa, kivääreissä suuret toleranssit.

Kuka ryhtyy etsimään logiikkaa tuosta edellisestä jutusta, taikka vaikkapa mistä tahansa Venäjän toiminnasta, saa etsiä. Yllätykset voivat olla melkoisia. Parhaiten tuo tarina naurattaa silloin, kun sekä kertoja, että kuulijat ovat tuhdissa humalassa.

>H1N1 Swine Flu

>

Flunssan leviämistä voi seurata nyt täällä, Google Map ympäristössä.

Tällä kertaa näyttää käyvän niin, että Aasialla ja Afrikalla on vähän hengähdysaikaa ennen kuin tauti sinne asti leviää. Nyt etulinjassa saavat kerrankin olla kehittyneet maat.

Tillmanilla olisi kesemmällä pari työreissua Eurooppaan. Saa nähdä kuinka tilanne kehittyy. Millainen lopulta sitten tämän taudin kuva tulee olemaan. Moni matka saattaa peruuntua ja moni etusivu mennä uusiksi.

>Onnea paljon…….

>

Hämeenkyrön kunta on sitten saanut itselleen uuden kunnanjohtajan. Onnea vain sekä kunnalle, että kunnanjohtajalle. Puolustusministeri Häkämiehen pikkuveli, Kari Pekka Häkämies vaihtaa siis Kymenlaakson Pirkanmaahan ja aloittaa vireän kehyskunnan luotsaamisen.

Kari Pekka Häkämies on itsekin ollut pariin otteeseen ministerinä. Ja on hän ollut monessa muussakin toimessa ja tehtävässä. Pätevän tuntuinen mies.

Tillman onnittelee oikein kovasti. Toivottavasti kunnanjohtaja viihtyy Pirkanmaalla ja saa paljon uusia ystäviä . Toivottavasti vireän kehyskunnan hallinnointi tarjoa paljon haasteita aktiiviselle ja toimeliaalle miehelle.

>Rachel on huolissaan

>

Aamu on täynnä väsymystä ja työhöntulon kankeutta. Olisin halunnut nukkua pitempään ja paeta pahaa maailmaa täkin alle edes puoleksi tunniksi lisää. Mutta ei auta. uusi viikko on edessä.

Tillman menee tällä viikolla kokkikursseille. Se vähän jännittää ja huolestuttaa minua, sillä epäilemättä tällä viikolla minulle selviää se, että olen koko elämäni pilkkonut sipulit ihan väärällä tavalla paistinpannulle.

Fitness-tähti Rachel Kauppilalla sitä vastoin on ollut New Yorkin kaupungissa viime päivinä huomattavasti rankempaa.

– Rakkaani lähti viime viikonloppuna juhlimaan ystäviensä kanssa. En ole kuullut hänestä viikkoon, Rachel kertoo huolestuneena Viihdeuutisille.

– Olen turhaan yrittänyt soittaa hänelle ja etsiä häntä. Miestä ei löydy mistään, hän sanoo.
Rachel näki rakkaansa viimeksi viikko sitten torstaina.

– Näimme torstaina. Hän lähti ystäviensä kanssa ulos perjantaina, jolloin soittelimme. Yritin soittaa hänelle lauantaina, jolloin itse lähdin juhlimaan. Pelkään, että hänelle on sattunut jotain, Rachel murehtii.

Fitness – tähti yrittää nyt rauhoittua vaan. Onhan mahdollista, että hänen ystävänsä on löytänyt uuden ystävän jostain kaupungin baarista. Hän on kohdannut ehkä ihan tavallisen tytön Iowan lakeuksilta, joka unelmoi pitkästä keväisestä viikosta uuden miehen kanssa jossain kaupungin kattohuoneistojen viidakossa.

Tillman tuntee tapauksen, jossa erään tavallisen pankkitoimihenkilön rakas lähti maanantai-iltana hakemaan R-kioskilta savukkeita ja palasi kahden viikon kuluttua savukkeilta haisten, mutta ilman kessun kessua. Taskussakaan ei ollut enää latin latia.

Jos Rachel olisi antanut MTV-uutistoimitukselle vähän vinkkiä rakkaansa ulkomuodosta, olisi häntä voitu tässä porukalla katsoa , josko sattuisi tulemaan vastaan Jyväskylän kävelykadulla.

Nyt on paha auttaa. Mutta ollaan hengessä mukana ja toivotaan, että Rachel löytäisi rakkaansa ja voisi kesällä tuoda hänet näytille tänne Suomeen. Toivotaan vielä, että he kohta menisivät avioliittoon ja hankkisivat useita lapsia, asuntolainan ja asettuisivat vaikkapa Jyväskylään kuntosaliyrittäjiksi.

Sillä tavalla olisi helpompaa olla paikoillaan ja vaikeampaa kadota.