>Caminar – kävellä, kävelemme – caminamos
by Michael Tillman
>
Kävelin tänään uuden vuoden kunniaksi jäätyneitä järvenrantoja. Poikkesin autiohuviloiden ikkunoiden takana kuvaamassa jäätähtiä ja merkillisiä kuvioita. En ymmärtänyt noista kuvioista mitään, mutta tajusin että ne olivat jäätyneet minua varten. Ilman niitä tämäkin vuosi olisi jäänyt merkityksettömäksi.
Kävelin kirkkaalla jäällä ja katselin jään läpi hiekkarannan tyhjää pohjaa. Kalat olivat juhlineet rankasti ja lepäilivät syvänteissä. En uskaltanut mennä häiritsemään niitä.
Tillman 
>järkeä ja tunnetta ei voi tillmannissa selkeästi erottaa toisistaan. ne kumpikin tärkeitä päätöksenteossa ja eliön reaktioissa, eikä pelkästään toisella näistä pysty yksinään toimimaan loogisesti tai tehokkaasti. hyvaa joulua!
>Aina kun näen jäätyneen järven tai lammen, ajattelen sitä merkillistä tapahtumaa joka niissä on juuri käynyt: vedet ovat muljahtaneet ympäri.
Kriittinen veden lämpötila on muistaakseni +4, jolloin pintavesi tulee niin raskaaksi että se painuu pohjaan.
Varmaan kalat painuvat äkkiä lymyilemään sellaisen mullistuksen kohteena pohjan syvänteisiin. Niitä taatusti raivostuttaa. Jääkansikin vielä tulee peitoksi, että ei enää näe tähtiä eikä kuuta!
>Sepä se. Muistaakseni sellainen juttu on joskus kiinnostanut myös Jane Austenia. Ainakin Emma Thompson näytteli tuota problematiikkaa.
Vuoden vaihteen kuntaliitoksissakin usein mukana oli paljon tunteita. Luulen, että aika monet liitosmyönteiset kannat olivat tunteella tehtyjä. Vastustajathat tunnestusti toimivat usein asiassa kuin asiassa tunteella.