>El perro presidencial – presidentillinen koira
by Michael Tillman
>
Tämmöinen labradoodle on tietenkin labradorinnoutajan ja villakoiran risteytys. Rotuopilliset fanaatikot vaviskaa. Nyt voi viimein kuka tahansa itseään kunnioittava hankkia sekarotuisen koiran. Eikä naapuri enää katso vinoon.
Tillmanin nuoruuteen mahtui kaksi koiraa. Ensimmäinen oli Jeppe 1 , joka oli kiltti ja mukava suomenpystykorvan ja jonkun muun risteytys. Sitten tuli Jysky, joka sekin oli epämääräinen punertavanruskea metsästyskoira, jolla saattoi metsästää kaikkea oravasta hirveen.
Jeppe 2. on taas kultainen noutaja, joka asustelee siskoni perheessä Bostonin lähistöllä, milloin ei ole koirahotellissa taikka koirien päiväkodissa.
Tillman tervehtii ilolla sitä suurta boomia, mikä tästä koiran valinnasta nyt syntyy, jos se valinta nimittäin lopulta päätyy tähän sekarotuiseen. Toisena vaihtoehtona on joku rotuvesikoira.
Kun sitten tämä sekarotuinen julistetaan kisan voittajaksi, siellä mantereella alkaa ennennäkemätön pentutehtailu. Jokainen raihnainenkin labradorinnoutaja – uros pääsee vanhoilla päivillään pukille aina kun vain maittaa. Ja villakoirat saavat niin, että turkki pölisee. Pentuja on tarjolla eläinkaupoissa ja garage-sales jutuissa jokaisen autotallissa on lauantaiaamuna virkeä pentue ykköskoiraa ostajille tarjolla. Luulen, että tulee pentubuumi.
Meidän on täällä Suomessa nyt hyvissä ajoin valmistauduttava siihen, että Mäntyniemen kissojen tilalle saattaa muuttaa koira, eikä mikä tahansa koira, vaan sekarotuinen koira. Nyt pitäisi vain päättää, mikä sekoitus olisi tarpeeksi söpö ja arvokas Suomen ykköskoiraksi. Omistajanhan me tiedämme jo suurella todennäköisyydellä.
Koiran pitäisi tietenkin sietää ainakin vähän tupakansavua, sen pitäisi ymmärtää vähän trokeeta ja tankaa, ehkä jopa haikuakin ja tietenkin hyvä olisi ymmärtää Leinoa . Parasta olisi kuitenkin jos koira auttavaisesti osaisi tai oppisi länsimurteita. Se helpottaisi hänen oloaan Mäntyniemessä kovasti.
Tillman ehdottaa että kun kerran söpöä ja nättiä tässä etsitään, niin toiseksi osapuoleksi valitaan meilläkin pörröinen villakoira mutta toisena olisi kyllä ehdottomasti kansalliskoiramme mäyräkoira. Rotunimeksi voisi laitta jotain pehmoista ja pörheää, kuten esimerkiksi vaikkapa Bisse ja kutsumanimeksi sitten KARHU.
Kuvassa pari syötävän söpöä labradoole-pentua odottamassa presidentti Obaman päätöstä.
Kuva on pöllitty netistä.
Tillman 
>Enpäs tässä sano, mikä ensimm… Meillä Savossa päin ei muuten ole sekarotuisia, on vain monirotuisia moropi-koiria. Moropi=monirotuinen piski.
>Tuolla sivustoilla käyttävät semmoista termiä kuin SEROPI. Ovat perustaneet oikein yhdistyksiäkin ja ovat kaiketi mukana monissa lajeissa kilpailemassakin.
>Kyllä tuo seka-sana pitäisi jättää käyttämättä vaikka sakon uhmalla. Eiväthän maahanmuuttajien vireyttämät elämisen olosuhteetkaan ole sekakulttuurisia vaan monikulttuurisia. Ja mikä ihme oli sekatavara? Mitä yhteistä sillä oli siirtomaatavaran kanssa? Lyhyttavaraliikkeitäkin oli vielä 50-luvulla. Lyhyttavaran myynti on tainnut siirtyä enemmänkin katukauppaan.
>Hyvin persteltu.MOROPI on kyllä paljon parempi.Siirtomaatavarakauppakin on vähän feodaalisen oloinen ja riistämiseltä haiskahtava. Tillman muistaa niitä kylttejä vielä nähneensä 1960 luvulla.Lyhyttavarakauppa nimi ei oikein minulle koskaan auennut.Rakennus tehdään usein pitkästä tavarasta, mutta mikä on lyhyttavara ? Kampa, hiuspinni, metrinmitta, nitoja, ??? Onko veneen airo jo liian pitkä lyhyttavarakauppaan ?