Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Elämä on …..

>

Elämä on suuri narttu. Kun se ottaa omansa, jäljelle jäävät voivat vain kauhistella. Äsken, lounastauon jälkiruuaksi, tuli tieto entisen opiskelijani menehtymisestä.

Ohjasin hänen opinnäytetyönsä parhaan taitoni mukaan viime vuonna. En arvannut silloin , että meidän menemisiämme ja olemisiamme tullaan näin nopeasti ja tiukasti ohjaamaan. Sellaiseen on näköjään opittava.

>Jouluhankinnat on kohta tehty

>


Tillman aloitti eilen talouselämän ja kaupan tukemisen. Niin kuin meitä korkeimmilta tahoilta opastettu on. Tillman nimittäin aloitti joululahjojen oston. Rahaa paloi ja verkkopankin ovet paukkuivat, kun hoidin saman tien lahjojen maksut ja muut muodollisuudet. Jos tosissaan luulitte, että allekirjoittanut lähti eiliseen lumisateeseen autoilemaan ja markettien ostoshelvetteihin tuskailemaan, niin erehdytte.

Seikkailin turvallisesti netissä ja pääasiassa kirkon ulkomaan avun (KUA) sivuilla. Siellä on ekologisesti ja eettisesti kestäviä lahjoja tarjolla runsain määrin. Vuohi irtoaa 30 eurolla ja kalastusverkko 24 eurolla. Kuokan ja siemenet saa kympillä. Jos haluaa tukea vähän runsaammin, sopiva kohde voisi olla 75 euron starttiraha, jolla kehitysmaan nainen pääsee yritystoiminnan piiriin mukaan ja pystyy parhaassa tapauksessa elättämään itsensä ja perheensä.

Tillman aikoo noudattaa tätä samaa lahjalinjaa tänä vuonna mahdollisimman pitkälle. Sellainen antaa hyvän mielen antajalle, vähentää nurkkiin kertyvää krääsää ja nostaa elämisen tasoa kehitysmaissa ja myös täällä. Samalla voi myös testata lähimmäisiään ja arvioida lahjan saajan huumorintajua, kansainvälisyyttä ja auttamismieltä. Näistä lahjoista nimittäin minulle pitäisi kohta postissa saapua nätit postikortit, jotka sitten voin rauhassa kirjoittaa ja lähettää asianomaisille tiedoksi.

Hyvää Joulua Sinulle, lahjasi meni tällä kertaa Afrikkaan, sillä siellä sitä enemmän tarvitaan. Tässä sinulle asiasta kertova kortti.

Maahanmuuttaja-keskusteluun saa myös uutta verta tällä tavoin. Näin voi ottaa kantaa reippaasti ja samalla osoittaa, että kantaa huolta lähimmäisistä. Kuka tuntee omantunnon arkuutta tai muuten kauhistuu kirkkoa ja sen toimintaa, voinee etsiä muita vastaavia kanavia omalle avulleen.

Rankan joululahjaurakan ( 15 min ) jälkeen lopettelin julmasti yhden yöpöydällä roikkuvan kirjan. Philip Rothin Haamu poistuu -teos saa nyt luvan tänään poistua muiden luettavaksi. Lukukokemus oli hyvä ja tyydyttävä, mutta säikäyttävä.

Viime aikoina olen ryhtynyt näköjään alitajuisesti lukemaan vanhenevien miesten eturauhas – amokkeja, joissa asianomaiset kuvailevat tuskallisen tarkasti kaikkia niitä asioita, jotka vanhenevan miehen libidoa, kusemista ja ajatuksia häiritsevät . Näitä eturauhas-eepoksia tuntuu ilmestyvän nykyään kaverilta kun kaverilta.

Kivahan se on muistella vanhoja naissuhteita ja kokeilla vielä uusien etsimistä. Philip Rothin kirjassa elähtänyt kirjailija, 71 v, saa viimeisillä sivuilla lopulta nuoren naiskirjailijan, 30 v, houkuteltua taksiin. Mitä siitä sitten lopulta seuraa, sen saatte itse lukea.