>El libro electrico – sähköinen kirja

by Michael Tillman

>

Tillman on miettinyt jo pitkään sähköisen kirjan hankintaa. Lukupäätteitä on ilmestynyt markkinoille hiljakseen ja jotkut niistä ovat jo kuulemma sangen keveitä silmille ja käsille. Kirjojakin on tarjolla jo runsaasti.
Erkkolaisen verkkosivuilla asiasta hehkutettiin eilen uudessa sävyssä. Tähän asti asiaa on pidetty ohimenevänä ilmiönä ja lukijoille on uskotellut vankasti erilaisin argumentein, että vehje on kömpelö ja kirjoja ei saa, ainakaan suomeksi. Nyt näyttää lehden linja muuttuneen. Erkkolaiselle tämä on aika yleinen prosessi, jonka syistä en ole päässyt perille. Miksi äkkiä joku asia muuttuu erkkolaisessa hienoksi ja hyväksytyksi ? Kuka sen aikaan saa ? Missä sijaitsee mielipidemuokkaamo ?

Hieno sana, tuo mielipidemuokkaamo. Keksin sen siitä, kun ystäväni esitteli tässä taannoin uuden kotinsa huoneita ja totesi, että tässä on sitten pienturkismuokkaamo. Ja näytti kädellään kohti makuuhuonetta.

No, Tillman miettii kuitenkin kovasti tuommoisen laitteen hankintaa. Mukavaa olisi kanniskella 200 kirjaa samaan aikaan mukanaan. Mukavaa olisi lukea vuorotellen ja valikoiden. Ehkä..

Nyt matkalle otettu fyysinen kirja on aina merkityksellinen. Tillman kuljettaa kaukomatkoilla yhtä määrättyä kirjaa mukanaan. Siitä riittää lukemista ja nautintoa joka kerta aina uudelleen ja uudelleen. Se antaa vastauksia, se palauttaa vanhoja asioita mieleen. Se on tietenkin tietyssä mielessä riitti ja rituaali, mutta olen minä ilman sitä kirjaa hyviä ja onnistuneita matkoja tehnyt. Lukijan ei pidä uskoa, että puhun nyt Raamatusta. En puhu myöskään kauppamiesten säätiön Uudesta Testamentista. Puhun aivan normaalista kaunokirjallisesta teoksesta.

Kauppamiesten säätiö on muuten ihan oikeilla linjoilla, kun on varustanut kaikki mahdolliset hotellihuoneet Uudella Testamentilla. Usein kaupparatsujen ja muiden hotellikulkevaisten yönseudut ovat niin levotonta aikaa, että Vanhaa Testamenttia lukemalla tuskin uni simmuun tulisi.
Kirjastohuoneen glamour saattaisi sähköisen kirjan mukana kadota kokonaan. Jos yöpöydällä oleva 8 gigan tikku ja vieressä nyhjöttävä lukulaite olisivat sama asia kuin kunnollinen iso kirjahylly täynnä oikeita kirjoja, jotain menetettäisi. Ei mukavaa nojatuolia, ei sävyisää kohdevaloa, ei hienoa tunnelmaa eikä joka vuotista imurointiurakkaa. Toisaalta, muuton kustannuksista ja vaivasta putoaisi huomattava osa pois.
Tillman jää miettimään edelleen tätä asiaa. Onneksi lukulaitteen ostajista on muodostunut viikkojen ja kuukausien pituinen jono. Lienee viisainta odottaa siihen asti, kun semmoisen saa ihan tiskiltä. Saattaa ilmestyä uusi laitesukupolvikin.

Kuva on lainattu erkkolaisen verkkoversiosta