Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>El destino de un viaje – matkakohde

>

Lähden pariksi päiväksi nuorison kanssa ihmettelemään pääkaupungin humua. Yritämme sivistää itseämme siellä ja saada hyviä vaikutteita, joista riittäisi iloa sitten vuoden mittaan myös täällä periferiassa.

Minä en ota mukaan tietoyhteiskunnan vempaimia, joten suuren osaa ajastani olen sähköisen verkon lähialueella, mutta siihen kytkeytymättömänä ja siten tavoittamattomissa. Blogi päivittyy vähän huonosti.

Kirjoitan asioita matkalla mustaan vahakantiseen vihkoon ja uloskirjaan niitä sitten valikoiden sunnuntaina. Yritän korjata tenttejä matkan aikana, nukkua ja olla vaan. Yritän nauttia siitä, että joku muu luennoi ja minä saan kuunnella.

Huomaan kummallisen piirteen. Olen huolissani siitä, että lukijat kaikkoavat jonnekin poissaolon aikana. Merkillinen asia. Ihminen näköjään tulee ahneeksi lukijoidenkin suhteen ja kokee menetykseksi kadonneet lampaat. Kuvittelee sen asian jotenkin niiden viaksi, jotka lähtevät lukemaan muualle. Kuvittelee omistavansa lukijansa.

Illalla nollaan hölmön ajattelun ja keskityn nuoren miehen kanssa keskustelemaan historiasta. Ehkä saunomme ja parannamme maailmaa. Juon Jaffaa ja siunaan markkinamiehiä, jotka eivät ole muuttaneet perinteisen limonadin tuotemerkkiä vähemmän sionistiseksi.

Huomenna pälyilen epäillen erkkolaista lasipalatsia, kummastelen ihmisten kiirettä ja mietin ketkä vastaantulijoista todella periytyvät Rauman ja Porin porvareista, jotka tänne aikoinaan komennettiin. Jos näette vastaantulijan hymyilevän teille ja katsovan silmiin kohtaamistilanteessa jalkakäytävällä, silloin tiedätte että siinä menee Tillman. Täällä meillä nimittäin on sellainen tapa, eikä siitä tavasta osaa kahden päivän ajaksi luopua.

Mainokset

>Hyvät ja huonot asiat

>

Sain nukuttua yöllä. Vatsatauti ei ole pahentunut eilisestä. Voin uskaltaa ajatella jopa luentojen pitämistä. Siinä hyvät uutiset

Huonoja uutisia on sitten aamu sanomalehdistö ihan täynnä. Raumalaisena suren tietysti sitä, että Ässät joutuvat pelaamaan selkä seinää vasten nälkäisten vaasalaisten kanssa.

Surettaa tietysti sekin, jos porilaiset menettävät oluttehtaansa. Tuntuisi kummalliselta se, etteikö Poriin saataisi kaivattua tölkityslinjaa, kun sellainen saatiin aikoinaan Laitilaakin.

Sitten surettaa se, että päättäjät eivät oikein ymmärrä sitä, että tässä vasta otetaan vauhtia alamäkeen. Ihmetyttää teollisuuden kauhistelu budjetin kehysriihen linjauksista. Mitä he oikein mahtoivat kuvitella kun luulivat, että KELA-maksun poistoon näinä aikoina saadaan rahaa riihen alta jemmasta taikka saunatontulta. Tai lotosta, kuten suurin osa kansaa toivoo tapahtuvan oman taloutensa osalta.

Turun kaupunki lomauttaa koko henkilöstönsä. Täällä blogimaailmassa on kauhisteltu kaupungin talouden pitoa jo pitkään. Täällä blogimaailmassa ja muuallakin tavallisessa maailmassa on ihan järkeviä ja ajattelevia ihmisiä, joille huonot uutiset eivät suinkaan aina tule yllätyksenä.

Nyt on saavutettu 200 000 työttömän raja. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että meillä on jo lähes 300 000 työtöntä, sillä iso väkimäärä pyörii työllisyyskursseilla ja tukitoimien piirissä ja ovat vielä näennäisesti työllisiä. Naistyöttömyys ei ole vielä edes alkanut. Edessä ovat tosi huonot ajat.

Sen tietää siitäkin, että SDP ja SAK ovat ehdottamassa jälleen metsämaan kiinteistöveron käyttöön ottoa. Sen näkee siitäkin, että kaikenlainen kateus ja kilvoittelu lisääntyy lehtien palstoilla. Viimeksi tänään erkkolaisessa keskustellaan kotona olevien vanhempien ja heidän lastensa oikeudesta päivähoitoon. Tämä on hyvin tyypillistä kateuskeskustelua, joka lähtee siitä, että ihmisillä on paha olla ja syyllinen on löydettävä jostain.

Lehden mukaan pääkaupunkiseudun kolmessa kaupungissa on päivähoidossa yhteensä noin 40 000 lasta. Näistä keskimäärin kymmenesosalla on sosiaali- ja terveysministeriön mukaan toinen tai molemmat vanhemmat kotona. Espoossa osuus on 14 prosenttia. Tillman toteaa, että varsinkin niissä tapauksissa, joissa molemmat vanhemmat ovat työttöminä kotona, ehkä lapsen kannalta parasta onkin se, että lapsella on hoitopaikka.

Joka tapauksessa keskustelu koululaisten ja lasten ruokailutarvikkeiden kalleudesta, niiden korvaamisesta halvemmilla raaka-aineilla ja ravintotietämyksen romukoppaan heittämisestä osoittaa sen, että emme ole vieläkään oikea sivistysvaltio.

Edellinen lama aiheutti valtavia ongelmia niille ihmisille, joiden tulisi nyt kohta astua työelämään. Nyt olemme järjestäneet asiat niin, että se on heille nyt äärimmäisen vaikeaa ja samalla olemme tuhlaamassa toisen ikäluokan. Ne, jotka seuraavaksi joutuvat syömään puuroa ja kalapuikkoja vuoron perää, jotta päättäjät saisivat pitää paikkansa.

Ja huomatkaa, en ole sanallakaan puhunut mitään maahanmuutosta. En minkään sortin maahanmuutosta, koska jo näissä kotoisissa asioissa meillä on kyllä tarpeeksi.