>Numerosos – moni

>

Valokuvatorstain aiheena on tällä kertaa ” Moni”

Tässä on ainakin montaa asiaa monta kappaletta. Tillman ei tiedä, onko kyse neli-niitisestä taikka kuusi-niitisestä, mutta loimia näyttää olevan enemmän ja kuteita vähän liian vähä kun on jäänyt noin harvaksi.

Uskoisin, että kyseessä on näyte Antti Tuurin kirjoissaan kovasti mainostamista kauhavalaisista mattokutomo-tuotteista. Ettei vaan olisi Matsonpin Taiston verstaalta lähtöisin.

Kuvaa voi klikata suuremmaksi jos tohrit

>Juguetear – peuhata

>

Ylimääräiset unihiekat varmasti aiheuttivat sen, että pehuhasin koko yön unissani lukioaikaisten naisten kanssa. Olen sitä aamun tunteina miettinyt ja pohtinut. Piti tarkastaa jopa pari seikkaa Jungilta ja Freudilta. Mutta ei hätää, tämä näyttäisi pysyvän aisoissa hyvin. Pitää olla vain tarkkana tuon unihiekan annostelun kanssa. Pienikin määrä näköjään muuttaa unia.

Takavuosina 1980 –luvun lopulla, kun kerran taas yritin epätoivoisesti irti tupakasta, innostuin kokeilemaan nikotiinilaastareita. Ne sopivat minulle jotenkin paremmin kuin ne purukumit. No minä lätkin laastaria sunnuntaina olkapäähän ja ryhdyin jännittyneenä odottamaan, koska kessunhimo iskee. Koko pyhä siinä meni ihmetellessä eikä mitään erikoista tuntunut. Tupakkaa ei tehnyt mieli ja olo oli rauhallinen

Yöllä sitten alkoi todellinen samba. Ensimmäisenä yönä vingutin lakanoita unissani kolmen naisopiskelijan kanssa. Aamulla oli rento ja autereinen olo. Iltapäivällä ryhdyin tavaamaan tarkemmin laastaripakkauksessa ollutta ohjelappusta. Siellä varoiteltiin hikoilusta, rytmihäiriöistä, ja toden totta, siellä varoiteltiin myös ”villeistä” unista.

Illalla lätkäisin taas uuden laastarin olkapäähän ja menin odottavin mielin vuoteeseen. Heti kun sain silmäni kiinni, meno jatkuin entistäkin irstaampana. Viikon aikana selasin oppilaitoksen kaikkien naisopiskelijoiden siipisulat moneen kertaan.

Loppuviikosta vaimo alkoi ihmetellä vähän, kun mies pesee hampaitaan jo ilta seitsemältä ja hiipii petiin ennen iltauutisia. Perjantaina ajattelin sitten oikein viikonlopun kunniaksi repäistä ja läimäsin nikotiinilaastarit kumpaankin olkapäähään. Odottelin innolla nukahtamista.

Kun uni tuli, alkoi todella hillitön meno. Nyt vastapelurina oli kuitenkin lähes 70 vuotias anoppini. Heräsin melko tuskaisena ja voipuneena kello 4 aamulla ja kädet vavisten menin hermosauhuille. Rajansa se sentään on irstailullakin.

Sen jälkeen olen pysytellyt nikotiinipurukumeissa ja hyvissä sikareissa.

No viime yötä on mukava muistella. Ei hermostuta ollenkaan. Osasin unessa kaikki immelmannit.