>El cosmonauta – kosmonautti

>

Kohta laitan sorvin sammuksiin ja lähden kotiin. Pimeää oli tullessa ja pimeää on nyt lähtiessä. Valossa muu väki on tuolla jossain kylällä päivä’n aikana tehnyt jotain muuta, mutta tämä oma kellonympärykseni on taas kerran myyty täällä pimeyden keskellä työnantajalle.

Kun pari hommaa menee päivän aikana reisille ja pari hommaa vain sinne päin, ei voi juuri olla ylpeä ja tyytyväinen. Edes työyhteisön sosiaalinen konteksti ja esimies- alaissuhteet eivät tänään voita työnantajan tarjoamia taloudellisia kannusteita. Tänään olen palkkani ansainnut, vaikka vähän sutta tulikin.

Toisaalta, viikon kadoksissa ollut espanjan tenttini on viimein löytynyt. Semmoiseen en ole sentään koskaan itse pystynyt; oppilaan tentin hukkaamiseen. Päivässä on siis hivenen valoakin.

Kotona odottaa kylmä olut ja Kosmonautti, finlandiaehdokas. Olen maistellut kirjaa jo muutaman sivun ja voin vakuuttaa, että mikään turha kirja ei ole kyseessä. Palaan asiaan, jahka olen saanut sen luettua

>Destruir – tuhota

>

Sodan tuhoja on ryhdytty arvioimaan Gazassa. Sota on kamala asia, sen ymmärsi jo aikoinaan Hietasen poika jatkosodassa kun hän asiasta filosofoi Veeralle. Surkeutta syntyy ja vahinkoa tulee; talo palaa ja metsää kaatuu.

Saudiarabia on luvannut jo huikean summan rahaa Gazan alueen jälleenrakentamiseen. Tillman miettii sitä, miten raha jaetaan vahinkoja kärsineille. Saavatko Fatahin perheet mitään ? Millainen on vahinkojen arviointiperiaate ja -systeemi.

Sodan vahinkoja on aina arvioitu. Ei se uusi asia ole. Törmäsin viikonloppuna netissä seikkaillessani kansalliskirjaston digitaaliarkistoon, jossa oli tästäkin asiasta jämptisti tehtyjä muistiinpanoja. Sodista meillä ei ole ollut puutetta ja näkyy aina pännämiehiäkin riittäneen.

Löysin sivuille tämän mielenkiintoisen blogin kautta. Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon on digitoitu Suomen sotaan ( 1808 – 1809) liittyviä dokumentteja. Buxhoevdenin päämajan siviilikanslian papereista löytyvät mm. Vahingonkorvaushakemukset tutkimuspöytäkirjoineen.

Laitan tähän esimerkkinä aukeaman (kuva 616), , jossa kotipitäjäni tilalliset ovat päässeet kertomaan luovuttamistaan vaate- ja ruokatavaroista. Kuten huomaatte, jo silloin on osattu sodan jälkeen tarkasti korvausvaatimukset kirjata ylös.

Monesta talosta on hävinnyt viina ja tupakkaa, vanttuita on mennyt monet parit ja leipää on otettu kaikista taloista. Kuivattu liha ja läski ovat myös olleet helposti sodan melskeisiin häviäviä asioita.

Siitä Tillmanilla ei ole tietoa, miten hyvin uudet vallanpitäjät sitten korvasivat nämä menetykset talollisille. Myös se on vähän hämärän peitossa, miten kävi niin sanotuille köyhän kansan saamisille. Tässä on vain lueteltu talojen ja mahdollisesti niiden torppien menetykset.

Blogin lukija voi käydä vilkuilemassa oman paikkakuntansa luetteloita täältä.