Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Puutarha – el jardin

>

Obaman huushollissa on ruvettu kääntämään puutarhan vihannespenkkiä kevättä varten. Talossa tiämmä hyppää alvariinsa niin paljon kulkevaisia ja vieraita, että pakko on saada jokapäiväiseen leipään ja särpineen vähän lisuketta.

Tillmania kiinnosta kaksi asiaa. Ensiksi olisi mukava tietää mitä kaikkea perhe aikoo kylvää. Silpoydinhernettä ? Ehkä retiisiä ?

Hyvällinen papumaakin olisi melkoinen vetonaula syksymmällä valtiovierailun ohjelmanumeroksi. Isäntä ja emäntä veisivät vieraat ateriaa odotellessa papumaalle riipimään makeita herneitä mahaansa. Valokuvaajien kamerat haukahtelisivat sarjakuva- asennossa kunnes viimeinenkin herne on suuhun laitettu.

Papumaalla on hyviä puolia, mutta on niitä huonojakin. Kun vieraat riipivät ruokaa odotellessaan mahansa täyteen herneitä, varsinaisella aterialla ja sen jälkeisissä neuvotteluissa isännät ja vieraat piereskelevät kilpaa ja valkoisen talon ikkunat ovat auki hajuhaittojen vuoksi.

Ehkä kuitenkin porkkanamaa olisi se vetonaula, jolla avulla karotiinin hurahtanut kansakunta nousee laman ahdingosta.

Mansikka maa olisi mukava, mutta kausi on niin perin lyhyt. Samoin puutarhavattu valmistuu siinä ravustuskauden alussa, mutta kausi loppuu lyhyeen. Muutamassa päivässä vatusta tulee liharuokaa kun madot tunkevat itsensä niihin.

Punajuurta voisi olla myös penkki. Samoin tilliä ja persiljaa. Pari riviä salaattia voisi myös kylvää, sillä semmoista tarvitsee joka aterialla.

Kitkemiseen voisi laittaa lapset. Koululaisten opiskelumotivaation kohottamisessa kasvimaa on verraton väline. Vielä kun nuoret neidit laittaa liittymään Washingtonin 4-H kerhoon, niin he pääsevät harrastamaan hyvyyttä , hyvinvointia ja harjaantuneisuutta. Hankkija on tiettävästi jo lopetettu.

Tillman tervehtii ilolla tätä hanketta. Obaman perheen nuoriso voi viihdyttää valtiovieraita sitten talvemmalla vaikkapa seuraavalla hilpeällä laululla.

kukkuu kukkuu, pikkulanttu nukkuu

kellarin pimeässä nurkassa.

Hiiri se tuli ja puraisi,

pikkulanttu naurista potkaisi.

Nauris se parkas ja nurkkahan karkas,

porkkana paineli perässä.

Sipuli se itkeä tillitti,

peruna se tilliä lohdutti

Kaalikin suuttui ja punaiseksi muuttui,

punajuuri punoitti vierellä.

Retiisi ja kukkakaali kikatti,

salaatti vain yksinänsä mökötti.

Suut meni tukkoon kun avain kävi lukkoon,

tarhuri kurkisti ovesta.

”ollaan me ihan kiltisti”,

Kasvikset yhdessä vakuutti.
Mainokset

>Askarrella – estar ocupado con

>

Laitoin äsken uunikuhaa. Semmoista kalaa on helppo ja mukava laittaa ja taivaallista sitä on syödäkin. Fileet maustettuina uunivuokaan ja juustokerma fileiden päälle . Kun sitä malttaa pitää uunissa vajaan tunnin, lopputulos on mainio ja kelvollinen.

Kuha on kuitenkin minulle semmoinen silloin tällöin kala. Joka päivä ei ehkä kuhakaan jaksaisi syödä.

Muu aika on mennyt sitten nokialaisen kanssa tapellessa. Isänmaallisuuden läpitunkemana ostin uuden puhelimen vaimolle. Hänen vanhan puhelimensa kuori oli lohkeillut ja näppäimistön pehmusteet olivat rispaantuneet.

Uudenkin puhelimen kuoret olivat vaikeat ja kummalliset. Puhelimen uusi omistaja halusi puhelimeen juuri ne vaihtokuoret, jotka olivat irrallisina laatikon pohjalla, joten minäpä asensin ne. Aikaa koko hommaan meni torstai-illasta lauantain puoleenpäivään. Minä tosin välillä kävin töissäkin ja nukuin pari yötä, mutta siltikin aikaa kului ihan tavattomasti.

Kuoren valut oli huitaistu sinne päin vähän ja niinpä sitten yksi kiinnityshaka ei millään asettunut sille varattuun koloon. Puhelimen kuori repsotti ikävästi. Kymmenien yritysten jälkeen lopulta sitten se solahti paikoilleen.

Lopulta vika taisi sittenkin olla taitamattomassa asentajassa.

Nyt vaimo voi kuunnella radiota ja räpsiä jpg kuvia. Voi ottaa videoleikettä ja äänittää älämölöä.

Hämmästyttävää on lisäksi se, että puhelimella voi myös soittaa ympäri maailmaa.

Tosin vasta sitten, kun meikäläinen ymmärsi palauttaa sim – kortin vanhaan puhelimeen ja tallentaa vanhan puhelimen puhelinnumerokokoelman sim-kortille ja roudata se kortti uuden koneen sisuksii.

Erityisen suurta kehitystä on tapahtunut siinä, että ensimmäinen akun lataus oli nopea ja yksinkertainen. Ennen muinoin piti ladata ensimmäisellä kerralla akkua pitkään ja hartaasti, sillä muuten akku muisti vajaalatauksen, eikä suostunut sen jälkeen suurempia määriä latausta sisäänsä ottamaan. Näin ainakin varoittivat ostajaa ennenmuinoin

No edelleenkin voimaan saattoi jäädä vanha laskelma perheen kännyköihin uhrattujen rahavarojen määrästä. Ensimmäinen, käytettynä ostamani kännykkä oli aikoinaan niin kallis, että kaikkien perheeseen myöhemmin ostettujen kännyköiden yhteenlaskettu arvo tuskin on vieläkään ylittänyt tuon ensimmäisen kännykän ostohintaa.