>Tillman tuskailee…

by Michael Tillman

>

Lienee syytä kommentoida. Ehkäpä jopa provosoitua, vaikka entisen presidentin sanoja siteeratakseni semmoinen ei erityisen viisasta olekaan.

Blogini kommenttiosastoon on tullut nyt toistuvia epäilyjä siitä kuka on se henkilö, joka kirjoituksiani kommentoi nimimerkillä ”Pentu”. Monet naiset on ehditty jo yhdistää tähän nimimerkkiin. Jotkut yhdistämisistä ovat tapahtuneet tyylillä, jotkut taas vähemmällä tyylillä. Sellaiset yhdistämiset eivät ole soveliaita julkistettavaksi. Niinpä kaikille naislukijoilleni tiedoksi kollektiivisesti tässä , näin julkisesti ja yhdellä kertaa seuraavaa:
Nimimerkin ”Pentu ” taakse kätkeytyy herrasmies, joka sattuu olemaan Tillmania nuorempi. Siitä siis nimimerkki. Kyseinen herra kommentoi minusta hyvin kirjoituksiani. Olen tuntenut tämän herran enemmän kuin kymmenen vuotta, jona aikana yhteiset harrastukset ja liike- ja työelämän sidokset ovat huolehtineet siitä, että tapaamme kuukausittain ja vaihdamme kuulumisia myös muualla, kuin täällä virtuaalimaailmassa. Soitin hänelle äsken ja kerroin, että aion julkisesti kertoa tämän, jotta blogiani lukevat naiset saavat rauhan sielulleen.
Näin siis poksahtaa kupla. Pennun osalta en paljasta tämän enempää, sillä se ei ole minun asiani. Mutta kun hän seuraavan kerran kommentoi tätä tai jotain muuta kirjoitusta, arvon leidit voivat olla varuillaan. Hän saattaa viedä teitä jutuillaan kuin kuoriämpäriä pihan perälle. Maalaisyhteisössä varttuneet tuntevat termin.
Myös Tillman saattaa ryhtyä uudelleen virittelemään pitkään kadoksissa ollutta suhdettaan fiktioon. Fiktio saattaa lopulta ollakin paljon kiinnostavampaa kuin totuus.
Nyt alkaa siis blogissa kausi, jolloin kukaan ei voi olla varma mistään, mitä kirjoitan. Ei tämä tietenkään Oriveden opiston Luovan kirjoittamisen- kurssiharjoituksia voita, mutta parasta yritän minäkin laittaa.

Pitäkää huiveistanne kiinni