>Skenario

>

Pääministeri kiemurtelee eläkekoukussa ja on lupaamassa, että korkeimmat karttumisprosentit ehkä säilyvät. Samalla hän antaa uskoa kaikille niille, jotka haluavat , taikka jotka joutuvat työskentelemään 70- vuotiaaksi asti, jotta saisivat säädyllisen eläkkeen.

Hallitus ja työeläkeviranomaiset ovat olleet kovin vaitonaisia toisesta asiasta, joka sovittiin vuoden 2005 eläkeuudistuksessa. Vuodesta 2010 alkaen jokaiselle ikäluokalle lasketaan ns. elinaikakerroin, joka elinaikojen nyt jatkuvasti pidentyessä tarkoittaa sitä, että 1948 ja sen jälkeen syntyneiden eläkettä tullaan pienentämään siinä suhteessa kuin heidän elinikänsä kasvaa. Tästä asiasta on oltu hyvin hiljaa ja yritetään tietenkin ollakin hyvin hiljaa, sillä semmoinen keskustelu on päättäjille yhtä kiusallista kuin lex-Nokia keskustelu.

Olen totutellut eläkeläiselämään tänään. Laittelin vaimolle ruokaa ja auttelin mattojen pudistelemisessa. Laitoin linnuille takapihalle rasvaa ja auringonkukansiemeniä. Heidän nälkäänsä käytin härskisti hyväkseni ja kuvailin heidän ateriointiaan ikkunan takaa. Luin vähän Paul Austeria ja Arto Mellerin runoja ja kävin kaupassa katsomassa kuinka eläkeläiset laittoivat hedelmät riviin kaupan eteisessä. Niille koneille jonottavat keskenkasvuiset pennut ja eläkeläiset.

Kävin vielä ottamassa neljä riviä lottoa. Mitäpä minulla enää muuta oppimista olisikaan. Olisin valmis eläkkeelle vaikka heti. Pahimmillaan työtä on kuitenkin edessä vielä 15 vuotta.

Odotan innolla sitä hetkeä, kun iskelmäradio tuntuu hyvältä korvaan ja tartun luuriin soittaakseni levytoivomuksen. Kädessä tärisee lunttilappu, johon tikkukirjaimin olen raapustanut etukäteen levyn nimen ja esittäjän. Vaimo antaa neuvoja vierestä.

Paperin toiselle puolelle olen listannut terveiset lapsille , sukulaisille ja tuttaville. Itsepintaisesti yritän lähettää terveisiä ympäri maailmaakin.

Lopuksi yritän leikkisästi toivottaa myös kuuluttajaneitokaiselle mukavaa kevättä vaikka levy jo soi alla.

Väärä esittäjä sieltä lähtee ilmoille tunkemaan. Sitä asiaa voi seuraavana päivänä eläkeläisvesivoimistelun jälkeen noitua kavereiden kanssa saunassa.

>Väärät sukset , kun ei yhtään luista !

>

No niin…. Tillmanin talviloma on loppumassa. Sukset ovat edelleen autotallissa ja ensikokemukset tämän talven lumilta puuttuvat. En osaa sanoa luistosta mitään.

Vesa Keskistä raiskauksesta syyttäneiden neitojen luisto on kuitenkin vieläkin huonompi. Tuli nimittäin vähän linnaa ja korvauksia. Tillman aloitteli blogaamisensa vuonna 2007 keväällä, jolloin asia oli ajankohtainen ja uusi. Silloin jo ihmettelin kovasti asiaa ja taivastelin asianyhteyksiä.

No nuoriso ei päässyt Bora Boralle eikä Vesan kanssa naimisiin. Minua hämmästytti silloin ja hämmästyttää edelleen se, että mistä tuommoiset järjen jättiläiset ja söpönassujen kuningattaret ovat saaneet selville, että semmoinen paikka on olemassa, ja Vesalta voisi sinne kinuta matkaa.

Toiseksi minua edelleen mietityttää se, että 2007 iltapäivälehtien mukaan Vesan ja toisen ladyn yläkertasessio olisi kestänyt 45 minuuttia. Vanhenevana miehenä olin epäuskoinen tai paremminkin varmaan, kateellinen.

No nyt paha on saanut palkkansa. Ehdollista linnaa siitä tulee kun sanoo väärän todistuksen toisesta. Tillman ottaa myös lusikan kauniiseen käteen ja uskoo vahvasti sen, että 45 minuuttia se sessio vuonna 2007 yläkerrassa kesti ja ihan vapaaehtoinen oli. Kuten muutkin illan sessiot. Oikeus on puhunut ja pulinat pois. Alunperinkin olin tätä mieltä.

Neitokaisten on nyt kääräistävä jostain 18 000 euroa sulaa sedelirahaa Vesan kännyyn. Se on iso kasa se, todistaa Tillman. Kolmensadan kuukausierällä sitä maksaa useamman vuoden. Nyt taisi tyttöjen Bora Bora – matka vähän siirtyä.

No , jos luisto on huono, pitää vaihtaa suksea. Semmoisen uutisen näin netissä tänään. Se ei enää ole sukuvika siis, jos suksi ei luista. Nyt pitää vaihtaa välinettä. Samalla hiihtäjältä menee se viimeinenkin korvikekäyttäytymisen mahdollisuus. Enää ei voi selitellä voitelua. Nyt on hiihtäjässä vika.

No regressiokäyttäytyminen jää tietenkin jäljelle. Lentokoneessa voi kiskaista vanhanaikaisen kevyen kenttäkännin , lentokentällä voi aiheuttaa kulttuuriministerille sydämentykytyksiä ja myöhemmin sitten voi ryhtyä vaikka laulajaksi tai hankkia suksitehtaan.

>Liikunnan riemua

>

Olen tänään ladannut akkujani. Mitä kauemmin pysyttelen pois television äärestä, sitä suuremmat menestykset hiihtäjillä on odotettavissa. Olen ymmärtänyt, että kun olen osani tehnyt, hiihtäjätkin ovat menestyneet. Hyvä niin. Suon sen heille ja heidän kannattajilleen. Silti minusta se on väsyttävää ja vähän vastenmielistä katsottavaa.

Omat sukseni ovat vielä autotallissa. Kävin niitä jo koskettelemassa varovasti. Tahrin itseni vähän tahmeaan pitovoiteeseen. En ottanut niitä kuitenkaan pois autotallista. Kun ne ovat oven sisäpuolella ja minä ulkopuolella, minulle ei tule hiki. Eikä ahdista kuin ihan vähän. Vielä muutama viikko, ja voin viedä ne taas varaston vintille.

On mukava huomata, että kansakoulun voimakas liikuntakasvatus on edelleen selkäytimessä ja ihminen toimii oppimansa ja saamiensa kokemusten mukaan. Opettajana on lohdullista huomata, että oppiminen on voimissaan ja se voi olla hyvinkin pysyvää.

Vielä kun saisi voimaa siihen, että ei siirtäisi kaikkea kokemaansa tuleville sukupolville.

>Sorvia ei sitten jätetä, ettäs tierätte !

>

Elämme kovia aikoja. Jos tätä tahtia eläkeikää korotetaan, työpaikan invalidiluiskalle tulee tosiaan käyttöä. Opettajakunta ähisee aamuisin sorvin ääreen rollaattorit kolisten. Invapaikkoja on lisättävä.

Jo nyt näyttää selvältä kaksi asiaa. Ensiksikin Tillman ei ennätä koskaan eläkkeelle. Minun kanssani tehtiin sopimus töistä ja eläkkeistä vuonna 1979. Sitten niitä huononnettiin vuonna 1995, toistamiseen vuonna 2005 ja nyt jo taas 4 vuoden kuluttua. Terveys ei riitä minulle tuommoiseen uudistusvauhtiin. Eikä riitä eläkeprosenteissa prosentit.

Toinen asia mikä kannattaa huomioida, on se että tämä ei nyt ole enää mikään tavallinen lama. Kun 1995 eläkeuudistusta tehtiin, suurin osa valtakuntaa oli jo kuivilla. Silloin eläkeikä huononi pääasiassa ainoastaan valtion vanhoissa eläkkeissä. Nyt ikään otetaan kantaa yllättäen, suuren sotu-paketin jälkeen, vain muutaman viikon kuluttua. Väärää politiikkaa. Kummallista politiikkaa. Ilmassa on jotain todella kummallista.

Nokia-lain käänteen ovat saaneet ajattelemaan myös sitä, että onko nyt asialla aidosti maan parhaat voimat ja järkevämmät ihmiset.

Jos ennustukset menevät nappiin, pörssi on ilmeisesti lähdössä nyt hakemaan sitä kuuluisaa toista pohjaa. Tämä välitasannekin on saanut talouselämän kauhuihin. Edessä saattaa kuitenkin olla vielä aivan jotain muuta.

Tillman aikoo visusti laittaa muistiin nykyisen eduskunnan jäsenet, kaikki kaksi sataa. Seuraavissa vaaleissa äänestyskäyttäytymiseni lähtee siitä, että ensin ruksaan yli kaikki nämä entiset. Sen jälkeen harkitsen tarkoin, onko muidenkaan äänestämiselle mitään edellytyksiä.

Herrojen päätökset saattavat olla oikeita ja perusteltuja, politiikka taas hyvin väärää. Näin ei ole totuttu asioita hoitamaan.

Apua on lähdettävä hakemaan, mutta tänne ei nyt riitä mikään puoliksi tapettu joukkue.

Ja jos sitten asiat todella ovat niin huonosti kuin Tillman pelkää, eikä apua ole enää mistään saatavissa, se on sitten toinen asia.

Sitten tapellaan kynsin ja hampain kodin ja Isänmaan puolesta. Eläkkeelle joutavat tulevaisuudessa vain ne hyvin pukeutuneet eläkeläis-nuoret, jotka nykyäänkin joutavat R-kioskilla eläkerahoillaan hevosvetoja tekemään.

Me muut kuollaan sorvin ääreen Lahtisen lailla.

>El arte – taide

>

Ulkona hiihtokeli paranee, mutta minä taistelen sisällä elintilasta. Kolme henkilöä sopeutuu; yksi nukkumalla iltapäivään, yksi lukemalla Arto Melleriä ja yksi lähtemällä kylille.

Minut on jätetty yksin ja yksin on vähän helvetin huono tapella taikka mököttää. Taidan jatkaa Mellerin lukemista. Tämä Arto on ainakin liukkaampi sanoissaan kuin se toinen Melleri, se Leo, joka raamattuja Venäjälle salakuljetti. Tämä Arto-vainaa tykkäsi kaikenlaisesta tekstistä. Joku sanoi, että kauppiaan poika.

Lappajärven seutu taitaa olla erityisen runollista ja taiteellista aluetta. Sinne usein halajaa Tuuri ja siellä hän taisi asua jonkin aikaa, vaikka onkin Kauhavalla syntynyt. Olen nähnyt hänen entisen asuintalonsa siellä Lappajärvellä, mutta ei siihen ole vielä plakaattia ruuvattu seinään. Myös Vimpeliin Tuuri halajaa usein. Melleri ei tunnu halajavan kuin kapakkaan ja korkeintaan teiniaikojensa Halkosaareen. On ehkä törmätty kirjailijan kanssa joskus Tulivuorirokissa.

Jussi Lampikin on syntynyt Lappajärvellä. Ja epäilemättä muutakin kulttuurillista sieltä Lappajärveltä löytää. Kustaa Vilkuna vietti kesiään Lappajärvellä, Stratovariuksen laulaja Timo Kotipelto on syntynyt pitäjässä ja Techicolour-yhtyeen Gary on saanut jopa Lappajärven kulttuuripalkinnon. Painija Jarmo Övermark on myös syntyisin Lappajärveltä. Tuommoinen luettelo on sangen kunnioitettava saavutus 3500 hengen pitäjälle.

Keskipohjanmaan savolaiskiila tunkeutuukin sitten heti siinä pohjoispuolella kohti merta. Vetelissä ja Kaustisella puhutaan jo hassusti ja ollaan jääräpäisen itsepäisiä. Kulttuuria sielläkin tosin on, mutta erilaista. Perhonjoki-laakso on tätä savolaiskiilaa parhaimmillaan.

Huomaattekos, miten Tillman on epätoivoinen. Kun satakuntalainen ryhtyy kirjoittamaan Pohjanmaasta pärettä blogiin, kirjoittaja saa syyttä vain itseään. Tieto ja ymmärrys eivät taatusti riitä tulkintaan. Jos on tylsä päivä lomalla, kannattaisi ehkä harrastaa muuta kuin pohjalaisuuden arviointia.

Aikoinaan kehuin eräälle pohjalaisystävälleni Antti Tuurin kerrontaa ja kirjojen taiteellisuutta ja korkeatasoisuutta. Ystäväni sanoi, ettei ne mitään taidetta ole, se kirjoittaa ihan tavallisista arkipäivän asioista ja ihmisistä. Niitä on mukava lukea, mutta semmoista elämää näkee Pohjanmaalla joka päivä, eikä se mitään tairetta ole.

Paino virkkeen toiseksi viimeisellä sanalla.

>Ensimmäinen päivä

>

Ensimmäisestä lomapäivästä meni 8 tuntia töissä. Ei hyvin alkanut. No, pidän vapaata sitten ensivuoden tuohikuussa. Sain muutaman päälle kaatuvan jutun selväksi ja sitten onnistuin haalimaa puoli tusinaa uutta must – juttua.

Luulen kuitenkin, että nyt alkaa rullaamaan. Suksetkin ovat jo liiterin vintiltä tuotu autotalliin. Pari päivää vielä jos pidän niitä tuulikaapissa, jotta saan siedätyshoitoa, niin ehkäpä jo perjantaina olen mäystimissä ja porkissa koko mies.

Pitäisi keksiä vielä vähän siirtymäriittejä ja muita mukavia asioita, joilla saisi itsensä langetettua loma-loveen. Työnantajan pitäisi oikeastaan viran puolesta tarjota semmoisia työntekijälle. Jotain halpaa ja samalla merkittävää.

”Sinut on valittu tämän vuoden talvilomalaiseksi” Etuina vaikkapa se, että että saat paikan huvitoimikunnassa, työhuoneesi oveen tulee asiasta kertova tarra ja loman jälkeen sinulle varataan henkilöstökokouksen päätteeksi puolituntia aikaa kertoa power-point-sulkeisina oman talvilomasi huippuhetket.

Aika huonoa huumoria irtoaa näin tuhlatun maanantain kunniaksi. Asian tiimoilta olen jo ehtinyt rähjätä perheen kanssa ja kehitellä aika monta depressioskenariota seuraavien neljän päivän varalle. Tämä lomallejääminen on aina yhtä helvetillistä.

>Kummin kaima ja muut tutut

>

Seikkailin loman kunniaksi vähän blogimaailmassa. Mielenkiintoinen on tämä maailma. Tulee mieleeni nuoruusajat ja DX-kuuntelu. Uskomattomia uusia asioita tulee vastaan ja maailma näyttää hassulta ja uudelta, koska niin monet ihmiset katsovat ja selittävät sitä blogeissaan uudella ja tuoreella tavalla.

Luutkasaan – blogissa kirjoittaja on analysoinut viime vaalien jälkeistä eduskuntaa ja hallitusta sukututkijan silmin. Paikat näköjään voidaan jakaa toisellakin tavalla.

Keisarin-suku näyttäisi pärjänneen vaaleissa aika hyvin. Yhdelle suvulle tuli kolmetoista kansanedustajaa ja hallitukseenkin suku sai kolme jäsentään. Tillman on vähän yllättynyt asiasta. Yhdelle suvulle siinä on rätkäisty nyt aikalailla valtaa.

Kaiken kukkuraksi Tillmani vaimokin kuuluu kyseiseen sukuun, joten siinäkin mielessä sitä valtaa on noin niin kuin mikrotasolla meidänkin ruokakunnassa aikalailla Keisarin-suvun jäsenillä.

Samasta blogista selviää sekin, että pääministeri Vanhanen ja ministeri Pekkarinen ovat 6. serkkuja keskenään. Monta muutakin serkkusuhdetta selviää tästä mielenkiintoisesta blogista. Harmi vain, että blogia ei ole viime aikoina päivitetty.

Tillman huomasi ällistyksekseen äitinsä sukukirjasta, että Tillmanilla ja Tillmanin keskikouluaikaisella englannin opettajalla on yhteinen esiäiti 1700-luvulla. Olo ei kuitenkaan ollut oppitunneilla mitenkään kotoinen, sillä olin laiska opiskelija.

Eilen Tillman muuten löysi siirtolaisinstituutin sivuilta sattumalta uuden tiedon isoisänsä sedästä. Hän näyttää menneen Amerikkaan. Suku on ollut pitkään siinä uskossa, että Frans Edvin meni rakentamaan parempaa yhteiskuntaa Venäjälle ja päätyi siellä rakennustyömaan montun pohjalle kuula otsaan. Kukaan ei ole viitsinyt asiaa tarkistaa ja nyt siirtolaisinstituutin listoilta sitten löytyi uusi tieto.

No , Frans Edvin on saattanut myöhemmin innostua Amerikassa tästä vallankumouksen aatteesta. Joka tapauksessa Suomen viranomaiset ovat julistaneet hänet kuolleeksi niinkin aikaisin kuin 1920.

>El pez – kala

>

Laitoin perheelle lohiperhosia. Myivät ne minulle kuitenkin lohimedaljonkeina. En viitsinyt tehdä asiasta numeroa, sillä kauppias vaikutti syyttömältä.

Tarkistin asian netistä. Kyseisiä kalanviipaleita nimitetään aivan yleisesti todella lohimedaljongeiksi. Vain 5 % esillä olevasta tiedosta sisälsi tästä ristiriidasta jotain mainintaa ja oikeaoppisen tiedon määrä oli noin 2 prosenttia.

No eväs maistui oikein hyvältä ja sain perheeltä kannustushuutoja ja katsomoaaltoja. Olin sivellyt kalojen pintaan omaa salaista marinadiani, jossa tällä kertaa ei, ihme kyllä, ollut yhtään Jallua. Perhe muisti varmistaa asian toki, sillä tiedossa on hyvin se, että sotken kyseistä monikäyttöjuomaa ruokaan kuin ruokaan.

Nyt luen ruotsalaista tiiliskiveä. Stieg Larsson on kirjoittanut 700 sivua hyvää tekstiä ja olen vähän koukussa nyt. No lomalla on hyvä lukea tiiliskiveä ja nautiskella olemisestaan

>Käly ja lanko – mutta miksi Nato

>

Joku ihmeellinen Astrid Thors -puhdistautumiskampanja on menossa. Yltiökepulainen Keskisuomalainen on haastatellut ministeriä ja toitottaa hänen ajatuksiaan tänne merenrannikon ulkopuolelle, kauas sisämaahan. Tillmanille voi kohta taas tulla sanomalehden vaihto eteen.

Astrid on sitä mieltä, että Natosta ei pidä järjestää kansanäänestystä. Kälyn ja langon jokainen saa valita niin kuin parhaaksi näkee, mutta Nato on pyhä asia. Siinä tavallinen köyhäkansa saataisi äänestää ihan päin prinkkalaan.

Tillman on samaa mieltä. Nato olisi hyvä määrätä ihmiselle, mutta moni tarvitsee myös apua Kälyn ja langon valitsemisessa. Noin 50 prosentissa valinta menee pieleen. Tässä Nato-asiassa voi käydä myös niin. Parempi olisi, jos herrat ja valistuneet järjestäisivät nämä nato-, käly- ja lankojutut.

Silloin ei olisi niin montaa omakotitaloa myynnissa ja olisi helpompi tapella siitä, millainen armeija saa puolustaa kansanedustaja Saarelan syntymätöntä lasta.

Tillman on tosiaan loman tarpeessa. Ajatus on jo aika tökkivää ja sairasta. Pahoittelen

>Ei tää onnistu vaan meiltä !

>

Meneillään on jossain jotain kisoja. En ole niitä itse katsonut, mutta siitä päättelin, että marketin pulloautomaatilla oli tyhjiä salkkuja kaksi metriä korkea vuori, jonka läpi tavallinen 4 pullon palauttaja ei millään päässyt. Ja kylä on iltapäivisin tyhjä.

Ovat jälleen tehneet suomalaisille paskoja temppuja. Otsikoista luin. Meidän BKT romahtaa nyt dramaattisesti, koska joku yhdistetyn mies oli laitettu hyppyrimäkeen väärään tuulirakoon. Meidän työttömyys nousee nyt 400 000 henkeen taas, koska saatana, me ei taaskaan pärjätty yhdistetyssä. Ja Olli perkele myös; ei sitten hypätä kahta kunnon kierrosta. Meidän yhteiskunta tässä konttaa taas seuraavat 10 vuotta.

Ei voi kuulkaa vähempää kiinnostaa Tillmania. Edes Jyväskyläläinen nurkkapatrioottinen jääkiekkouutisointi Keskisuomalaisessa ei ole niin karseaa kuin urheiluihmisten ilmassa leijuminen näiden hiihtokisojen tiimoilta. Tillman ihmettelee sitä, kuinka irti todellisuudesta nämä urheiluihmiset ovat.

Lähin vertailukohta tulee mieleen vain kirkosta. Mutta jopa lutherilainen kirkko on viime vuosina sentään vähän kiinnostunut ihmisten todellisuudesta. Oopiumia ja sirkushuveja, sanon minä.

Minullapa on lomaa viikko. Meinaan hiihtää 3 vuoden tauon jälkeen. En kylläkään kerro missä ja koska. Meikäläisen hiihto on niin herkkä laji, että siinä ei neuvojia ja paasaajia tarvita. Hiihtämisestä ja lomasta johtuen kirjoittelu voi olla pätkittäistä. Yritän raportoida kuitenkin suhteellisen säännöllisesti maailman kummallisuuksista.

Muuntaja-blogi on muuten taas uudella alustalla. Linkki on edelleen tuossa oikealla. Nyt on mahdollisuus hakea muuntajia paikkakunnan mukaan ja on siinä sitten toinenkin valikko aiheille, josta voi etsiä esimerkiksi tasakattoisia muuntajia, tai siitäkin valikosta paikakkunnan mukaan.

Vieläkin kannattaa muuntaja-sivustolle saapumisen jälkeen klikata otsikkoa, jolloin vasta muuntajat asettuvat nätisti jonoon. Sivuston väritys ei vieläkään ole ihan sitä, mitä haluan, mutta ainakin tämä on vähän käyttäjä-ystävällisempi. Kiitoksia kovasti Iinekselle avusta ja kommenteista.