>La cambio – muutos

>

Viime päivinä olen pohtinut mielessäni epämääräistä kokonaisuutta, jolle en löydä millään kunnollista nimeä. Olen pohtinut muuttumista, blogiminuuden muutosta, joka vaihtaa jonkin bogisivun todellisuuden asteittain johonkin suuntaan.

Olen seikkaillut täällä nyt vuoden ja kahdeksan kuukautta. Omat kirjoitukseni ovat muuttuneet tämän ajan kuluessa paljon. Siitä minulla on jopa kielen ammattilaisen lausunto. Samoin monien seuraamieni sivujen tekstit ovat eläneet ja muuttuneet. Omissa teksteissäni satiiri ja iva ovat ehkä vähän laimenneet ja tilalle on tullut enemmän hämmästelyä ja avautumista.

Blogirollissani pyörii muutamia sivuja, joiden viimeaikaista kehitystä olen oikein hätkähtänyt. Olen oikeastaan pelästynyt suuria muutoksia. Muutamien kirjoittajien tekstit ovat muuttuneet melkein vastakohdiksi entiselle historialle. Poissa on usein älyllisyys, hienotunteisuus ja ammatillisuus. Tilalle on tullut julistusta ja lopullisten totuuksien kuuluttamista.

Monesti olen hämmästynyt joidenkin ihmisten loputonta sivistystä ja oppineisuutta, joka näyttää yhdistyvät suureen laaja-alaisuuteen ja kykyyn muutamassa tunnissa muokata laajoja ja ymmärtäviä analyysejä itämaisista uskonnoista, lasten yökastelusta, koulusurmista ja makrotalouden hienouksista. Ja sitten seuraavana päivänä tilalle on astunut kiihottaja, villitsijä ja alleviivaava osoittelija.

Olen alkanut epäillä, että joissakin tapauksissa joidenkin sivustojen takana saattaa olla jopa ryhmä taitavia ihmisiä, joilla on kykyä ja mahdollisuutta tehdä sitä samaa täällä, mitä erkkolainen tekee lasipalatsista.

Tai sitten olen vain väsynyt, kyllästynyt, yksinäinen ja tyhmä. Ehkä minun itsenikin pitää ryhtyä vähitellen muuttamaan ja tuulettamaan ajatuksiani. Selvyydeksi on todettava, että monet em. muutoksista sivustoilla ovat tapahtuneet omien mielipiteideni suuntaan. Ei ole siis kysymys ihmettelystä sen vuoksi, että suunta on tämä. Ihmettelen sitä, miksi muutamien kirjoittajien ajatuksissa on juuri viime viikkoina tapahtunut suuria muutoksia.

Mutta kuten sanoin, saatan olla tyhmä ja ymmärtämätön, jonka omassa kellotapulissa lepakot ovat vain tänään vaihtaneet paikka ja paskantaneet lattialle.

Ps.

Eikä tässä nyt tarkoiteta Kemppinen- blogia , jonka laadukkuus ja laaja-alaisuus on häkellyttävää, uusiutumiskyky looginen ja loistava sekä kansatieteellinen osaaminen riemastuttavaa.

>Ravintola Belge , hieno tutustumisen arvoinen paikka

>

Ravintola Belge on pahoitellut syntynyttä hinnoittelukömmähdystä ja on ryhtynyt toimiin asian suhteen. Asianomainen on saanut rakentavaa kohtelua ja muillekin virheellisen hinnoittelun kohteeksi joutuneille ravintola lupaa hyvitystä kuittia vastaa.

Tillman on iloinen asiasta ja samalla on havahtunut ja äimistynyt tämän välineen tehokkuudesta ja käyttökelpoisuudesta silloin kun yhteiskunnan toimivuutta puidaan. Hieno asia, että tässä päästiin näin hienoon lopputulokseen. Tillman aikoo pistäytyä kyseisessä paikassa, sillä listalla näkyy olevan lupaavan hienoja duppeleita, trippeleitä ja makoisia Leffe-oluita.

>La familia noble – jalosukuiset

>

Huonosti kuolee, huonosti kuolee….. sanoi Kukka- ja hautausliikkeen omistaja Ruumisville aikoinaan Karstulassa, kun joku kysyi, miten menee.

Huonosti kuoli myös eilisessä koiraohjelmassa. Ajattelin katsoa muutaman hetken televisiota tyhjentääkseni päänuppini päivän raadannasta. Sattumanvaraisesti avasin toosan juuri siltä kanavalta, jossa loppuun asti jalostetut rotukoirat tekivät hidasta kuolemaa. Epileptinen kohtaus ei näytä koiralla yhtään sen mukavammalta kuin ihmisellä.

Ohjelman ingressi alleviivasi sen kaikkien tietämän tosiasian, että rotukoirajalostuksella on aikaan saatu koirarotuja joilla on erilaisia jalostuksesta johtuvia vikoja ja tauteja runsain määrin. Rotuopilliset määrittelyt ja tuomarien mielipiteet ovat ohjanneet rotujen muotoja ja ulkonäköä niin, että paketti ei enää oikein pysy kasassa.

Sykähdyttävää oli katsoa esimerkiksi sitä pientä koiraa, jonka aivot eivät enää mahtuneet pääkoppaan ja joka tuskissaan raapi itseään ja pyöri lattialla. Epileptinen koirakaan ei ole kaunista katsottavaa. Rhodesian koiralla on selässä reikä, josta ulkoilman pöpöt voivat päästä selkärankaan..Merkillisyyksiä oli vaikka kuinka. Tässä vaiheessa minua oksetti niin paljon, että pakenin sänkyyn näkemään painajaisia.

Koirien omistajat kärsivät rotupuhtaiden lemmikkiensä puolesta, mutta koiria ei lopetettu. Vähän oksetti katsoa tilannetta, jossa omistaja makaa epilepsiakohtauksen saaneen boxerinsa päällä keittiön lattialla. Sitä vastoin kasvattajat pyrkivät lopettamaan kaikki semmoiset pennut, joilta puuttuu joku rotuominaisuus. Esimerkiksi juuri tuon Rhodesian koiran tumma selkäjuova on semmoinen asia, jolla syntynyt pentu voi pelastaa elämänsä.

No samaan rotuopilliseen puuhasteluun ovat syyllistyneet lievemmin kaikki, jotka eläinten kantakirjojen kanssa ovat puuhastelleet. Ayshirelehmä on huippuunsa viritetty eläinformula, ravihevosella on komeampi ja täydellisempi sukutaulu kuin omistajallaan ja kissan nimi saattaa muistuttaa Baijerilaisen kreivin käyntikorttia.

Tillmanin puolesta kukinkin voi puuhastella ihan mitä vain laki sallii, mutta eläimelle aiheutettu kärsimys on raukkamaista ja inhottavaa. Monet sekarotuiset ja vähemmän puhtaat lemmikit ovat paljon mukavampia ja söpömpiä kuin nämä viritykset. Lehtitiedoissa usein kiitettävästi kerrotaan koirien rodut silloin kun lemmikki on päättänyt ryhtyä saalistamaan ravintoketjuunsa kuulumattomia asioita.

Tillmanille kissa on kissa ja koira on koira. Kaikki muu on kohtuullisen turhaa. Lukijoiden joukossa on paljon lemmikkien omistajia. Älkää ottako pulttia minun kirjoituksistani. Se ei auta mitään. Pitäkää huolta lemmikeistänne ja edesauttakaa järkeviä jalostusmenetelmiä ja eettisiä arvoja sekä käyttäkää valtaanne ja vaikutuskanavianne.