>El arte – taide

by Michael Tillman

>

Ulkona hiihtokeli paranee, mutta minä taistelen sisällä elintilasta. Kolme henkilöä sopeutuu; yksi nukkumalla iltapäivään, yksi lukemalla Arto Melleriä ja yksi lähtemällä kylille.

Minut on jätetty yksin ja yksin on vähän helvetin huono tapella taikka mököttää. Taidan jatkaa Mellerin lukemista. Tämä Arto on ainakin liukkaampi sanoissaan kuin se toinen Melleri, se Leo, joka raamattuja Venäjälle salakuljetti. Tämä Arto-vainaa tykkäsi kaikenlaisesta tekstistä. Joku sanoi, että kauppiaan poika.

Lappajärven seutu taitaa olla erityisen runollista ja taiteellista aluetta. Sinne usein halajaa Tuuri ja siellä hän taisi asua jonkin aikaa, vaikka onkin Kauhavalla syntynyt. Olen nähnyt hänen entisen asuintalonsa siellä Lappajärvellä, mutta ei siihen ole vielä plakaattia ruuvattu seinään. Myös Vimpeliin Tuuri halajaa usein. Melleri ei tunnu halajavan kuin kapakkaan ja korkeintaan teiniaikojensa Halkosaareen. On ehkä törmätty kirjailijan kanssa joskus Tulivuorirokissa.

Jussi Lampikin on syntynyt Lappajärvellä. Ja epäilemättä muutakin kulttuurillista sieltä Lappajärveltä löytää. Kustaa Vilkuna vietti kesiään Lappajärvellä, Stratovariuksen laulaja Timo Kotipelto on syntynyt pitäjässä ja Techicolour-yhtyeen Gary on saanut jopa Lappajärven kulttuuripalkinnon. Painija Jarmo Övermark on myös syntyisin Lappajärveltä. Tuommoinen luettelo on sangen kunnioitettava saavutus 3500 hengen pitäjälle.

Keskipohjanmaan savolaiskiila tunkeutuukin sitten heti siinä pohjoispuolella kohti merta. Vetelissä ja Kaustisella puhutaan jo hassusti ja ollaan jääräpäisen itsepäisiä. Kulttuuria sielläkin tosin on, mutta erilaista. Perhonjoki-laakso on tätä savolaiskiilaa parhaimmillaan.

Huomaattekos, miten Tillman on epätoivoinen. Kun satakuntalainen ryhtyy kirjoittamaan Pohjanmaasta pärettä blogiin, kirjoittaja saa syyttä vain itseään. Tieto ja ymmärrys eivät taatusti riitä tulkintaan. Jos on tylsä päivä lomalla, kannattaisi ehkä harrastaa muuta kuin pohjalaisuuden arviointia.

Aikoinaan kehuin eräälle pohjalaisystävälleni Antti Tuurin kerrontaa ja kirjojen taiteellisuutta ja korkeatasoisuutta. Ystäväni sanoi, ettei ne mitään taidetta ole, se kirjoittaa ihan tavallisista arkipäivän asioista ja ihmisistä. Niitä on mukava lukea, mutta semmoista elämää näkee Pohjanmaalla joka päivä, eikä se mitään tairetta ole.

Paino virkkeen toiseksi viimeisellä sanalla.