>La gana – mielihalu

>

Työnantaja on ryhtynyt kantamaan huolta ikääntyneet työntekijänsä kunnosta. Usean vuoden aikana työnantaja on kehottanut meitä reippailemaan, käyttämään työpaikan kuntosalia ja hyötyliikkumaan ainakin työmatkoilla. Olemme päässeet maistamaan TYKY- toimintaa eri muodoissa monen vuoden aikana, mutta tulokset ovat olleet ilmeisen vaatimattomia, sillä työnantaja on ottanut käyttöönsä nyt uuden aseen; liikuntasetelit.

Tillman tilasi niitä aikamoisen nivaskan eli sen määrän, mitä kerralla nyt annetaan. Ajattelin, että tuommoinen seteli olisi kiva juttu mentaalisesti, sillä silloin maksaessa, ikään kuin kädessä olisi ainakin leikkirahaa, jonka luovuttaminen saa ihmisen vastineeksi koko rahan edestä rehkimään.

Varsinainen pommi oli kuitenkin lista niistä paikoista, joihin tämä seteli kelpaa. Työkaverin kanssa huomasimme heti sen , että seteli kelpaa Ikaalisten kylpylään, ynnä moneen muuhun riemukkaaseen paikkaan. Ei kun tarkistamaan asia toimistosihteeriltä saman tien.

Pettymykseksemme liikuntaseteli ei kelpaa naistentanssien sisäänpääsymaksun osaksi. Sitä vastoin työnantajan edustaja ei nähnyt mitään estettä sille, että liikuntaseteliä käyttää alkuillasta allasosastolla ja loppuillasta laittaa itsensä vyöryvien leidimassojen armolle tanssisalinpuolella ns. omalla rahalla. Tosi hyvä systeemi meistä.

Nyt tässä on jo pari viikkoa odotettu liikuntaseteleitä ja alvariinsa on toimiston rouvien kiusana oltu. Liikkumisen polte on jo vahva suonissa. Sitä vihdoin ymmärtää himoliikkujan tuskaa, kun hän on lumettomina ja myös lumisina talvina valmis tekemään hiihtoharrastuksensa eteen tuhansien kilometrien matkan Leville, Saariselälle taikka Ylläkselle.

Liikuntaseteli on saanut minutkin liekkeihin. Lajivalikoimaa ja rytmitystä olen käynyt harva se ilta kurkkimassa täältä, Ikaalisten kylpylän kalenterista.

>Construir – rakentaa

>

Saudi-Arabia on ilmoittanut antavansa Gazan jälleenrakennukseen miljardiavustuksen. Tillman huomauttaa, että ne taitavat olla meidän rahojamme kaiken lisäksi. Alun perin tämä automaatti on lähtenyt liikkeelle siitä, että yhä suurempi osa energiavarallisuudesta on siirtynyt ainakin väliaikaisesti energiavarojen haltijoille, jotka ovat sitten investoineet samat rahat takaisin energian tarvitsijoiden talouselämään, jotta pyörät pyörivät ja energia menisi kaupaksi.

Nyt eivät pyörät oikein pyöri ja öljyn hinta rypee pohjamudissa. Irtonaista rahaa näyttää silti olevan esimerkiksi arabimaissa hyvinkin värikkäisiin hankkeisiin. Tillman on mielessään ihastellut sitä, että nyt saavat aavikon lapset lasketella sisähalleissa ja aution erämaan laidassa voidaan tehdä töitä satoja metrejä korkeissa pilvenpiirtäjissä.

Tämä uusin automaatti on kyllä yliveto. Muistuttaa vanhaa MYLLY-peliä, jossa tietyssä asemassa saattoi siirtää yhtä nappulaa edestakaisin ja syödä joka vuorolla vastustajan nappulapääomaa.

Öljyrahat kiertävät vain vähän toisin. Ne käyvät ensin länsimaissa ja Yhdysvalloissa vauhdittamassa talouselämää, jota kautta ne siirtyvät välillisenä tukena Israelin tukitoimiin ja aseistuksen ylläpitoon, josta kautta niillä rahoilla aiheutetaan kaiken sortin melskettä ja meteli niin, että kohta taas tarvitaan rahaa ja tukea ystävien infrastruktuurin pystyyn kasaamiseen.

Tillman mieluusti olisi kärpäsenä katossa kuuntelemassa, mitä reunaehtoja sheikit asettavat Hamasille taikka Fatahille jälleenrakennusrahojen vastineeksi. Uskoisin, että öljyrahoja ei ihan ensimmäiseksi anneta uuden aseistuksen ostoon.

Uusista marttyyreistä ei puutetta ole. Se onkin ainoa selvä ja varma seuraus tämän sorttiselle toiminnalle. Uskoisin, että Gazan alueella on hyvin pienet mahdollisuudet sitouttaa nuoria sellaiseen tulevaisuuteen, josta ei edes pienintä lupausta ole annettu. Alueella asustelee jo kolmas sellainen sukupolvi, joka ei tiedä, mikä rauha on. Rekrytointi sujuu näillä next step-messuilla oikein hyvin. Jälkikasvu on taattu, jahkaa saadaan uudet pytingit pystyyn ja entiset uhrit haudattua.

Operaatio on päättynyt. Yhdysvaltain uusi presidentti voi aloittaa rauhassa virkakautensa. Ajoitus oli täydellinen.

>El libro electrico – sähköinen kirja

>

Tillman on miettinyt jo pitkään sähköisen kirjan hankintaa. Lukupäätteitä on ilmestynyt markkinoille hiljakseen ja jotkut niistä ovat jo kuulemma sangen keveitä silmille ja käsille. Kirjojakin on tarjolla jo runsaasti.

Erkkolaisen verkkosivuilla asiasta hehkutettiin eilen uudessa sävyssä. Tähän asti asiaa on pidetty ohimenevänä ilmiönä ja lukijoille on uskotellut vankasti erilaisin argumentein, että vehje on kömpelö ja kirjoja ei saa, ainakaan suomeksi. Nyt näyttää lehden linja muuttuneen. Erkkolaiselle tämä on aika yleinen prosessi, jonka syistä en ole päässyt perille. Miksi äkkiä joku asia muuttuu erkkolaisessa hienoksi ja hyväksytyksi ? Kuka sen aikaan saa ? Missä sijaitsee mielipidemuokkaamo ?

Hieno sana, tuo mielipidemuokkaamo. Keksin sen siitä, kun ystäväni esitteli tässä taannoin uuden kotinsa huoneita ja totesi, että tässä on sitten pienturkismuokkaamo. Ja näytti kädellään kohti makuuhuonetta.

No, Tillman miettii kuitenkin kovasti tuommoisen laitteen hankintaa. Mukavaa olisi kanniskella 200 kirjaa samaan aikaan mukanaan. Mukavaa olisi lukea vuorotellen ja valikoiden. Ehkä..

Nyt matkalle otettu fyysinen kirja on aina merkityksellinen. Tillman kuljettaa kaukomatkoilla yhtä määrättyä kirjaa mukanaan. Siitä riittää lukemista ja nautintoa joka kerta aina uudelleen ja uudelleen. Se antaa vastauksia, se palauttaa vanhoja asioita mieleen. Se on tietenkin tietyssä mielessä riitti ja rituaali, mutta olen minä ilman sitä kirjaa hyviä ja onnistuneita matkoja tehnyt. Lukijan ei pidä uskoa, että puhun nyt Raamatusta. En puhu myöskään kauppamiesten säätiön Uudesta Testamentista. Puhun aivan normaalista kaunokirjallisesta teoksesta.

Kauppamiesten säätiö on muuten ihan oikeilla linjoilla, kun on varustanut kaikki mahdolliset hotellihuoneet Uudella Testamentilla. Usein kaupparatsujen ja muiden hotellikulkevaisten yönseudut ovat niin levotonta aikaa, että Vanhaa Testamenttia lukemalla tuskin uni simmuun tulisi.

Kirjastohuoneen glamour saattaisi sähköisen kirjan mukana kadota kokonaan. Jos yöpöydällä oleva 8 gigan tikku ja vieressä nyhjöttävä lukulaite olisivat sama asia kuin kunnollinen iso kirjahylly täynnä oikeita kirjoja, jotain menetettäisi. Ei mukavaa nojatuolia, ei sävyisää kohdevaloa, ei hienoa tunnelmaa eikä joka vuotista imurointiurakkaa. Toisaalta, muuton kustannuksista ja vaivasta putoaisi huomattava osa pois.

Tillman jää miettimään edelleen tätä asiaa. Onneksi lukulaitteen ostajista on muodostunut viikkojen ja kuukausien pituinen jono. Lienee viisainta odottaa siihen asti, kun semmoisen saa ihan tiskiltä. Saattaa ilmestyä uusi laitesukupolvikin.

Kuva on lainattu erkkolaisen verkkoversiosta