Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Kansalaistoiminnan paikka

>

Kävi tänään pelissä Porissa sitten miten tahansa, niin tässä asiassa olisi toivottavaa tosiaan, että olut ja Satakunta voittaisivat.

Sinebrychoff yritti tappaa Karhun jo 1990 luvun alussa satsaamalla yksipuolisesti Keravalle ja tukemalla sikunanmakuista punatölkkistä pääkaupunkiseudun tuotetta.

Yllättäen sitten Karhusta kuitenkin kehittyi Suomen suosituin olut sillä ostajat tekivät päätöksensä maun perusteella. Brändi ja tarinakin olivat hyviä.

Nyt kun panimojätti siirtää Porista perinteikästä panimoaan unholaan, voimme vain pelätä pahinta. Tuotemerkki ehkä säilytetään, mutta ne ryhtyvät tankkaamaan taatusti samaa Koffin rapakaljaa Karhun tölkkeihin.

Yöunet tässä jo menivät. Toivottavasti illan peli kääntyy ainakin Lukolle. Tillman kannattaa jääkiekossa tietysti kettupaitoja, mutta olut tulee Porista taikka Laitilasta.

Mainokset

>Murphy ei iskenyt tällä kertaa

>

Joskus asiat ovat mennäkseen huonosti, jos niillä yleensä on mahdollisuus mennä huonosti. Tillmanin peruspessimismi useimmiten vieläpä sitten ruokkii tämän suuntaista kehitystä. Kyse ei ole kuitenkaan pessimismistä, vaan aivan muusta. Kyse on laadun ja prosessiohjauksen periaatteesta. Valokuvatorstaissa on tänään aiheena Murphyn laki.
Siinä laissa sanotaan, että jos ihminen leipoo leivonnaisia, suola on roudattava piiloon, jotta ei jää mahdollisuutta käyttää sitä vahingossa. Jos hän taas tekee kalasoppaa, koko toiminta muuttuu mahdottomaksi, ellei sitten suolaa roudata taas näkyville ja sokeri jonnekin kellarin uumeniin piiloon. Murphyn laki ei ole peruspessimismiä, vaan virhellisen toiminnan estämistä, koska mahdollisuus virheelliseen toimintaa merkitsee sitä, että ennen pitkää joku niin tekee.
Eilen olin töiden jälkeen ilmeisen hysteerisessä kunnossa, sillä hohottelin kymmenennen kerran M. Beanin törttöilylle. Ehkä syynä oli myös se euforinen olotila, joka minulla oli kosmetologikäynnin jälkeen. Ehkä kerron tarkemmin.
Naamaani käsiteltiin tunnin ajan erinäisin linimentein ( puhdistusemulsio) ja mönjin ( kasvonaamio).

En päässyt heti tuoliin, sillä minulle tuntematon rouvaihminen oli samoissa asioissa hoitopöydällä. Minut käskettiin odottamaan ja lueskelemaan lehtiä.

En löytänyt kasasta Tekniikan Maailmaa enkä metsästyslehtiä. Enkä miestenlehtiä. Luin siksi ruotsalaista Naglar in Norden –lehteä, jonka painamiseen oli käytetty paljon korkealuokkaista painopaperia. Itse lehdessä esiteltiin hurjan näköisiä rakennekynsi-viritelmiä. Ajattelin, että noilla on huono kitkeä porkkanamaata , eikä niillä oikeastaan näyttäisi olevaan muuta käytännön käyttöä , kuin että niillä on varmasti mukava puhkaista tuoremehutölkkiin korvausilmareikä.

No pääsin minäkin sitten siihen hoitotuoliin.

Ensin minulle laitettiin naamaan jotain kosteaa pehmennystä, jonka jälkeen kouraani lyötiin maadoitusanturi. Siinä sitten alkoi kourapohjani jo anturin ympärillä hikoilla, sillä en kehdannut kysyä, paljonko rouvan aparaatissa on ampeereja. Jännitettä voi olla vaikka kuinka, ampeereista minä olin huolissani.

Selvisin tästäkin. Sitten kuorittiin ja nipisteltiin ihomatoja. Niitä oli paljon. Nipistelyn jälkeen loput madot tapettiin pyyhkimällä naamaa pirtulla. Se oli minulle tuttu tuoksu, enkä pelännyt siinä vaiheessa yhtään.

Sitten tuli se naamio. Kun tuota partaa on aikalailla, naamiota piti jatkaa sitten otsalta kohti niskaa. Minulla on nyt sitten ollut kasvonaamio kaljussa. Naamiovaiheessa minusta harmi kyllä ei otettu valokuvaa. Semmoinen olisi kiva laittaa tuohon profililaatikkoon.

Naamion jälkeen minua hierottiin naamasta, parrasta, hartioista, kaulasta, otsasta ja kaljusta. Taustalla soi mielenrauhoitusmusiikki.

Rauhoitusta siinä sitten tarvittiin, kun selvisi, että nyt laitetaan naamaan rasvaa ja että sitä pitäisi laittaa joka päivä. Sain näytepakkauksen. Samaa tuotetta näytti olevan hyllyssä myynnissä. Desilitran tuubi näyttää maksavan single malttia litran verran. Harkitsen kovasti.

Mutta kuten huomaatte, mikään ei mennyt vikaan, vaikka jännittävää olikin. Mr. Beanille taas kaikki meni vikaan huvipuistossa. Huumori näyttäisikin perustuvan paljolti vikaan menemiseen. Tai sitten itsensä ylittämiseen.

Kasvoilleni kävi eilen samalla tavoin kuin pohjalaisessa laatukäsikirjan esipuheessa:

”Hyvää vaan yritettiin, mutta priimaa pakkaa pukkaamaan alvariinsa.”

Kuvaa voit klikata suuremmaksi