>Strategiset pisteet

by Michael Tillman

>

Eilisen päreen kommenttiosiossa tulee julki se, että Panelian lisäksi Ala-Satakunnassa on muitakin merkittäviä kyläyhteisöjä, joilla ei katsottu olevan positiivista kasvatusvastuuta nuoren ihmisen kehityksestä 1970-luvulla. Jostain syystä tämä on hyvin voimakas ominaisuus juuri Satakunnassa, lähellä Varsinais-Suomen rajaa. Jollakin paikkakunnalla on huono karisma. Ja sitten on vieläkin pahempia paikkoja.

Kaukomäen työväentalo oli jostain syystä juuri se kaikkein kauhein tanssipaikka. Siellä tapeltiin, juotiin viinaa ja puukotettiin miehiä. Tanssibänditkin olivat vain maakunnallista luokkaa. Pimeää viinaa tietenkin myytiin runsain mitoin.

Ehkä pahinta Kaukomäen työväentalossa oli se, että sitä ei olleet rakentaneet tehtaassa työskentelevät punikit, vaan isojen talojen torpparit ja rengit. Pidettiin huonona asiana, että semmoinen aate oli kaupunkipaikoista levinnyt renkien ja torpparien piiriin. Sekin saattoi vaikuttaa asiaan, että naapurikylässä poltettiin 1918 kevään actionissa Malon talo.

Isoäitini syytti asiasta tosin Turun punakaartia, mutta arvelen, että osa syystä kyllä laitettiin Kaukomäen työväenyhdistyksen tiliin. Asia on erityisen merkityksellinen siksi, että Tillmanin isoisän isoisä on ollut renkinä juuri Kaukomäen kylässä. Tillmanilla on siis samanlainen tausta, kuin Aleksi Muumäellä, Niskavuoren Hetan miehellä. Geeniperimää vähäosaisten suuntaan löytyy ja sitä kautta myös ymmärrystä.

Toiseksi kammottavin paikka kasvatushierarkiassa oli Mestilän tanssisuuli. Siellä järjestettiin tansseja kesäisin, jolloin Kaukomäki ja Panelia olivat kiinni. Myös Mestilässä myytiin pimeää viinaa, juotiin sitä ja sen lisäksi tapeltiin. Läheisen Euran, ja varsinkin sen tehtaiden työväestön vuoksi katsottiin, että ko. huvipaikka oli erityisen vahingollinen nuorisolle. Itse tanssipaikkaa piti yllä paikallinen pienviljelijäyhdistys taikka maamiesseura, joten kovin paljoa ei sitä pelätty, että punabasilli hyppäisi suulin seinistä nuorison mieleen. Kaukomäen ja Panelian työväentaloilla tanssinretkutuksen lisäksi oli sekin vaara aina olemassa.

Mestilä on niittänyt kuuluisuutta vielä myöhemminkin. Euran kuuluisat Daltonin –veljekset asustelivat Mestilässä aktiivivuosinaan. Kylä olikin strategisesti oivallisella paikalla. Maantietä pitkin oli Poriin matkaa 60 km, Turkuun 70 km, Raumalle 40 km, Huittisiin 40 ja Tampereelle 100 km. Sellaisesta , logistisesti upeasta ja oivallisesta sijainnista olisi kiitollinen yritys kuin yritys. Poikien yritystoiminta sitten kuihtui vähitellen, mutta meillä on onneksi osittain dokumentaarinen tallenne asiasta. Pahat pojat –elokuva on tietenkin osittain viihteellistä fiktiota, mutta kyllä se edelleen jotain Mestilästä kertoo.

Läheltä liippaa muuten Mestiläkin Tillmanin sukua. Mestilän naapurikylästä, Mannilasta on kotoisin isoäitini. Ilmeisesti sitä kautta perintönä varoituksen sanat ovat kulkeneet sukupolvesta toiseen.

Kun kerran brändinsä on luonut, se pysyy ja pitää. Mestilän tansseissa brändistä ei aikoinaan kukaan tiennyt mitään, mutta Silon ja Kolvaan kylistä peräisin olevaa pontikkaa oli runsaasti saatavissa.

Kuvan kartta on kaapattu netistä. Siinä näkyy vähän olemassaolevaa tieverkostoa 1500-luvulla. Mestilä on jo silloin ollut hyvällä paikalla