Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Kuiva – seco

>

Kohta on aikaa kirjoitella. Orastava vatsatauti möyryää vatsassa ja ruokajuomaksi , aperitiiviksi ja muuksi virvokkeeksi on otettu keltainen Jaffa.

Edessä olisi vaativia työtehtäviä huomenna ja loppuviikosta opiskelijoiden kanssa retkeily. Pelkään, että tämä tauti tekee loppuviikosta hyvin mielenkiintoisen. Matkustaminen linja-autossa on muutenkin rasittavaa, ilman oksennuspusseja ja taukovessojen odottamista. Tosi kauhistuttava ajatus seilata pitkin maailmaa vatsatautisena.

Mikähän siinä keltaisessa Jaffassa on taikana ? Magia, sosiologinen riitti, vai joku oikea juttu, miksi sitä tulee juotua ? Onko todella noin, että se oli joskus ainoa saatavilla oleva juoma.

Joka tapauksessa appelsiini-esanssi ja hiilihappoinen makea liemi ovat kovasti mukava kokemus kun jotain pitää kuitenkin sisäänsä ahtaa, jottei kuivu.

Kun lapset olivat pieniä, pelättiin heidän kuivuvan ripuliinsa. kaiketi vanhustenhoitolaitoksissakin pelätään vanhusten kuivuvan.

Yritän juoda aina kun voin

Mainokset

>Punainen

>

Katsoin jälleen kerran illalla pätkän Krzysztof Kieslowskin ohjaamaa elokuvaa ” Kolme väriä, punainen”. Elokuva kuuluu Kieslowskin väritrilogiaan ja on sen viimeinen osa. Tillman on laiskuudessaan jäänyt hinkkaamaan vain tätä yhtä osaa. Tiedän toki, että ne muut osat ovat myös loistavia, mutta jostain syystä katson aina vain tätä samaa.

Elokuvassa liikutaan punahehkuisessa Genevessä. Kaikkialla on punaisia yksityiskohtia ja nuori opiskelija Valentine on aina kiireinen. Hän käy muotinäytöksissä tekemässä malli töitä, hän käy baletissa ja piipahtaa kahvilassa pelaamassa hedelmäpeliä.

Eräänä iltana hän törmää autollaan koiraan. Koska kaulapannassa on omistajan nimi, joten Valentine päättää viedä haavoittuneen eläimen omistajalleen. Rita koira on suloinen ja suurikokoinen rontti, joka läähättää alvariinsa.

Tämän omistaja on eläkkeellä oleva tuomari Kern, joka Valentinen hämmästykseksi ei piittaa koiransa kohtalosta. Sen sijaan hän salakuuntelee naapuriensa puhelinkeskusteluja. Aluksi Valentine ei hyväksy sitä, mutta sitten hän lakkaa välittämästä siitä, mitä mies tekee. Heidän välilleen syntyy psykologinen jännite. Ystävyys syvenee, kun tuomari alkaa uskoutua Valentinelle.

Punainen marssii esiin hyvin intensiivisesti. Elokuvaan ilmaantuu kolmikko Nuorimies, koira, nuorinainen ja sitten perään toinen kolmikko ; sekin nuorinainen, koira, nuorimies.

Syntyy ongelma siitä kuka oikeastaan on syyllinen ja kuka syytön. Vanha tuomari vakoilee naapureitaan ja nuori tuomari morsiantaan. Historia alkaa omituisesti toistamaan itseään ja viimein Valentinen on pakko kysyä tuomarilta; kuka oikein olette?

Rajuilma puhkeaa ja elokuva, historia ja kohtalo saavat täyttymyksensä.

Tällä katsomisella Tillman menee taas monta kuukautta eteenpäin. Samalla mietin alinomaa sitä, joko olisi aika siirtyä muihin väreihin.