>Lämpö nousee…

>

Olen kohta lähdössä suureen ja joka vuosi aina yhtä hämmästyttävään koitokseen; olutseuran pilkkikilpailuun. Toivottavasti tuo vihainen pohjoistuuli vähän laantuu. Toivottavasti myös kalat ovat syönnillään.

Puolimetriä korkeassa kiertopalkinnossa on Tillmannin kiinnityksiä jo kolme kappaletta. Enää siis ei maailma kaadu, vaikka juuri se palkinto ei osuisikaan kohdalle. Kilpailussa jaetaan nimittäin runsaasti myös muita palkintoja. Tunnelma on iltasella kuin Oscar-caalassa. Puheita pidetään ja poskisuudelmia vaihdetaan.

Ison pystin saa se pilkkijä, jonka kalat peräkkäin jäälle asetettuina muodostavat pisimmän jonon. Näin räkäskiiskimiehet eivät pääse kappaleluvullaan kärkeen. Sitten palkitaan tietenkin isoin kala ja samoin myös pienin kala.

Itsestään selvää on, että aina palkitaan myös herrasmiespilkkijä ja parhaiten pukeutunut kilpailija. Usein palkitaan myös paras seuramies ja jos joku tämänkin jälkeen on vielä ilman palkintoa, niin aihe kyllä keksitään, jos vain palkintoja on. Niitä taas paikkakunnan talouselämä lahjoittaa poistolaatikoistaan ja alennuskoreistaan yleensä runsain mitoin.

Kilpailun jälkeen saunotaan runsaasti ja harrastetaan yhdistystoimintaa, eli tutustutaan erilaisiin olutlaatuihin. Pitkän ulkoilun ja ankaran saunomisen jälkeen 8% vahvat Trappiste – luostarioluet saavat jäyhänkin miehen raukeaksi ja tunteelliseksi. Kerrotaan vanhoja tarinoita ja saatetaan vähän aiheuttaa uusiakin tarinoita.

Mutta nyt matkaan. Pitää käydä kirjakaupassa kerjäämässä vielä joku sopiva palkinto.

Mainokset