>Cerca – lähellä

>

Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

”Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.” (ss. 107-108)

Kuvaa voi klikata vähän suuremmaksi.

Iltalehdessä Riitta Väisänen myöntää rakkaussuhteen edesmenneeseen Pertti Pasaseen. He ovat olleet ilmeisen läheisiä työtovereita ja nyt sitten Väisäsen mukaan muutenkin läheisiä. Ns. tavallinen kansa on asian kyllä tiennyt aikaisemmin, sillä asiaa ei ole yritetty kovasti piilossa pitää.

Jere Karalahtikin on oikeudessa kuultujen lausuntojen mukaan ollut läheisissä väleissä moottoripyöräjengin kanssa, koska siellä saa rauhassa ryypätä ja hänen mukaansa keskustan yökerhoihin menosta ei mitään hyvää seuraa. Hienoa tunnetta ja tekstiä tulee puolustajamestarin suusta. Tillman suorastaan itkee täällä muutamia krokotiilin kyyneliä.

Tillmanin nuoruudessa kotipitäjässä matkahuolto sijaitsi Luovion Kahvilassa, jonne 1960-lopussa hankittiin myös keskiolut-oikeudet. Kylän joutilas sekatyömiesväestö piti kyseistä ravitsemusliikettä ( lihapiirakoita ja höyrymakkaroita sai ostaa) kokoontumispaikkanaan. Monet yläkoulun pojatkin viettivät siellä aikaansa 20 –pennin pajatson tiimoilla.

Tillman sai kotona laajalti ohjeita koskien ko. kuppilan kasvattavaa vaikutusta ja elämysten tuottamiskykyä. Pidettiin selvänä, että mahdollisuudet pitkään ja arvostettuun tulevaisuuteen jäisivät sen kuppilan pöytien ääreen.

Niin oli kuulemma käynyt jo ennen keskioluen vapautumista, koska isääni asiasta oli varoitettu jo vuonna 1946. Jere on siis aivan oikeassa. Kuppiloissa notkumisella on huonot vaikutteet nuoreen mieheen.

No, kun hakee läheisyyttä Bandidos – jengistä , vaarana on lisäksi se, että voi joutua Keravalle muutamaksi vuodeksi. Ainakin syyttäjä näyttää tällä kertaa niin ajattelevan ja toivovan.

Tillman voi Jereä valistaa, että siellä sitä vasta oppii uusia juttuja ja jippoja. Läheisyys on myrkkyä niissä. Läheisyys onkin vähän dualistinen juttu. Jos nimittäin lapsena sitä läheisyyttä on liian vähän, aikuisena sitä sitten hakee epätoivoisesti ja usein ihan vääristä paikoista.

Jos taas läheisyyttä on ollut lapsena tarpeeksi, sitä aikuisena pärjää ihan omillaan ja tavallisilla läheisyyksillä ja etäisyyksillä. Ei ahdista, vaikka joskus jonkun hetken joutuu olemaan ihan itsensä kanssa.

Semmoinen on Jere kuule tämä läheisyysstrategia, sanoisi Rokan Antti.