Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Preguntarse – ihmetellä

>

Tillman taitaa tänään tarttua vielä toiseen aiheeseen, ennen kuin verenpaine asettuu normaalille tasolle. Luultavaa on, että olen mielipiteineni aika yksin ja luultavaa on myös se, että mielipiteilläni ei ehkä funktiota ja tilausta ole, mutta sanomisen tuska ajaa kuitenkin kirjoittamaan.

Televisiosta tuli eilen ohjelma, jossa kolme elossa olevaa presidenttiä olivat asettuneet Ropposen puheenjohtamina muotoon kertomaan itsestään erinomaisia asioita.

Koivisto halusi ilmeisesti ikänsä puolesta pysytellä keskustelusta sivussa, mutta nämä nuoremmat tykittivät kyllä estottomasti ja täysillä. En antanut demaritaustan ja Ropposen pilata tunnelmaa. tajusin pienillä aivollani kyllä sen, että tässä nyt luodataan suuria linjoja ja Suomelle tulevaisuutta.

Muutama irtohuomio. Happamia olivat pihlajanmarjat minulle tällä kertaa.

Jos pääsee tuommoisen tilaisuuden päätähdeksi, ei pitäisi niin estottomasti kehua itseään ja saavutuksiaan. Alkuosa ohjelmasta sisälsi kovasti kehitysmaiden ongelmia, YK- probleemia, Unicef-asiaa ja naisten oikeuksien puolesta jalalla polkemista. Semmoisen Tillman hyvin sietää ja oikeaksi tunnustaa.

Kysymys oli kuitenkin Suomen tulevaisuudesta. Kun keskustelu kääntyi maahanmuuttoa sivuaviin teemoihin, minua hymyilytti kahden keskustelijan eroavaisuudet ja argumentointi. Minua hymyilytti kovasti se, että virallisessa tilaisuudessa heitettiin vähän vapaalle ja ryhdyttiin viskomaan arkiajattelun juttuja. Erityisesti minua kauhistutti nykyisen Presidentin ajatukset siitä, että työperäisyys pitäisi hylätä. Hänen mukaansa pakolaisuus ja ammattitaidoton liikehdintä on niin marginaalista, että semmoinen virta me voidaan ottaa vastaan koska tahansa. Me sitten vaan koulutetaan heistä osaajia tarpeisiimme.

Presidentti Ahtisaaren ajatukset olivat paljon selvempiä. Koivistolta ei vissiin kukaan kehdannut kysyä hänen toimistaan inkeriläisten suhteen. Kuten kukaan ei oikein kysynyt Koivistolta asevelvollisuudestakaan. Joukon ainoa sodan käynyt mies sentään.

Koko ohjelma oli minusta demaripönötystä. Tarmo Ropponen tietysti vaikutti osaltaan tämän vaikutelman syntyyn. Mutta osaltaan siihen vaikuttivat mm. Ahtisaaren maaseutu-letkautukset ja ajatukset siitä, että ilmastomuutoksen aiheuttaman kuumuuden tukahduttamat Etelä-Euroopan ihmiset ryhtyvät runsain mitoin tulevaisuudessa matkustamaan kesäisin meille pohjolaan virkistystä saamaan.

Hyvää tilaisuudessa oli Presidentti Halosen huoli syrjäytyneistä nuorista. Allekirjoitan ja alleviivaan vahvalla kynällä. Semmoisia puheenvuoroja kaipasin paljon enemmän.

Anteeksi vain jos loukkaan nyt jonkun tunteita. Sisäministeriön poliisiosastolta käydään jo nyt seuraamassa bolgiani melkeinpä päivittäin. Toivon, että mielipiteeni eivät sielläkään aiheuta hätää ja kummastelua.

Minä vain satun olemaan nyt tällä kertaa sitä mieltä, että tämä tilaisuus oli kummallinen , pönäkkä ja turhauttavakin. Minä nyt satun ajattelemaan vähän toisin näistä tämän maan ongelmista.

Jos olen väärässä, niin se olisi perin loistava juttu. Jos olen väärässä ja minun kuvittelemani ongelmat ratkeavat tuosta noin vain, minun egoni kestää kyllä sen.

Mainokset

>Sodoman ja Gomoran meininkiä

>

Piti tänään kirjoittaa semmoisesta tapauksesta kun Tampereen kaupungissa on käräjillä ollut äiti, joka humalassa on maannut lapsensa päällä ja lapsi on tukehtunut. Isää ei ole tuomittu, sillä isän lähtiessä vuorostaan ravintolaan lapsi oli ollut omassa sängyssä.

En nyt kumminkaan kirjoita, sillä minulla ei ole mitään sopivaa kirjoitustyyliä, jolla tuommoista asiaa voisi kommentoida. Ehkä ei ole sopivaa kommentoida ollenkaan. Mikäpä minä olen ketään neuvomaan.

Sitä vastoin voisin kommentoida sitä, että jotkut neropatit ovat ryhtyneet väärentämään vammaisten pysäköintilupia. Tillmanin mielestä tuommoisilta pitäisi huitaista metrisellä vesijohtoputkella jalkoihin niin lujaa, että asianomaiset saisivat kelailla asioita ja rullatuoliaan muutaman kuukauden. Moraalittomuus on tietenkin kivaa ja rahallinen hyöty mukava lisä tienesteihin, mutta rajansa sentään rikoksellakin.

Tillman paheksuu syvästi asiaa. Voisin jopa uskoa ja toivoa, että tuommoisille pudotetaan kuuma kivi taivaasta päähän.

Jenkeissä joka supermarketin ja ”Moolin” edessä on sotaveteraaneille ja invalideille parkkipaikkoja runsaasti. Niihin jo terve erehtyy autonsa jättämään, seurauksena on ensimmäisellä kerralla 1500 taalan sakko. Oli ainakin jo vuonna 1995. Mitä lie sitten nykyään.

Mutta nyt estradille. Nuoriso odottaa malttamattomana uusia tiedon murusia, joilla tänään aion lisätä heidän tuskaansa. Hienoja moraalifilosofian esimerkkejä tässäkin taas viemiseksi heille.

Mukavaa päivän alkua teillekin. Ehkä tänään silmiin sattuu jotain kivaa ja hyvääkin.