>Juguetear – peuhata
by Michael Tillman
>
Takavuosina 1980 –luvun lopulla, kun kerran taas yritin epätoivoisesti irti tupakasta, innostuin kokeilemaan nikotiinilaastareita. Ne sopivat minulle jotenkin paremmin kuin ne purukumit. No minä lätkin laastaria sunnuntaina olkapäähän ja ryhdyin jännittyneenä odottamaan, koska kessunhimo iskee. Koko pyhä siinä meni ihmetellessä eikä mitään erikoista tuntunut. Tupakkaa ei tehnyt mieli ja olo oli rauhallinen
Yöllä sitten alkoi todellinen samba. Ensimmäisenä yönä vingutin lakanoita unissani kolmen naisopiskelijan kanssa. Aamulla oli rento ja autereinen olo. Iltapäivällä ryhdyin tavaamaan tarkemmin laastaripakkauksessa ollutta ohjelappusta. Siellä varoiteltiin hikoilusta, rytmihäiriöistä, ja toden totta, siellä varoiteltiin myös ”villeistä” unista.
Illalla lätkäisin taas uuden laastarin olkapäähän ja menin odottavin mielin vuoteeseen. Heti kun sain silmäni kiinni, meno jatkuin entistäkin irstaampana. Viikon aikana selasin oppilaitoksen kaikkien naisopiskelijoiden siipisulat moneen kertaan.
Loppuviikosta vaimo alkoi ihmetellä vähän, kun mies pesee hampaitaan jo ilta seitsemältä ja hiipii petiin ennen iltauutisia. Perjantaina ajattelin sitten oikein viikonlopun kunniaksi repäistä ja läimäsin nikotiinilaastarit kumpaankin olkapäähään. Odottelin innolla nukahtamista.
Kun uni tuli, alkoi todella hillitön meno. Nyt vastapelurina oli kuitenkin lähes 70 vuotias anoppini. Heräsin melko tuskaisena ja voipuneena kello 4 aamulla ja kädet vavisten menin hermosauhuille. Rajansa se sentään on irstailullakin.
Sen jälkeen olen pysytellyt nikotiinipurukumeissa ja hyvissä sikareissa.
No viime yötä on mukava muistella. Ei hermostuta ollenkaan. Osasin unessa kaikki immelmannit.
Tillman 
>Kiitos aamunauruista!Juuri kirjoitin nauramisen välttämättömyydestä omaan blogiini http://suggero.vuodatus.net. Tulipa taas todistetuksi, ja aamu lähti hyvin vauhtiin.Mulla on mielialalääkityksestä vähän samat kokemukset – ei ihan NOIN villit tosin. Pitäisiköhän lisätä annosta,minun touhujani kun ei kukaan ole kyselemässä, teinini ovat jo tottuneet kaikkeen.
>Kiitos kiitoksista…Päivä on aina pelastettu, jos saa jonkun hyvälle mielelle
>Hmmm.. Enpä enää ihmettele, että lukijakuntasi koostuu paljolti ihastuttavista naisista. Kiitos hupihetkestä!Immelmannit?
>Immelmanni on taitolento kuvio, jossa ollaan välillä oikein päin ja välillä selällään ylös alaisin ja taas oikein päin. Tuosta osoitteesta löytyy kuvakin. En osaa tähän kunnon linkkiä laittaa, mutta lisään sen linkin tuonne päreeseenhttp://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.virtualpilots.fi/hist/manuals/yak3/kuvat/57.gif&imgrefurl=http://www.virtualpilots.fi/hist/manuals/yak3/luku4.html&usg=__ttSGwGjOZSiEjH_BFAe3ukDSaiI=&h=390&w=500&sz=16&hl=fi&start=1&um=1&tbnid=gOWZTTImAVkr1M:&tbnh=101&tbnw=130&prev=/images%3Fq%3Dimmelman%2Btaitolento%26um%3D1%26hl%3Dfi
>Immelmann, ”immeli”, on taitolentoliike, jossa tehdään puolikas silmukka ylöspäin ja samanaikaisesti vaakakierre niin, että kone on silmukan laella oikein päin (normaalissa silmukassa se on ylösalaisin). Se on yksi ensimmäisistä lentäjäoppilaille opetettavista taitolentoliikkeistä heilurikahdeksikon ohella.Työnnä sauvaa hiukan eteenpäin ja löysää kaasua. Kun kierrokset tasautuvat, vedä sauvaa voimakkaasti taakse. Kone lähtee nousuun. Lisää kaasua ja väännä samanaikaisesti sauvaa jommallekummalle sivulle niin, että kone kiepsahtaa siivekkeillä ympäri. Kone nousee nyt ylöspäin oikein päin. Kun kone on silmukan laella, oikaise kone vaakalentoon ja tasaa kaasu.
>Hienot ohjeet…Itse luin ensimmäisen kerran tästä liikkeestä Eino Luukkasen kirjasta ”Hävittäjälentäjänä kahdessa sodassa.”Liike ei niin kauhean monimutkaisen näköinen ole, mutta sanana Immelmanni on hieno.