Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Me löydetään ne, kevään ensimmäiset kielot

>…………………………………….
….katkelma otsikkorunosta…..

Päiväkodin pihassa lätäköissä
roiskahtelevat lapset
todistavat täydellistä rikosta
kun kiivetään aidan yli, raahataan säkkiä kirjaston pihamaan poikki
Muistan, minulla on palauttamatta Huizingan Keskiajan syksyä,
olen lainauskiellossa, kirjasto kiinni,
ainakin syksyyn asti
täytynee kirjoittaa kirjat itse, omiin nimiin

…………………………………………..
………………………………………….
Arto Melleri : Puukkobulevardi 1997

>La huida – pako , eli huidella huisin nevadaan

>

Tämän päivän Iltalehdessä näyttää olevan mielenkiintoinen uutinen. Neljä kuukautta kateissa olleen naishenkilön kohtalo on viimein paljastunut. Tällä kertaa tarina päättyi poikkeuksellisesti, sillä asianomainen näyttäisi olevan hengissä ja hyvissä voimin.

Tämä Jyväskylän Jyskästä kotoisin oleva 49-vuotias nainen löydettiin Las Palmasista, Espanjasta, kun hänen suomalainen työnantajansa ilmoitti asiasta. Poliisin mukaan nainen oli aloittanut työt Kanarialla jo syyskuun lopussa, muttei ilmoittanut siitä omaisilleen. Se on nähkääs tämä vapaa Euroopan Unioni, joka mahdollistaa työnhaun toisessa maassa, työskentelyn toisessa maassa ja ihmisen vapaan reissaamisen maasta toiseen.

Kyseessä lienee tyypillinen entisen poisheitto-fantasia, jota monet meistä silloin tällöin harrastavat päiväunissaan, mutta vain harva lopulta rohkenee oikeasti tehdä. Kyseessä taitaa olla tarina naispuolisesta Kaarlo Vatasesta, joka halusi vain nostaa kytkintä ja jättää menneisyytensä toisten harteille. Aloittaa puhtaalta pöydältä. En tiedä, oliko tällä karkulaisella jänis mukanaan.

Lopettelin eilen Paul Austerin kirjan Oraakkeliyö, jonka sisällä on monta sisäkkäistä tarinaa ja juonta. Niistä yksi kertoo juuri miehestä, joka aamulla lähtee töihin, mutta hyppääkin New Yorkissa Kansas Cityyn menevään lennokkiin ja haluaa jättää kaiken entisen taakseen. Tuloksena tietenkin lopulta tuho. Varoitus meille kaikille lähtöä harkitseville.

Entinen taakse jää… lauloi Jukka Kuoppamäkin aikoinaan. Siihenhän nämä irtiotot useimmiten pyrkivät. Entisessä on jotain, jonka haluaa jättää taakseen. Aihe on ikiaikainen ja traditionaalinen. Sitä harrastettiin jo aikoinaan, kun lähdettiin Amerikkaan. Rannalle jäi laulamaan vain Brita Koivunen, että mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruastumaton ?

Aamun kunniaksi muutama käytännön neuvo Luluille ja muille lähdöstä haaveilijoille.

Ensiksikin hanki sen verran kielitaitoa, että selviät alkuperäisväestön parissa. Jo menet Inglesiin suomaisbaariin tarjoilijaksi taikka ovimikoksi, viikon sisällä joku tuttu saapastelee sisälle. Hankkiudu kauaksi suomalaisista.

Toiseksi hanki käteistä. Korttia vinguttamalla ja s-etukorttia käyttämällä sinut on helppo löytää. Jos käytät noita kortteja, omaiset tietävät jopa sen, mitä olet juonut ja kuinka paljon. Noutaja kotiin tulee alle viikon.

Kolmanneksi, jos lähdet, lähde ovelasti. Älä lähde passillisiin maihin, vaan sotkeudu jonnekin Eurooppaan ja pysy liikkeessä. Portugalin kalastajakylä voi olla ratkaisu ongelmaasi, mutta varmimmin olet turvassa jossain Itäisessä Euroopassa taikka Italiassa.

Mutta ennen kaikkea, opiskele kieltä ja hanki käteistä ja ryhdy tekemään valejälkiä. Niitä on hyvä olla olemassa sinä päivänä, kun takaa-ajajat huomaavat sinun lähteneen.

Kuvassa on juna, sangen käyttökelpoinen pakoväline.