Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Syytingille

>

Hallitus perääntyi eilen eläkeasiassa ja päätti käyttää jotain toista keinoa. Kun tätä asiaa ei nielty, vaan ryhdyttiin kakistelemaan, hallitus vaihtaa taktiikkaa. Tillman vakuuttaa, että yhtä karvaita kokemuksia ja yritelmiä on odotettavissa.

Eläkevakuutusyhtiöiden sijoitukset ovat viime aikoina menneet kovasti alamäkeen. Oheisen kuvan 17 mrd laskuun pitää lisätä tietenkin myös vielä kaikki se, mitä on tultu alaspäin tämän vuoden puolella.

Syksyllähän hallitus lokakuussa antoi semmoisen tiedon ja asetuksen, että näiden eläkevakuutuslaitosten ei enää tarvitse ihan niin korkeita vakavaraisuusasteita pitää, vaan huoletonna voi olla, kun pörssi laskee pershurua alaspäin. Muussa tapauksessa olisi käynyt niin, että yhtiöiden olisi ollut pakko ryhtyä myymään arvottomiksi muuttuneita rahastojaan ja osakkeitaan, jolloin markkinat olisivat säikähtäneet vieläkin enemmän.

Eläkevakuutusyhtiöiden eläkkeenmaksukyky perustuu siihen, että pitkässä juoksussa näiden rahojen olisi kasvettava ainakin 3-6 % vuodessa, jotta eläkkeet voitaisi maksaa. Tämä tapahtunut romahdus on nyt vienyt monen vuoden maksukyvyn huut helkkariin.

Eläkekuluja pitää siis pienentää. Sellainen järjestelmä on itse asiassa olemassa. Käykääpä vain tutustumassa vaikkapa . Kukaan ei kovin suureen ääneen puhu tästä.

Toinen seikka on sitten se, että meidän huoltosuhteemme on ollut kauhistuttava ja muuttuu yhä pahemmaksi. Karmea huoltosuhde tarkoittaa vääjäämättä vaikeuksia eläkkeissä. On muistettava, että järjestelmämme on vain osittain rahastoivaa sorttia. Missään ei ole semmoista vakuutusyhtiötä ja arkistolipastoa, jossa olisi vedettävä eläkerahalaatikko, ja siinä nimi ”Tillman”.

Nuoriso maksaa meidän eläkkeemme. Jos maksaa.

Tämä hallitus tulee yrittämään vielä monesti tämän ongelman ratkaisua. Kaikki seuraavatkin hallitukset joutuvat sitä yrittämään. Riippumatta siitä, ketä puolueita niissä hallituksissa on edustettuina.

Veroaste tulee nousemaan hyvin nopeasti. Palveluja tullaan leikkaamaan ja pelastusoperaatio kohdistetaan harvoihin ja valittuihin alueisiin ja keskittymiin. Se tullaan pelastamaan, mitä pelastettavissa on. Elvytysvara on käytetty, mutta syöksy jatkuu pitkälle ensi vuoteen.

Eläkeikä voi olla edelleen 63 vuotta. Hallitus voi jopa laupeudessaan laskea eläkeikää 60 vuoteen. Se on täysin mahdollista. Kyse onkin siitä, paljonko eläkettä saa. Jos ihminen on ehtinyt hankkia 30 vuotta työhistoriaa, hänelle voidaan kenties maksaa 45 % eläkettä. Vasso kuu ! Silvu plee ! Jokainen voi lähteä vapaasti.

Eläkeyhtiöiden laskelmissa yksikään ikäryhmä ei saa elää eläkkeelle jäämisen jälkeen kuin noin 17 vuotta. Jos eletään kauemmin, sama raha jaetaan useamman kuukauden osalle.

Yhteiskunnan lienee pakko tulevaisuudessa kehittää jonkin moinen syytinkisysteemi, jonka puitteissa osallistutaan töihin siinä määrin kun jaksetaan ja saadaan peruspalvelut lääkkeet, hoito ja hoiva yhteiskunnalta. Työura tulee tavalla tai toisella kuitenkin jatkumaan meidän kaikkien osalta.

Varhaisesta eläkkeelle jäämisestä voivat haaveilla tulevaisuudessa vain ne henkilöt, joita työelämä ei ole tähänkään asti katsonut voivansa käyttää, ja jotka henkilöt pääsevät kansaneläkkeen työkyvyttömyyseläkkeelle samaan aikaan kun ajolupa auton rattiin irtoaa.

Mainokset

>Viimeiset muistot

>

Tänä torstaina valokuvatorstain aiheena on sitaatti. Sitaatissa mieli kuvittaa ja ottaa kuvaa elämästä, koettaa tallentaa viimeiseen asti. Viimeisillä rannoilla tässä ollaan ja pohditaan sitä, mitä enää voidaan viestiä, kun muistot ja maallinen on riisuttu ja jäljellä on vain keveyden ääntä.

”Mieli kuvittaa – mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:”Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)

Noin tuo tehtävänanto menee tarkasti. Tämä talo näkyi Madeiralla , Funchalissa, hotelli Terrace Mar- hotellin huoneen ikkunasta. Talo oli autio, vähän ränsistynyt ja sitä ympäröivät uudet ja arvokkaan näköiset talot.

Puutarha näytti villiintyneeltä. Ketään ei ollut enää pitämässä huolta talovanhuksesta. Yhteen ikkunaan syttyi kuitenkin joka ilta valo. Ketään ei näkynyt pihalla, kukaan ei avannut ikkunoita ja sitten hyvin myöhään, kymmenen jälkeen yhteen ikkunaan syttyi himmeä lamppu.

Aamulla valo oli kadonnut ja talo oli hiljaa. Vain sydänyön pimeinä tunteina talo eli ja muisteli vanhoja hyviä aikoja, jolloin elämä täytti talon, vihannekset ja viiniköynnökset kasvoivat puutarhassa ja piha oli täynnä syntymättömiä muistoja.

Kuva kasvaa klikkaamalla