>El desayuno – aamiainen

by Michael Tillman

>

Cecil Rhodesin vanhoilla plantaaseilla tapahtuu kummia. Aiemmin niin hedelmällinen maa tuottaa nykyään enää aidsia, koleraa ja 50 miljardin arvoisia seteleitä, joilla saisi leivän, jos maassa sellainen olisi. Nyt asioita vahtiva armeijakin on nälkiintymässä.
Zimbabwen hallituksen väitetään teurastavan elefantteja sotilaiden ruuaksi. Riippumattoman Zimonline-uutistoimiston mukaan norsunlihan jakaminen varuskuntiin aloitettiin edellisviikolla.
Ihmisen kyky olla paskamainen, tuhoava ja feodaalinen on loputon. Kolonialismi ei suinkaan ole vain valkoisen ihmisen ongelma. Tyhmyys, ahneus ja vallanhimo on kansainvälistä ja rodusta riippumatonta toimintaa joka sortaa aina luontoa, eläimiä, lapsia ja muita avuttomia.
Näitä esimerkkejä on kaikilla mantereilla. Näitä norsunlihan syöjiä. Saa nähdä kuinka kauan pojat jaksavat järsiä pelkkää elefantin pyllyä. Presidentti on nostanut vähän pankista rahaa ja lähtenyt lomalle. Perhekin on jo lähtenyt.
Muistuu tässä anoppini laulama veikeä nuotiolaulu. Hän opetti sen lapsilleni. Luulin, että hän keksi omasta päästään tämän kehitysyhteistyölaulun, mutta näyttää sellainen todella löytyvän. Iloinen kirahvi on lyriikan nimi. Kirahvi sanan tilalle voi laittaa Zimbabwen presidentin nimen ja ei kun hoilaamaan.
Oli kerran Afrikassa laihanlainen
keimaileva kirahvi nuorukainen,
aina suuresti huolissaan
hirmupitkästä kaulastaan.

Tuumaili öisin, päivin ja illoin:
miten kaulani kaunistan ja milloin?
Vihdoin hän päätti lainan nostaa,
kauluksen ja kirjavan kaulahuivin ostaa.
Siitä sitten ilo kasvoi
koko Afrikassa,
hassumpaa ei vielä koskaan
nähty maailmassa.
Viisisataa neekeriä
nauruun melkein kuoli.
Kirahvi vain ylvästellen
huuliansa nuoli!
Arvid Lydecken on tekstin tekijä
Kuvassa armeijan aamupala ylittää ruokalaan menevää tietä. Kuva on lainattu Zimbabwen puolustusvoimien rekrytointisivuilta.