>Numerosos – moni
by Michael Tillman
>
Valokuvatorstain aiheena on tällä kertaa ” Moni”
Tässä on ainakin montaa asiaa monta kappaletta. Tillman ei tiedä, onko kyse neli-niitisestä taikka kuusi-niitisestä, mutta loimia näyttää olevan enemmän ja kuteita vähän liian vähä kun on jäänyt noin harvaksi.
Uskoisin, että kyseessä on näyte Antti Tuurin kirjoissaan kovasti mainostamista kauhavalaisista mattokutomo-tuotteista. Ettei vaan olisi Matsonpin Taiston verstaalta lähtöisin.
Kuvaa voi klikata suuremmaksi jos tohrit
Tillman 
>Hieno ”moni-idea” 🙂
>Moni osaa tehdä käsillään arkeen ja pyhään kuuluvia juttuja lapasista mattoihin, myssystä poppanaliinoihin… minä en… ;)-wiltteri-
>Minulle tulee tästä mieleen yksi matto mikä odottaa muuton jälkeen lattialle pääsyä sohvan päällä. Kude näyttää ihan samanlaiselta, toki väri on vähän toinen.
>Hei Tillman,Kyll mä tohrin..Hienoa käsityötä täytyy sanoa ja monta tässäkin
>Minäkin tohdin ja klikkasin isommaksi. Monistuvaista.
>Aika monisäikeistä on. Tuli mieleen joku matto tai ryijy, jännä.
>Kyllä se tuo meidän olohuoneen matto siinä, joka on päässyt näin julkisuuteen.
Suurena haaveena on saada joskus syntymäkodista yhdet äitini monista kangaspuista. Eläkkeellä sitä olisi mukava iskeä metri pari mattoa päivässä niin että jytinä vain kävisi.
Lapsuuden ensimmäisiä muistikuvia on se, kun leikittiin kangaspuiden takana kun äiti kutoi.
>Kyllä se tuo meidän olohuoneen matto siinä, joka on päässyt näin julkisuuteen.
Suurena haaveena on saada joskus syntymäkodista yhdet äitini monista kangaspuista. Eläkkeellä sitä olisi mukava iskeä metri pari mattoa päivässä niin että jytinä vain kävisi.
Lapsuuden ensimmäisiä muistikuvia on se, kun leikittiin kangaspuiden takana kun äiti kutoi.
>Hei pitkästä aikaa Tillman,
Meni hieman aikaa hukaten etten ehtinyt tekstiesi pariin…
Näin kangas- ja luomapuiden joukossa kasvaneena tulee kuvasta mieleen kuulomuistikuva ”TTHUMB” se isku kangaspuiden, sitten muutama poljinten polkaisu ja ”sukkulan” vinkaisu ja taas ”TTHUMB”…pienenä oli kuva että kaikkialla on varmasti kangaspuita…niitä oli kotona, molemmissa mummoloissa ja kotona vielä leikattiin ja revittiin matonkuteita toisillekin.
Ei ne matot aivan tuommoisia olleet mutta ainakin pari niistä on käytössä tälläkin hetkellä Pennulla.
” Paliasta jalakaa
tervehtää vanaha porraskivi,
jonka aika on
silooseksi hionu.
Porstuan matto
on kulunu.
Ovenkrivas viipyy käsien jäläki.”
lainattu Etelä-Pohjanmaan murresanakirjasta Ei lisä pahoota, Kerttu Karhu
t.Pentu
>Moi-moni-moni.